• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Aino Pieskälle pienet asiat tuottavat elämässä suurta iloa.

PELLO – Seurakunta sai kirkkoherrakseen ”oman kylän tytön”, sillä Aino Pieskän isän juuret ovat vahvasti Tornionjoen törmällä Pellossa. Suvun vanha kantatila sijaitsi nimittäin nykyisen Jopparin ja Mäntyrannan patsaan tienoilla. Joskus harmittomilta vaikuttavat ohikulkumatkat voivat toimia sytykkeenä suuriin elämänmuutoksiin. Pieskän kohdalla kävi näin.

– Täkäläiset sukulaiset muistuttivat minulle, että voisit palata isiesi maille. Viime syksynä ohikulkumatkalla Muonioon esittelin matkaseurueelleni paikkaa, missä isäni juuret ovat, Pieskä muistelee.

Nämä toteamukset johdattivat lopulta siihen, että Pieskä pakkasi viime kesänä muuttokuorman Limingassa ja purki sen muutamia satoja kilometrejä myöhemmin Pellossa.

Lapsuus Pohjois-Pohjanmaalla

Pieskän isä tapasi aikoinaan tulevan vaimonsa Ylivieskasta, jonne kasvava perhekin asettautui. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista Aino on katraan keskimmäinen.

Hän muistaa lapsuutensa hyvin turvallisena.

– Isä otti meitä lapsia aina mukaansa kaikkiin tapahtumiin. Urheilimme ja kävimme kirjastossa, Pieskä kertoo.

Pieskän isä toimi rehtorintyönsä ohella seurakunnan luottamuselimissä, joten kirkon toiminta tuli myös Ainolle tutuksi lapsuudesta lähtien.

Perhe vieraili Pellossa Ainon papan vielä eläessä pari kertaa vuodessa, eivätkä suhteet Tornionjokilaaksoon katkenneet myöhemminkään.

Selkeä uravalinta

– Meidän perhe toimi aina seurakunnan piirissä. Ystäväni sanoikin, että jos minusta ei tule teologia, tulee diakoni, Pieskä tuumaa.

Tuli teologi.

Pieskä vihittiin papiksi syksyllä 1988, puoli vuotta sen jälkeen, kun naiset olivat kirkolliskokouksen päätöksellä saaneet luvan pappisvihkimykseen.

Ennen omaa pappisvihkimystään Pieskä työskenteli lehtorina Oulun Tuiran seurakunnassa ja sen jälkeen Ylivieskan seurakunnassa. Sieltä hän siirtyi kappalaiseksi Kemiin. Sen jälkeen seurasi kappalaisen työ Limingan seurakunnassa.

Siirtyminen Pelloon ei ollut kuitenkaan ”kirkossa kuulutettu”, vaan hakupaperit lähtivät Pelloon sisäisen kyselemisen saattamana.

– Ystäväni kannusti, että minun tehtäväni on vain laittaa paperit menemään. Jumala kyllä laittaa esteitä, jos minun ei ole tarkoitus siirtyä Pelloon, hän kertoo.

Siirtymisessä Limingasta Pelloon sulkeutui myös eräs merkittävä ympyrä Pieskän pappisuralla. Pian eläköityvä Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi työskenteli vuonna 1988 Turun arkkihiippakunnan pääsihteerinä. Hän vastasi tuleville papeille järjestettävästä ordinatiokoulutuksesta ennen pappisvihkimystä.

– Samuel Salmi on ollut saattelemassa minua siten alusta lähtien, Pieskä hymyilee.

Piispa Salmen virkauran viimeinen virkaansiunaaminen oli onnekkaasti juuri Pieskän työhön siunaaminen muutama viikko sitten Pellon kirkossa.

– Se oli lämmin ja tunteikas tapahtuma, Pieskä muistelee kiitollisuudella.

Päälläseisontaa ja muita harrastuksia

Ihmisiä kehoitetaan joskus vaihtamaan näkökulmaa. Pieskällä se voi tapahtua toisinaan vaihtamalla katsantokanta ylösalaisin – kirjaimellisesti.

– Harrastin nuorena telinevoimistelua. Vetämilläni rippileireillä päälläseisonnastani on tullut suorastaan ohjelmanumero, jota tullaan jo kyselemäänkin, hän virnistää.

Telinevoimistelu on häneltä jäänyt, mutta tulevaisuudessa hänen on tarkoitus aloittaa kuntosaliharjoittelu. Myös retkeily ja vaellus ovat hänellä mielen päällä; Tornionjokilaaksohan tarjoaa niihin mitä parhaimmat puitteet.

– Kaipaisin vain paperisia retkeilykarttoja tältä alueelta. Tunturialueilta niitä jo onkin, hän vinkkaa kartanpiirtäjille.

Kirkkoherran lempiharrastuksia ovat tällä hetkellä leipominen ja käsityöt.

– Viime viikonloppuna olin toisaalla vihkimässä sukulaistyttöni avioliittoon. Leivoin hääjuhlaan lusikkaleivät, hän kertoo.

Pappi on siis vapaa-ajallaankin pappi. Sukulaiset ja ystävät eri puolella maata pyytävät toisinaan itselleen läheisen ihmisen mukaan elämänsä tärkeimpiin tapahtumiin heitä siunaamaan.

Aikaisemmin hän neuloi villapaitoja, joita hän teki muun muassa sisarusten perheille. Samaiset villapaidat pujotetaan tänä päivänä lämmittämään heidän lapsiaan. Nyttemmin hänen puikkojensa kilinästä syntyy villasukkia.

Limingassa Pieskä osallistui paikallisen lukupiirin toimintaan. Sellainen löytyy onneksi Pellostakin. Ihmissuhdetyöläisenä hänen mielilukemistaan ovat elämäkerrat ja muistelmateokset.

Aihetta kiitokseen ja iloon

Pieskä oppi jo lapsuudenkodissaan, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas. Hänelle elämä on lahja. Sen hän haluaa ottaa kiitollisuudella vastaan joka päivä. Pappina hänellä on takanaan lukemattomia ja taas lukemattomia kohtaamisia ihmisten kanssa, joiden elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia, iloisista kastejuhlista luopumisen suruun.

– Olen saanut oppia ystävältäni paljon. Vaikka hän on kuolemansairas, hän on kiitollinen elämästä ja siitä, että on saanut niin paljon. Itselleni se on oppimisen paikka, Pieskä pohtii.

Hän korostaa kiitollisuuden näkemistä ja sen kokemista yhtenä elämän keskeisistä teemoista.

Kiitollisuuden rinnalla ilo kulkee vahvana hänen elämässään.

– Monet pienet asiat tuovat minulle iloa: luonto, maisemat. Olohuoneeni ikkunasta aukeava vaaramaisema lumoaa. Näkymä on joka päivä erilainen, hän miettii.

Konkreettisena, lähes käsinkosketeltavana kokemuksena ihmisten tyytyväisyydestä ja ilosta Pieskä mainitsee vierailunsa Tansaniassa, Oulun hiippakunnan ystävähiippakunnassa.

– Se ystävällisyys, mitä sain siellä kokea! Ihmisten ilo ja tyytyväisyys oli koskettavaa. Sydän jäi sinne, hän huokaa.

Rauhaa ja sopusointua

Toisin kuin mainonta väittää ihmisen ilo ja tyytyväisyys eivät siis ole kiinni materian määrästä. Ne kumpuavat paljon pintaa syvemmältä.

Viime syksynä Pieskän vetämällä retkellä oli Tansaniasta vieraita hiippakunnan lähetysjuhlilla Muoniossa. Matka Limingasta ylös Muonioon sujui pitkämatkalaisten kanssa valoisissa tunnelmissa.

– Tansanialaiset vieraamme toivat koko matkaseurueellemme iloa, Pieskä kertoo.

Ilon ja kiitoksen rinnalle Pieskä liittää mielellään myös rauhan ja sopusoinnun.

– Ne ovat parhaat tavat hoitaa asioita. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Niitä tulee kunnioittaa ja hoitaa asioita toisia arvostaen, hän arvioi julkisuudessa esiinnoussutta, välillä aggressiivista ja rumaakin mielipiteiden ilmaisua.

Ehkäpä apostoli Paavalilla oli aikoinaan jotain samansuuntaista opetettavaa korinttilaisille hänen kirjoittaessaan kuuluisan kirjeensä uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

Yhteiseksi hyväksi

Tuore kirkkoherra on tyytyväisenä pannut merkille, että Pellossa tehdään yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Se näkyy hänen mukaansa vaikkapa kunnan ja seurakunnan välisissä suhteissa.

– Yhteistyö on hyväksi kaikessa ja kaikkien kanssa, hän arvioi.

Pienellä paikkakunnalla on omat etunsa.

– Esimerkiksi kunnan ja seurakunnan ihmiset ovat pitkälti samoja. Yhteistyö on hyvää, hän jatkaa.

Viimeisimpänä esimerkkinä arkisesta ja luontevasta yhteistyöstä Pieskä mainitsee viime viikonlopun Pellon syysmarkkinat. Seurakunnan ja kunnan teltat olivat vieretysten. Osapuolet olivat sopineet työnjaosta niinkin arkisen asian kuin kahvinkeittämisen osalta. Markkinavieraat saivat toiselta teltalta kahvia, toiselta kuumia vohveleita. Kuulumisia heidän oli kätevä vaihtaa molemmilla teltoilla samanaikaisesti. Hyvä arki syntyy pienistä teoista.

– Pieskä on niin pellolainen sukunimi. Täällä se tulee kirjoitettua heti kerralla oikein, kirkkoherra toteaa tyytyväisenä.

Ilmeisesti sydämessään varsin tansanialaisvaikutteinen, tuore pellolainen on alkanut juurtua isiensa maahan.

– Vastaanotto on ollut hyvin lämmin, kohtaamiset ihmisten kanssa kotoisia.

Toisinaan kulttuurien väliset erot ovat vain teoreettisia.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy