• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Markku Kankaalla ei juurikaan ole aikaa turhalle istuskelulle, mutta valokuvaan oli pakko pysähtyä hetkeksi.

MELLAJÄRVI – Mellajärvinen maanviljelijä Markku Kangas otti vanhempiensa Urho ja Kaarina Kankaan maatilalla vastuun ja isännyyden vuonna 1999, kun tilalla tapahtui virallisesti sukupolvenvaihdos. Markku oli silloin 28-vuotias, mutta hän sanoo tienneensä hyvin, mihin oli ryhtymässä.

– En mie aivan poikanen enää ollut. Kläpistä saakka mulle oli ollut selvää, että mie jatkan. Siinä välissä, kun EU-homma tuli, vähän mietitytti ja mie kävin rakennusmestarikoulun siinä vaiheessa. Mutta en mie viisastunut silläkhään reisula, tähän se piti alkaa, hän hymähtää.

– Kyllä mie vain tykkään vieläkin. Siinä on oma viehätyksensä, onko se oma vaphaus vai mikä, mutta jos joku homma alkaa kyllästythään, niin jättää sen joksikin aikaa ja tekkee jotaki toista välissä. Tietekki tässä pittää itte osata lähteä töihin, ko ei kukhaan ole sanomassa, että etkö sie meinaa tänä päivänä lähteä mihinkhään…

Kun hommat vastustavat, koneet hajoavat tai muuta, homma ei ole niin hauskaa, mutta muuten Markku ei moiti alaansa.

– Vaikka on tämä viimisten kolmen, neljän vuen aikana menny tiukemmaksi. Mukavaa se olisi, jos ittelle irtoaisi palkkaakin. Nykyisellään tämä pyörii, mutta ei kauheasti jää itselle. Huonompaan suuntaan on menty siitä, mitä on ollut joskus. Maidon hinnan lasku tekkee paljon.

Kulunut poikkeuksellisen lämmin kesä ei maanviljelijän kannalta ollut mikään hyvä kesä. Markku kertoo, että ensimmäinen rehusato oli niin huono, että heiltäkin pistettiin heti kaksi lehmää vähemmäksi.

– Toinen sato on korjannut tilannetta, eiköhän tässä nyt talvi pärjätä. Paikoittain saattaa olla, että saapi kolmannenkin kerran korjata, jos kelit tämmösenä jatkuu. Poikkeuksellinen kesähän tämä oli, mutta ainahan sitä on jotakin; liian märkää, liian kylmää, nyt sitten liian kuivaa... Eipä ainakhaan jääny konheet kiinni pelloille.

Neljän sarja

Markku oli perheessään vanhin lapsi ja myös ainoa poika. Samanlainen sarja hänellä on nyt itselläänkin; neljä lasta ja lapsista vanhin on poika. Juho on Rovaniemellä ammattikoulussa opiskelemassa autopuolella, Laura on ysiluokalla, Ida-Sofia kuudennella ja Jenny kolmannella luokalla.

– Perinne, Markku naurahtaa lapsisarjastaan.

Vaimo Eliisa on mukana maatilan pidossa. Aikaisemmin hän oli kunnan palkkalistoilla terveydenhoitajana.

– Kyllä se minun kokoushommia helpottaa aika lailla, että hän on täällä kotona. Kokoukset on useasti joko osittain tai kokonaan navetta-aikana. Monesti hän on ainakin ehtinyt aloittaa työt ja joskus jopa hoitanut navetan yksinään.

Markku on ollut kunnan luottamustoimissa, kunnanvaltuustossa, mukana jo useamman kauden. Vuosi sitten hänelle siunaantui myös kunnanhallituksen puheenjohtajan pesti ja sen johdosta hänellä on osallistumisoikeus kaikkien lautakuntien kokouksiin.

– Olen mie pyrkinyt olehmaan mukana niin useasti ko suinki mahollista.

Lisäksi hän kuuluu Ainiovaaran Kiinteistöt ry:n hallitukseen.

– Paljon pittää tuota tablettia vilkuila, perehtyä ja kommenttia antaa. Onhan se kaikki toisaalta mielenkiintoista, mutta myös aika lailla aikaa viepää.

Kunnallispolitiikkaa

Kunnallispolitiikkaan Markun toi tavallaan hänen äitinsä, Kaarina, joka oli ollut valtuustoehdokkaana muutamaan otteeseen ja alkoi jutella, että ehdokasta pitäisi nuorentaa.

– Täältä on aina ollu joku ehokkaana, ja oma ehdokas haluttiin pitää. Yhen kerran taisin olla niin, että en päässyt minnekään, mutta nyt on jo viides kausi menossa. Kohta saapi sanoa, että liian kauan, pitäs jo vaihtaa.

Vuosi sitten Ylitornion kunnanvaltuusto uudistui reilusti. Vanhoja valtuutettuja siirtyi syrjään ja uusia nimiä tuli tilalle. Markku kertoo, että hän viimeksi jo harkitsi, josko jättäytyisi pois, mutta koska valtuustoon oli jo tiedossa suuri uudistus, hän päätti pysyä mukana.

– On kuitenkin hyvä, ettei kaikki vaihdu kerralla. Päätöksien tekeminen ja asioiden muuttaminen ei kunnassa tapahdu samalla tavalla kuin jossain yrityksissä, vaan kunnassa mennee oma aikansa. Se pittää ymmärtää. Se on tärkeää, että kunnan asioita hoidetaan yhdessä virkamiesten ja muiden päättäjien kanssa. Aina ei tartte olla sammaa mieltä, eikä pidäkään, mutta keskinäinen kunnioitus on hyvä olla olemassa.

Jatkamishaluun vaikutti hieman sekin, että hän tuntee saaneensa luottamuspaikoissa tärkeitä ja hyviä paikkoja; kaksi kautta hän oli istunut jo kunnanhallituksessakin.

– Vissiin sielä jotaki on tehny oikein.

Lasten harrastukset

– Jos ei noita luottamustoimia ja kokouksia olisi, ei minua paljoa tuola kylilä näkyis. En nytkään kesän aikana käyny monta kertaa.

Lapsia saa kuitenkin kuskata harrastuksiin, varsinkin Ida-Sofiaa, joka on pari vuotta pelannut jääkiekkoa Et-Possa ja nyt tänä syksynä lähti pelaamaan Rovaniemellä.

– Viime viikolla se aloitti ja kolme kertaa viikossa on harjotukset. Mutta emmä met ole luvahneetkaan, että joka kerralle kuskathaan treeneihin, ens viikolaki se on lähes mahottomuus.

Ida-Sofian lisäksi myös Juhoa on kuskattu aikoinaan jalkapallotreeneihin. Laura puolestaan harrastaa hevosia, joita tilalla on kolme – kaksi ponia ja yksi islanninhevonen – ja tytär hoitaa hevoset todella tähdellisesti itse, Ida-Sofian ja Jennyn avustamana, niin ettei vanhempien tarvitse puuttua hoitoon.

Hevosia oli ensin kaksi, mutta shettis kävi vanhaksi ja Laura halusi päästää sen eläkkeelle. Hän alkoi ehdotella toisen ratsun ottamista.

– Mie tein tallin ulkomitat paperille ja kerroin Lauralle, että jos saat tuohon soviteltua kolme laillista karsinaa, niin voidaan se toinenki poni ottaa. Tyär laski ja piirsi, kävi välillä näyttämässä mulle, meni ja teki uusia laskelmia ja piirroksia, ja niin se vain sai ne soviteltua, Markku selittää.

Kaikki lapset ovat muutenkin aktiivisia ja liikunnallisia, lenkkeilyt sekä kävellen että juosten samoin kuin hiihto ja laskettelu kiinnostavat.

– Lasten kanssa on pyritty touhuamaan sillä tavalla, että se esimerkki, minkä met annama, olis aktiivinen. Että tehhään töitä ja myös liikuthaan, eikä löhötä sohvala. Kyllä se on menny perillekin.

Lasten kaveritkin voidaan tilalla pistää töihin, ja jos työt onnistuvat hyvin, niistä voidaan maksaa tekijälle pientä palkkaakin.

Tyttären diabetes

– Me olimme jo vähän ehtineet tottua siihen, että tyttäret pärjää täällä keskenään ja mekin voihan käyvä joskus illalla jossakin, mutta vuosi sitten syksylä Jennylä puhkesi ykköstyypin diabetes. Sen kanssa tässä on vuosi punottu. Aivan hyvin on mennyt, mutta kauhea opetteluhan se oli mittaamisten ja pistämisten sun muitten kanssa.

Kesälomareissuna oli viikko Tampereella diabetesperhekurssilla, jossa Kankaat saivat vertaistukea saman kokeneilta perheiltä sekä opastusta terveydenhuollon ammattilaisilta.

Tällä hetkellä Jennyllä on käsivarressaan sensori, joka mittaa verensokeria, niin ettei näytettä tarvitse joka kerta ottaa sormenpäästä. Mutta ruokailujen yhteydessä on hyvä ottaa verikoe, ja varmistaa verensokerin todellinen arvo. Tulossa on myös älytekniikkaa, jonka avulla sokeriarvot saadaan näkyville puhelimeen.

Jenny huolehtii itse insuliinin pistämisestä ja osaa laskea myös aterioidensa hiilihydraatit ja muut tarvittavat seikat, tosin aikuisen valvovan silmän alla. Koulussa laskentaa ja pistämistä seuraa avustaja.

– Kurssillakin hoitajat sanoivat, että Jenny on tosi hyvin selvillä hoidostaan. Ei oikeastaan niin hyvin tarttis ollakaan vielä tuon ikäisen, mutta kun tyär on tähellinen luonne ja haluaa tietää ja pärjätä itte, Markku sanoo.

Avustajakoirastakin on perheessä ollut puhetta, mutta varsinaiset valmiit ja opetetut avustajakoirat ovat todella kalliita; hinta voi olla yli kymmenentuhannen euron.

– Mutta kun tekniikka tässä kehittyy, niin varmaankin jossakin vaiheessa kehitetään keinohaima, joka huolehtii insuliinin tuotannosta, Markku arvelee toiveikkaasti.

Rankka vuosi

– Viime vuosi oli meille aika rankka muutenkin, Markku toteaa ja kertoo, että Jennyn diabeteksen puhkeamisen lisäksi sekä perheessä että läheisten ystävien piirissä tapahtui ikäviä asioita.

Mikä siinä onkin, niin moni on sen todennut, että ikävät tapahtumat kasaantuvat yhden vuoden ajalle. Kun pahasta vuodesta selviää, seuraa rauhallisempia ja parempia vuosia, näin sopii toivoa.

Kankaan navetassa on kaikkiaan kuutisenkymmentä eläintä, niistä 30 on lypsäviä. Kuluneena kesänä on uusittu lypsimet, rehurobotti ja väkirehusiilo.

Tilan jatkajasta Markun ja Eliisan jälkeen ei ole vielä tietoa. Kaikki lapset osaavat kyllä olla apuna navetta- ja muissa töissä, ja vanhimmat selviävät itsenäisestikin navetalla.

 – Kläpit on vielä sen verran nuoria että saavat kaikessa rauhassa kouluttautua sille alalle, mille haluavat. On meilä tietenki meininki jatkaa vielä itteläki pitkään, kunhan vain terveenä pysythään. Isoja vahinkoja, isoja remontteja ei vain kestäs oikein tulla. Häätyy vain toivoa, ettei niitä tule.

Paikallisuutisia

Riitta Vesterinen, Jenna Kangas, Emilia Kostiander ja Marianne Kostiander toivovat, että hyvään harrastukseen tulisi mukaan lisääkin naisia.

MELLAKOSKI – Monella kylällä ollaan huolissaan kylän hirvipor...

Kaikki huomionosoituksin palkitut yhteiskuvassa.

YLITORNIO – Ylitornion Seniorit ry:n 30-vuotisjuhla Karemajoilla alkoi mukavan lupsakkaasti, kun juontajana toiminut Juhani Juvonen kertoi, keitä tilaisuudessa oli ...

Nuuskakaira JM ajettiin lauantaina Kittisvaarassa. Yksi tapahtuman huipennuksista oli Eveliina Kaivolan ja Henri Kanervan muut kilpailijat yllättänyt hääseremonia.

KITTISVAARA – Ylitornion Urheiluautoilijoiden järjes...

Seija ja Ahti Nikumaa ehtivät testaamaan uutta automaattia  ensimmäisten joukossa.

PELLO – Kunnantielllä sijaitsevan K-Market Pellon seinään on ilmestynyt kaivattu pankki...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy