• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

”Lomille lähetään tällaisessa lomapuvussa”, Alina Heikka kertoo.

YLITORNIO – Viime kevään ylioppilas Alina Heikka nousi viime heinäkuussa linja-autoon, jossa ei ollut yhtään ainoaa muuta naispuolista henkilöä kuin hän. Ei siinä ollut tuttujakaan, sillä muut matkustajat olivat tulleet kauempaa. Määränpää matkustajilla oli kuitenkin sama: Sodankylän todellinen ”pyssykylä” eli varusmieskoulutus. Armeija.

Linja-automatka oli Alinalle ensimmäinen askel siihen, että seuraavan vuoden ajan hän on todellakin miesten maailmassa, miesten ympäröimänä kaikkialla.

– Täältä Ylitorniolta ei heinäkuussa aloittanut poikiakaan kuin yksi, muut ovat tammikuun kutsunnoissa, Alina sanoo.

Alina ei joutunut – tai päässyt – kutsuntoihin, vaan hänen oli itse haettava ja käytävä iso paperisota sekä erilaiset valintakokeet armeijaan päästäkseen.

– Miljoona erilaista lappua ja lomaketta piti täyttää. Sitten valintatilaisuus, johon kuuluivat lääkärintarkastus ja päällikön haastattelu. Hän kyseli tietenkin tiukasti, että ”miksi haluat armeijaan?” ja niin edelleen…

Naispuolisia hakijoita oli Alinan mukaan kaikkiaan peräti 65. Siitä määrästä Sodankylään valittiin Alinan lisäksi kaksi muuta ja Rovaniemelle vain kaksi. Yhteensä viisi naista pääsi siis koulutukseen sillä erää. Hakijoista otetaan kuitenkin alokkaita myös tammikuussa alkavaan koulutukseen sekä heinäkuun erään.

– Mulle jäi siitä haastattelusta vähän huono maku suuhun, tuntui että se meni huonosti, mutta kaipa se sitten kuitenkin meni ihan hyvin, koska minut valittiin, Alina tuumaa.

”En ole katunut”

Mikä Alinan sitten sai valitsemaan armeijan?

Tyttö naurahtaa ja sanoo yrittäneensä miettiä, mikä siihen vaikutti.

– Iskä (Arto Heikka) selitti kyllä juttuja armeijasta, mutta en mie silloin vielä ajatellut, että itte lähtisin sinne. Lukiossa aloin miettiä, mitä haluaisin tehdä, mutta en oikein keksinyt. Sitten vain lopulta tuli ajatus, että lähen armeijaan rakentamaan uraa…

– En todellakaan tiennyt yhtään, mitä armeija on. Telkkarista tuli sarja naissotilaista, ja mie ajattelin innoissani, että kohta olen ittekki tuolla. Mutta ei siitä saanut oikeaa kuvaa siitä, mitä armeija on, Alina selittää.

– Siitä oli leikattu pois paljon epäonnistumisia ja pettymyksen hetkiä. Niitä on tullut, mutta enpä ole silti päivääkään katunut, että lähdin armeijaan.

– Sodankylään kun päästiin, en nähnyt kasarmilla edelleenkään muita naisia, Alina naurahtaa.

Loppujen lopuksi peruskoulutukseen tuli yksi tuvallinen eli kaksitoista naista. Heistä kaksi keskeytti koulutuksen.

Naiset tasaveroisia

– Mulla oli ittelläni kauheat ennakkoluulot, että naisia pidetään siellä huonompina ja heikompina ja vähätellään, ettei naiset osaa, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Kaikki otettiin siellä vastaan samalla tavalla. Ja yhtä kovasti täytyy tehdä töitä kuin miesalokkaidenkin, jos ja kun haluaa aliupseeri- tai reserviupseerikoulutukseen. Eli siis naiset eivät pääse niihin helpommalla, Alina kertoo.

Hän on nyt itse Auk1-koulutuksessa viestilinjalla, ja on titteliltään aliupseerioppilas. Parin viikon päästä tehdään jo valinnat reserviupseerikoulutukseen, mihin Alina kovasti toivoo ja haluaa päästä.

– Meän ryhmä on kuitenkin niin hyvä ja paikkoja sinne on rajoitetusti, vain muutama otetaan, niin että en tiedä… Jotenkin täytyisi onnistua kouluttajat vakuuttamaan. En tiedä miten, mutta yritän parhaani.

– Olen myös yrittänyt sanoa itselleni, että jos en tule valituksi, se ei tarkoita, että olen huono. Ja myös, että pystyn muutakin kautta etenemään urallani armeijassa.

Vartti aikaa aamutoimiin

Aamu-uniselle Alinalle armeijan aamuherätykset ovat olleet pieni kauhistus. Herätys kello kuusi, viitisentoista minuuttia pukemiseen ja aamutoimiin ja kello 6.20 lähtö aamupalalle.

– Kirjoitusten jälkeenhän mie saatoin nukkua kahteentoista tai jopa yhteen päivällä, Alina naurahtaa.

Meikkaamiseen ei aamuisin jää aikaa, eikä sitä kukaan naisista yritäkään.

– Ei ketään siellä kiinnosta semmonen, ehkä sitten lomille lähtiessä laitetaan ripsiväriä.

Ensimmäiset koulutukset armeijassa olivat sulkeisharjoituksia eli kolmiriviin järjestymistä ja seisomista, kääntymistä vasempaan ja oikeaan, sekä aseen käsittelyä, aseen purkamista, puhdistamista ja kokoamista.

– Viisi sekuntia aikaa purkaa ja seittemän sekuntia aikaa koota ase. Nyt se on jo rutiinia, Alina sanoo.

Leirit ja marssit

Ensimmäinen leirikokemus oli rankka. Kaksi yötä sissiteltassa, kaksi yötä puolijoukkueteltassa.

– Yöllä sitten hälytyksiä, vihollinen nähty, lähe tarkistamaan. Telttaa ei onneksi tarvinnut siirtää, Alina muistelee ja toteaa, että hän ei sissiteltassa nukkunut ollenkaan ja puolijoukkueteltassakin vain maksimissaan kolme tuntia yön aikana.

– Sen jälkeen on ollut kolmen päivän leiri, jonka aikana saatiin ampua ensimmäisen kerran kovilla. Silloin saatiin nukkua yöt, koska kovilla ammuttaessa pitää jaksaa olla tarkkaavainen ja huolellinen.

Yksi iso koitos on ollut lähes sadan kilometrin pituinen valamarssi, joka tehtiin polkupyörillä.

– Mutta tulihan se poljettua, ja totesin myös, että ei se matka vaan vauhti, Alina selittää hymyillen.

Sen jälkeen on ollut jääkärikilpailuna suoritettu 20 kilometrin jalkamarssi, johon liittyi erilaisia tehtäviä.

– Siinä mentiin reppu selässä ja ase kädessä ja suoritettiin rastien tehtäviä. Lopussa porukka oli väsynyttä, mullakin oli välissä jo kaksi reppua ja kaksi asetta vietävänä, vaikka itteki alkoi olla tosi väsynyt…

Alina tuumaa, että siinä tuli jälleen esille hänen kilpailuviettinsä ja halu näyttää muille.

– Aina on pakko olla paras, se yhtä hyväkään ei riitä, vaan kaikesta on tehtävä kilpailu. Semmonen mie vain olen, hän hymähtää.

Pahin kokemus

Pahimmaksi kokemuksekseen Alina kertoo sen, miten hänellä meni ensimmäisessä partion hyökkäysharjoituksessa polvilumpio sijoiltaan.

– Purin hammasta ja jatkoin koko harjoituksen loppuun, sen jälkeen sitten lääkäriin, joka tutki ja sanoi, että ei tule palvelukelpoista tuosta polvesta.

– Söin särkylääkettä ja seurasin vierestä keppien kanssa, ruokailutiloihinkaan en pystynyt menemään, vaan mulle tuotiin ruoat tupaan. Se oli aika masentavaa aikaa, kun mietti, että tähänkö tämä nyt loppui…

Kontrollitarkastuksessa toinen lääkäri kuitenkin totesi, että Alinan ei tarvitse lopettaa palvelustaan, vaan polvi kuntoutuu. Sen kuuleminen oli Alinalle iso helpotus.

Kaksi viikkoa peruskoulutuksesta meni tekemättä mitään, ja Alina missasi muun muassa ampumisopetuksen.

– Heti ensimmäisellä kerralla, kun pääsin ampumaan, olivat ampumistaitotestit, Alina nauraa.

Ei simputusta vaan kuria

Mitään pahaa mieltä aiheuttavaa simputusta Alina ei ole kasarmilla kokenut eikä havainnut. Kuri on kuitenkin kova ja punkat joudutaan petaamaan uudelleen, jos tuvan tarkastaja ei niitä hyväksy.

– Mutta armeijassa kuuluu olla kuri, joka kasvattaa luontoa ja opettaa meitä täsmällisyyteen ja tarkkuuteen. Jos ei meän tekemisistä välitettäisi ja niitä seurattaisi tarkasti, ehkä se vähentäisi meidän motivaatiota, Alina arvelee.

Nyt aliupseerikoulutuksen viestintälinjalla on Alinan lisäksi toinen nainen, ja he jakavat yhden tuvan kahdestaan. Se tarkoittaa sitä, että tuvan siivoaminen kaksi kertaa päivässä jakautuu myös heille kahdelle.

– Kyllähän se välillä tuntuu tylsältä, mutta se vaan on tehtävä, Alina toteaa.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy