• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kaulanen

Pekka Uusimaa viihtyy Jarhoisen kodissaan.

JARHOINEN – Kun astuu ensimmäisen kerran Pekka ja Eeva-Liisa Uusimaan pirttiin, huomio kiinnittyy televisioon. Se ei ole taulutelevisio, vaan reilut puoli metriä kanttiinsa oleva, lähes kuutionmuotoinen möhkäle, joka painaa luultavasti kymmeniä kiloja.

– Se on ostettu Singaporesta, isäntäväki kertoo.

Koska kukaan tuskin lähtisi sieltä asti ostamaan televisiota, vaikka halvalla saisikin, vastauksesta voi päätellä Uusimaiden olleen siellä päin pidempään.

Ja toden totta, niin he ovatkin. Vuodesta 1983 lähtien he ovat asuneet eri puolilla maapalloa niin, että asuinpaikkojen lista suorastaan hengästyttää.

Pekka on lähtenyt maailmalle Jarhoisesta, Eeva-Liisa Tervolasta. Heidän kotiosoitteensa on toistaiseksi Helsingissä, mutta yhä useammin heidän matkansa johtaa Pekan lapsuuskotiin.

Elon ensivuodet koululla

Pekka Uusimaan isä Rikhard rakensi sodan jälkeen perheelleen talon, mutta perhe ei päässyt siihen asumaan. Maijaksi kutsuttu Elli-Marja Uusimaa oli nimittäin opettaja, ja opettajien piti vielä siihen aikaa asua koululla.

Niinpä vuonna 1949 syntynyt Pekkakin, kolmipäisen veljessarjan nuorin, asui elämänsä ensimmäiset vuodet koululla. Isän rakentaman talon pirtissä puolestaan toimi Länsi-Lapin Osuuskaupan myymälä.

Vasta 1960-luvun alussa Uusimaat pääsivät muuttamaan kotitaloonsa, joka sijaitsee puolisen kilometriä koululta Pellon suuntaan.

Jarhoisessa toimi yhden opettajan supistettu kansakoulu, jota Pekka kävi viisi vuotta. Sen jälkeen hän siirtyi kirkonkylälle yhteiskouluun.

Sähköä Ruotsista

Jarhoinen oli Pekan lapsuudessa sähkötön kylä. Sen sijaan Väylän vastarannalla sähkövalot loistivat kuin kiusalla. Koska Tornionlaakson Sähkö Oy ei ollut valmis sähköistämään Jarhoista, kyläläiset tarttuivat itse toimeen.

Rikhard Uusimaa oli yksi aktiivisimmista ja hän sai mukaan myös poikansa, jotka olivat jo oppineet koulussa jonkin verran ruotsia. Pojat olivat isänsä mukana Luulajassa neuvottelemassa asiasta Norbottens Kraftverkin kanssa. Tulkkiapuna kouluruotsia puhuville pojille toimi yhtiössä työskentelevä suomalainen sähköinsinööri.

– Me kysyimme, että eikö ruotsalaisesta voimalinjasta voisi vetää Väylän yli linjaa Jarhoiseen, Pekka kertoo.

Se sopi Kraftverkille. Sen jälkeen perustettiin Jarhoisen Sähkö Oy. Kun yhtiö monien vaiheiden jälkeen oli rekisteröity, sille piti vielä hankkia energian ostolupa ja valuutan vientilupa.

– Isännät hakivat metsästä tolpat. Kanervan Heikki teki sisäasennukset ja mieki kiipeilin Lapinniemen Jorman kansssa pylväissä kiinnittämässä alumiinijohtoja.

– Valojuhlat piettiin vuona 1964.

Pekan isä hoiti sähköyhtiötä ja hankki myös C-luokan asennusoikeudet. Vuonna 1985 yhtiön omaisuus luovutettiin Tornionlaakson Sähkö Oy:lle liittymismaksuja vastaan.

Ammattiin, työhön ja perhe-elämään

Pekka Uusimaa kirjoitti ylioppilaaksi Pellon lukiosta vuonna 1969, eli ensi keväänä on edessä riemuylioppilasjuhla.

Liekö muutamaa vuotta aiemmin tapahtunut sähköistäminen antanut kipinän siihen, että Pekka hakeutui opiskelemaan Oulun yliopiston sähköteknilliselle osastolle. Se oli aikanaan perustettu, jotta Pohjois-Suomen vesivoimalaitoksille saataisiin sähköinsinöörejä. Osasto oli kuitenkin Pekan aloittaessa suuntautunut jo elektroniikkaan ja tietotekniikkaan, johon Pekan työt jatkossa pitkälti liittyivät.

Hän aloitti työelämän vuonna 1973 Posti- ja lennätinlaitoksessa Oulussa. Diplomi-insinööriksi hän valmistui vuonna 1974. Sen jälkeen oli vuorossa armeija, jonka Pekka suoritti Oulun viestikomppaniassa, Riihimäellä ja Haminassa, mistä palasi siviiliin vänrikkinä.

Päivätyön lisäksi Pekka toimi erikoisopettajana niin yliopistolla kuin teknillisellä opistolla ja suoritti kaiken ohessa lisensiaattitutkinnon.

Pekka tutustui jo opiskeluaikanaan Eeva-Liisaan, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kolme tytärtä, Marian, Hannan ja Kaisan.

Töihin ulkomaille

Uusimaat asuivat Oulussa vuoteen 1983 asti. Sen jälkeen oli edessä elämänmuutos.

– Nokialta soitettiin ja kutsuttiin Helsinkiin. Siellä kerrottiin, että Ammanista Bagdadiin pitäisi rakentaa radiolinkkiyhteys.

Kesäkuussa koko perhe lensi Jordaniaan ja asettui asumaan Ammaniin.

Pekan työ alkoi tyhjästä. Oli perustettava yhtiö ja hankittava työntekijät, aliurakoitsijat ja toimistotilat, jotka sijoittuivat heidän asuintaloonsa. Eeva-Liisa hoiti yhtiön kirjanpidon.

Homma onnistui: 18 kuukautta myöhemmin Nokialta tilattu linja oli valmis.

Myös lasten kansainvälistyminen alkoi. Maria ja Hanna kävivät amerikkalaista koulua, ja kolmivuotias Kaisa kävi paikallisessa, arabiankielisessä lastentarhassa.

Jordanian projektin jälkeen Pekan työt jatkuivat Bagdadissa, mistä hän matkusti viikonlopuiksi perheen luo Ammaniin.

Työmatkoja Suomesta

Vuonna 1985 Uusimaat palasivat Suomeen. Pekka hoiti Nokian tietoliikenneprojekteja, jotka veivät miestä edelleen ulkomaille, Lähi-Idän lisäksi Sri Lankaan, Bangladeshiin, Nepaliin ja moniin muihin vähemmän kehittyneisiin maihin.

Projektiosaston johtajan työ vaihtui vientijohtajan työhön, jonka alueeseen kuuluivat kaikki Euroopan ulkopuoliset maat Neuvostoliitosta Uuteen Seelantiin.

– Pahimmillaan minulla oli 186 matkapäivää vuodessa, Pekka kertoo.

Matkat olivat raskaita paitsi pituutensa, myös sen vuoksi, että niiden aikana ylitettiin usein monta aikavyöhykettä.

– Yksi pahimpia reissuja oli, kun kävin Helsingistä Melbournessa ja olin vain yhen yön perillä, kun lentomatkat suuntaansa kestivät 24 tuntia.

Takaisin teleyhtiöön ja takaisin Nokiaan

Posti- ja telelaitos oli yhtiöitetty ja se oli saanut nimekseen Telecom Finland Oy. Vuonna 1991 Pekka sai yhtiöstä työtarjouksen ja otti sen myös vastaan. Hänestä tuli yhtiön kansainvälisen osaston johtaja.

Yhtiö hankki operaattoriosuuksia muun muassa Venäjältä, Baltian maista ja Turkista. Matkapuhelinverkkoja rakennettiin eri puolille.

Tuo vaihe kesti Pekan uralla neljä vuotta. Sitten Nokiasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin jälleen töitä ulkomailla. Taas oli edessä muutto, ja Espooseen rakennettu omakotitalo sai jäädä. Lapsista enää Kaisa muutti vanhempiensa kanssa Malesiaan. Siellä Pekka toimi Nokian paikallisen yhtiön toimitusjohtajana.

Malesian jälkeen oli vuorossa Thaimaa, mistä hoitui myös Vietnamin suunta. Thaimaasta Uusimaat ostivat asunnon, joka on edelleen heidän omistuksessaan. Siitä tuli heidän niin sanottu maailmanosoitteensa, joka vaadittiin, kun Suomen valtio vuonna 1998 totesi heidät ulkosuomalaisiksi ja poisti heidät sosiaalijärjestelmistä.

Seuraava asuinpaikka oli Singapore, josta käsin Pekka hoiti Vietnamin lisäksi Indonesian Itä-Jaavan mobiiliverkkoprojektin.

Takaisin Eurooppaan

Kun Kaisakin muutti omilleen, Pekka ja Eeva-Liisa asuivat kahdestaan. Vuonna 2004 he muuttivat jälleen kerran. Nyt oli vuorossa Kreikka, missä he asettuivat Ateenaan.

Oli olympiavuosi ja kreikkalaiset halusivat saada mobiiliverkon siihen kuntoon, että matkapuhelimet toimivat kunnolla.

– Ne saatiin toimimaan, vaikka aikataulu oli tiukka, Pekka sanoo ja tarkentaa:

– Pääkatsomoon saatiin viimeiset tukiasemat päivää ennen avajaisia.

Pekka johti Kreikassa Nokian Hellas-yhtiötä. Kun Siemensin tietoliikennetoiminnot yhdistettiin Nokiaan, Pekasta tehtiin Nokia Siemens Network Kreikan toimitusjohtaja. Hänen vastuualueeseensa kuuluivat Kreikan lisäksi Israel ja Baltian maat.

Vielä yhdessä maassa Pekka ja Eeva-Liisa ehtivät asua, sillä vuonna 2009 he muuttivat Puolaan. Sieltä Pekka jäi eläkkeelle vuonna 2013, ja Uusimaat tulivat Suomeen paluumuuttajina.

Repullinen kokemuksia

Jokainen muutto uuteen paikkaan tarkoitti sitä, että kaikki oli aloitettava lähes alusta.

– Uudessa maassa oli uusi kulttuuri, uusi tapa toimia, uudet ihmiset omassa organisaatiossa ja uudet asiakaskontaktit piti rakentaa, Pekka luettelee.

– Yleensä meni 6–8 kuukautta, että oppi tuntemaan kaikki ihmiset ja sai bisneksen pyörimään.

Kiivastahtisesta työelämästä huolimatta Uusimaat ehtivät useimpina kesinä käymään myös Jarhoisessa. Aina kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan.

– Kerran jouduin lähtemään suunnilleen suoraan Zetorin pukilta Thaimaaseen, olin siellä kaksi viikkoa ja tulin takaisin jatkamaan puunajoa, Pekka nauraa.

Lapset ovat löytäneet paikkansa maailmalla. Hanna ja Kaisa asuvat ulkomailla, Maria Helsingissä. Lapsenlapsia on kahdeksan.

Ahkeralla miehellä riittää Jarhoisessa tekemistä. Luultavasti Pekan Maija-äitikin olisi tyytyväinen tilanteeseen. Hän nimittäin kysyi joskus pojaltaan:

– Oleksie poikarukka niin mitätön, ettei sulle löyvvy Suomesta mithään hommaa, ko pittää kiertää ympäri maailmaa?

– Semmosta se, äiti, minun elämä on. Leipä on pieninä palasina maailmalla, Pekka kertoo vastanneensa.

Paikallisuutisia

Riitta Vesterinen, Jenna Kangas, Emilia Kostiander ja Marianne Kostiander toivovat, että hyvään harrastukseen tulisi mukaan lisääkin naisia.

MELLAKOSKI – Monella kylällä ollaan huolissaan kylän hirvipor...

Kaikki huomionosoituksin palkitut yhteiskuvassa.

YLITORNIO – Ylitornion Seniorit ry:n 30-vuotisjuhla Karemajoilla alkoi mukavan lupsakkaasti, kun juontajana toiminut Juhani Juvonen kertoi, keitä tilaisuudessa oli ...

Nuuskakaira JM ajettiin lauantaina Kittisvaarassa. Yksi tapahtuman huipennuksista oli Eveliina Kaivolan ja Henri Kanervan muut kilpailijat yllättänyt hääseremonia.

KITTISVAARA – Ylitornion Urheiluautoilijoiden järjes...

Seija ja Ahti Nikumaa ehtivät testaamaan uutta automaattia  ensimmäisten joukossa.

PELLO – Kunnantielllä sijaitsevan K-Market Pellon seinään on ilmestynyt kaivattu pankki...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy