• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Kai Lomma sanoo, että hänen omat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksensa ovat vaikuttaneet hänen toimiinsa muun muassa Oravanpesän leiritoimintaa kehitettäessä.

YLITORNIO – Syntyjään tamperelainen, Lapin SOS-lapsikylässä pitkän työuran tehnyt Kai Lomma tuli Ylitorniolle ja SOS-lapsikylään vuonna 1980. Hän aloitti lapsikylässä kasvattajana; nykyään samaa tehtävää hoitavia työntekijöitä kutsutaan ohjaajiksi. Lapsikylän johtaja hänestä tuli 1984 ja siinä tehtävässä hän jatkoi aina vuoteen 2016 saakka, jolloin hän ryhtyi työstämään viikko sitten julkistettua raporttia lapsikylänuorten itsenäistymisestä.

– Silloin kun tultiin tänne, meillä oli semmoinen ajatus, että ollaan korkeintaan viisi vuotta, Lomma naurahtaa.

25-vuotiaalla miehellä oli jo tuolloin perhe, vaimo ja puolitoistavuotias tyttö sekä toinen lapsi tulossa. Myöhemmin Ylitorniolla on syntynyt vielä kolmaskin lapsi, poika, kun kaksi vanhinta ovat tyttöjä. Lapsenlapsiakin on nykyään jo kolme.

Alposjärvellä oleva mökki on yhä ahkerassa käytössä, vaikka viimeiset vajaat kymmenen vuotta Lomma on asunut Kemissä.

Oma lapsuus

Lomma on koulutukseltaan sosiaalipsykologiaa lukenut yhteiskuntatieteiden maisteri. Lapsikylätyöhön hänet johdatteli oma elämänhistoria, omat lapsuuden ja nuoruuden kokemukset.

– Mä olen perheestä, jossa meitä oli kolme lasta, mä olin nuorin, ja jossain vaiheessa äiti sairasteli aika paljon. Se oli aika hankalaa aikaa meidän perheessä. Mä aloin reagoimaan sillä tavalla, että oli hirveän lähellä, että mut olis siirretty lastenkotiin, Lomma sanoo.

Hän kertoo, että hänellä oli tuolloin kaksi varastelu- tai näpistelyjaksoa, jotka ehkä olivat hänen tapansa pyytää huomiota ja apua. Onneksi siihen reagoitiin ja poika välttyi lastenkodilta.

– Vanhemmat saivat silloisesta kasvatusneuvolasta neuvoja, miten mun kanssa pärjättäisiin. Se oli se apu sitten, että isä oli hirveän tiiviisti mun kanssa työpäivinä ja vapaa-ajalla. Lisäksi tuli vähän myöhemmin kaksi vahvaa yhteisöä, joissa mä olin; seurakuntanuoret sekä urheiluseura.

Painonnostoa ja seurakunta

Lomma kertoo harrastaneensa painonnostoa ja myös kilpailleensa nuorena.

– Olen saanut painonnoston tavallaan äidinmaidossa, kun lähisukulaiset ovat olleet siinä mukana. Mun eno on ensimmäisiä suomalaisia MM-kisojen mitalisteja, ja mun kummisetä oli ensimmäinen suomalainen euroopanmestari.

Kun hormonien ja doping-aineiden käyttö tuli vahvasti mukaan lajiin, ne eivät aluksi olleet kiellettyjäkään.

– Mä kuuluin siihen porukkaan, joka ei lähtenyt niitä syömään. Kun me tultiin tänne Ylitorniolle, ajattelin että painonnosto on nyt mun elämässä historiaa. Mutta täällä oli Norbergin Lippo, jonka kanssa lähettiin yhessä viemään painonnostoharrastusta eteenpäin. Varmaan parikymmentä vuotta sitä tehtiin.

Lomma kertoo, että Tampereella urheiluseurassa heillä oli painonnostossa todella hyvä ryhmä, joka harjoitteli ja piti viikonloppuleirejä yhdessä.

– Siinä oli mukana ihan aloittelevia ihmisiä ja myös olympiakävijöitä ja maailmanennätysmiehiä, jotka tsemppasivat ja tukivat meitä nuoria.

Toisena harrastuksena ja yhteisönä oli seurakuntatoiminta, jossa Lomma muistelee olleensa neljänä kesänä seurakunnan leirikeskuksen kesäisäntänä. Näillä kahdella harrastuksella ja yhteisöllä on ollut hänelle suuri merkitys.

– Meillä oli molemmissa hirveän tiivis ja kiva porukka, ja mä koen, että ne kaikki asiat ovat mua auttaneet. Kyllä mä huomaan, että kun olen lähtenyt viemään Oravanpesää ja leiritoimintaa eteenpäin, niin kyllä se tulee sieltä omasta historiasta.

Ylitorniolla luonto

Lomma sanoo, että Ylitorniolla ei niinkään tullut mitään uusia harrastuksia, mutta täällä mahdollistui liikkua monella tavalla luonnossa ja harrastaa valokuvausta sekä muun muassa kalastamista. Lomma oli mukana perustamassa kalastusseuraa Ylitornion Siimankiristäjät.

– En ole koskaan oikein tykännyt syödä kalaa, mutta sekin muuttui pikku hiljaa…

Lapsikyläläisten kesäleireillä Lomma on tehnyt lasten kanssa viikon melontareissuja, mutta joka paikassa ei ole mahdollisuuksia sellaisiin kokemuksiin.

– Samoin hiihtomahdollisuudet ja Ainiovaara. Meillä on ollut kaksi koiraa ja niiden kanssa on ollut tosi kivaa painua tuonne mettään. Kertaakaan en ole siellä käynyt pysähtymättä ihailemaan jokilaakson maisemaa.

Yksi uusikin harrastus viimeisiin vuosiin mahtuu; golf, jonka Lomma löysi kolmisen vuotta sitten.

– Se on kivaa ulkoilua, joka vaatii aina ittensä ja ajatustensa kasaamista.

Tunteihin rajattu työ

Opiskelunsa jälkeen Lomma oli töissä Tampereella Raholan vastaanottokodissa.

– Mua häiritti siellä se, että homma oli rajattu tunteihin. Monta kertaa työvuoro loppui kesken jonkun kivan tai tärkeän asian hoitamista. SOS-lapsikylätyössä oleva kokonaisvaltaisuus viehätti minua.

Yhtenä pontimena pohjoiseen hakeutumisessa oli se, että Lomman hyvä kaveri oli muuttanut Meltaukseen riistatutkijaksi muutama vuosi aikaisemmin ja nimenomaan hän lähetti Lommalle tiedon lapsikylässä haettavana olevasta tehtävästä.

– Lisäksi oli se, että Tampereella ei saanut mitään kaupungin virkoja, jos ei ollut puolueen jäsen. Puolueet olivat kokoomus ja demarit, joista molemmista mulle sanottiin, että kun hankit jäsenkirjan ja teet puolueelle vähän hommia, niin kyllä sä saat töitä.

Lomma sanoo, että nuorelle idealistille sellaiset ehdot olivat liikaa. Päinvastoin, nuo vaateet edesauttoivat sitä, että nuoren miehen teki mieli lähteä muualle.

Lapsikylän punainen lanka

Ylitorniolla SOS-lapsikylässä arki ei ollut aivan sitä, mitä Lomma idealistisesti oli ajatellut – harvoin elämän todellisuus muutenkaan vastaa kuvitelmia – mutta toiminnan punaisena lankana oli kuitenkin kokonaisvaltainen lasten ja nuorten auttaminen.

Lapsikylän lapset olivat erittäin aktiivisia ja heillä riitti virtaa. Erityistä motivointia ei tarvittu kovinkaan monen kohdalla.

– Kunhan vaan joku heidän kanssaan teki. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, vaan me liikuttiin hirveän paljon, urheiltiin, kalastettiin, hiihdettiin ja käytiin Aavasaksalla laskettelemassa. Se oli hirveän aktiivista aikaa.

Nykyajan haasteena Lomma näkee motivoinnin; viime vuosina ei lapsikylästäkään ole saatu lapsia yhtä innokkaasti liikunnallisiin harrastuksiin kuin aikaisemmin. ”Onko pakko?” kuuluu nykyään joskus, kun porukkaa kootaan hiihtolomareissulle.

Urheiluseurat ja partio ottivat lapsikylän lapset Ylitorniolla vastaan avoimesti. Lapset pääsivät mukaan kisoihin ja saivat pärjätä siellä.

– Silläkin oli iso merkitys, että meillä oli työntekijöitä, jotka olivat itse urheilleet ja liikkuneet paljon. Se tuli luonnostaan ja oli lapsille esimerkkinä. Se on lapsikylän iso vahvuus ja rikkaus, että ihmisillä on erilaisia taitoja ja lapset pääsevät niistä osallisiksi.

Yhteisöllinen yhdessä tekeminen on ollut leimallista nimenomaan Ylitorniolla toimivalle SOS-lapsikylälle.

– Siihen vaikutti moni asia. Meillä oli pienempi kylä kuin esimerkiksi Punkaharjun kylä. Lisäksi tämä ympäristö, ylitorniolainen elämäntapa, joka on yhteisöllisempää kuin kaupungeissa, ja myös tänne työntekijöiksi tulevat ihmiset olivat tottuneet sen tyyppiseen elämäntapaan.

Myllerrys alkoi

Keväällä korkeimmasta oikeudesta tullut päätös tuli Lommalle ja muille työntekijöille yllätyksenä. Heillä oli tiedossa, että asia on KKO:ssa, mutta aikaisemmin sekä käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden päätökset olivat olleet toisenlaisia ja he olivat uskoneet niiden pysyvän.

– Suomessa on kuitenkin lastensuojelulaki edelleen voimassa ja lastensuojelulain henki on se, että olisi pitänyt pystyä tekemään ratkaisuja, joilla siirtoja ei olisi tarvinnut tehdä, Lomma sanoo.

Ylitornion SOS-lapsikylästä on kymmenkunta lasta sijoitettu nyt muualle.

Myllerrys lähti liikkeelle kymmenisen vuotta sitten erään eteläsuomalaisen lapsikylän neljän sijaistajan vaatimuksista. Kyseiset neljä sijaistajaa saivat todennäköisesti omia etuja ajaessaan aikaan lumipalloefektin, sillä KKO on pyytänyt lausuntoa ihmisoikeustuomioistuimelta ja sieltä saatu lausunto koskettaa kaikkia EU-maita. Lapsikyläjärjestöt Euroopassa tulevat tekemään töitä, että lainsäädäntö muuttuisi, mutta prosessi on pitkä.

– Kyllä meidän näkemyksemme on, että aikuisten etu meni lasten edun edelle, Lomma sanoo.

Viedäänkö lapsikylälapsilta vielä turvallinen Oravanpesäkin, jota on vuosien aikana rakennettu ja kehitetty lasten toiveiden mukaisesti kaikkien lapsikylien käyttöä varten? Lomma sanoo, että Oravanpesän kohtalo on harkittavana ja sen myyntiäkin on valitettavasti suunniteltu.

Kai Lomma on kuitenkin reilu viikko sitten ”nakattu eläkkeelle” ja tiiviin raporttijakson jälkeen hän aikoo vetää hetken aikaa henkeä. Luontoa ja Ylitorniota hän ei kuitenkaan tule jättämään.

– Tulen varmaan tekemään vielä jonkinlaista vapaaehtoistyötä, Kai Lomma arvelee.

Paikallisuutisia

TORNIONLAAKSO – Tornionlaakson seutukunnan paloasemat Pellossa ja Ylitorniolla ovat osallistuneet ahkerasti Päivä paloasemalla -tapahtumien järjestämiseen. Valistusta ja jännittäviä näytöksiä järjestetään yleisölle lähes vuosittain, mutta yhteisiä harjoituksia ja ...

YLITORNIO – Ylitornion joulukatu valoineen avattiin marraskuun viimeisenä päivänä niin säkkipimeässä säässä kuin vain marraskuun viimeisenä iltana voi näillä leveyksillä olla. Pienintäkään valkoista väriä ei ollut maankamaralla, eikä sitä sadellu...

Tonttuillassa viihtyivät kaikenkokoiset tontut

YLITORNIO – Meän Opiston perinteinen Tonttuilta alkoi iloisesti yhteislaululla ja jatkui kaikista pienimpien tonttujen esiinmarssilla. Muskarit ohjaajineen lauloivat ja leikkivät lattialla leipom...

Pellossa vieraillessaan joulupukki voi nautiskella takkatulen lämmöstä. Nyt Tommi Lappalainen tuuraa pukkia.

PELLO – Kovin moni ei ehkä tiedä, että joulupukilla on piilopirtti Pellossa – ja hyvä nii...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy