• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Sonja ja Juha Konolalla on vakituinen kiinnitys tämän teatterin henkilökuntaan, mutta ovet ovat avoinna myös vieraileville tähdille.

POTKU – ”Ainoastaan teatterin henkilökunnalle” lukee Sonja ja Juha Konolan oven yläpuolella vanhassa rintamamiestalossa Potkussa. Henkilökuntaa näyttää riittävän, sillä Konoloiden kotioven saranat eivät pääse ruostumaan käytön puutteessa.

Yksi jos toinenkin piipahtaa pirttiin ohikulkiessaan tai hyvän tekosyyn puuttuessa ihan varta vasten. Kahvit tarjotaan, ja huonoimpinakin pullapäivinä on kahvileiväksi tarjolla vähintään sananrieskaa. Yleensä sen verran, että hiljaista hetkeä ei tule.

Sonja Konola – tyttösenä vielä Piispanen – vietti lapsuutensa ja kävi kansakoulun Turtolan kylän vilkkaassa keskustassa. Sieltä hän suuntasi Tornioon opiskelemaan vuonna 1963 ja sitä myöten naimisiin. Turtolan aikoina suunnitelmat olivat kuitenkin toiset, ja niihin liittyivät äidin ensimmäisestä avioliitosta syntyneet neljä veljeä.

– Suunnittelin, että jään vanhaksipiiaksi ja kuljen veljen luota toisen luo hoitamassa heidän lapsiaan. Vähän myöhemmin päätin, että haluan sittenkin ison perheen. Laitan paljon ruokaa ja syötän lapsilaumalle itse leipomaani perunalimppua. Olisin ruvennut leipomaan heti, mutta onneksi äiti sai toppuutettua.

Tukea ja turvaa

Kun Sonjan vanhemmat Hilda ja Mooses Piispanen muuttivat pikkuveli Sepon kanssa Mooseksen isän hakemalle asutustilalle Potkuun, Sonja oli jo maailmalla.

– Vaikka en ole nuorena varsinaisesti koskaan asunut täällä, toinen jalka oli kuitenkin aina Potkussa. Täällä olivat isä, äiti ja Seppo.

Sonja on toiminut pitkään Downin syndroomaa sairastavan Sepon omaishoitajana, ja sitä kautta hän on kiinnostunut omaishoitajien asioista.

– Olen vetänyt Kemissä omaishoitajien ryhmiä siitä saakka, kun laki omaishoidon työehdoista tuli voimaan joskus 1990-luvun alkupuolella. Lisäksi olin mielenterveysseurassa tukihenkilönä mielenterveyskuntoutujille ja Kriisikeskus Turvapoijussa.

– Kriisikeskuksen päivystyksestä jäi erityisesti mieleen se, että olin päivystämässä sinä iltana kun Estonia upposi. Se oli raskas ilta. Puheluita oli paljon ja sen illan väri oli ihan erilainen kuin tavallisesti. Sellainen yhdessä koettu kriisi saattaa herättää myös muistoja henkilökohtaisista kriiseistä.

Turvapoijussa Sonja suoritti myös kolmen vuoden työnohjaajaopinnot.

Lainalapsi kotiin

Samoihin aikoihin Konolan perheeseen tuli noin puoleksi vuosikymmeneksi uusi jäsen, sijaislapsi. Vaikka omista lapsista vanhimmat, Tarja ja Jyrki, eivät enää asuneet kotona ja Sannakin oli siinä hilkulla, Sonja ja Juha kutsuivat koolle perhekokouksen keskustelemaan asiasta.

– Juha epäili, olemmeko kyllin hyviä sijaisvanhemmiksi, mutta sosiaalitoimistosta sanottiin, että normaali perhe riittää. Muistan, kun Jyrki pani kädet häkkyrälle ja sanoi: ”Meänkin perheen normaaliudesta voi olla monta mieltä.”

Lapsi tuli perheeseen yhdeksänvuotiaana ja viipyi kuusi vuotta.

– Halusin, että lapset ovat mukana päättämässä asiasta. Lapsen ottaminen on ihan eri asia kuin aikuisten kanssa solmitut tukisuhteet.

Koti on Potkussa

Sonja ja Juha asuivat hetken Rovaniemellä, pitempään Kemissä ja Keminmaalla, mutta aina kun aika antoi myöten, he kuulivat Potkun seireenilaulun.

– Muutimme tänne vakituisesti 2010, kun totesimme, ettemme ole olleet viikkoihin tai kuukausiin yhtään yötä Keminmaassa. Vaikka talomme siellä oli omin käsin rakennettu, sitä ei tullut yhtään ikävä kun myimme sen pois. Koti on Potkussa.

Samaa mieltä ovat myös perheen kolme aikuista lasta, ja seuraavakin polvi – neljä lastenlasta ja bonukset päälle – hinautuu Potkuun ainakin pääsiäisenä, juhannuksena ja jouluna.

– Siinä suhteessa olemme ehkä vähän harvinainen perhe, että aikuiset lapset jälkikasvuineen viettävät paljon aikaa meidän kanssamme.

Kun Konolan klaani on yhdessä, pelataan paljon lautapelejä ja erilaisia tehtäväpelejä kuten Aliasta. Siitä lähtee aika kova meteli…

– Meillä on pelituloksiakin ylhäällä varmaan vuodelta keppi ja kirves.

Neljän ällän nainen

Sonja toteaa olevansa neljän ällän nainen. Lapset, lukeminen, luonto ja lentopallo ovat hänen elämänsä kulmakivet.

– Lukeminen on minulle yhtä itsestään selvää kuin hengittäminen. Luen kaikenlaista: hömppää, tietokirjallisuutta, runoja, klassikoita, historiaa, mitä vain.

Sonjan luontosuhdekaan ei ole kovin yksioikoinen. Siinä, missä Juha menee metsään ja tuo tullessaan ämpärillisen mustikoita, Sonjalle riittää luonnon katseleminen. Vaikka sitten ikkunasta.

– Ei tarvitse luulla, että mie tunnen ja tiedän kaikki luontoasiat. En tunne kasvien ja lintujen nimiä, mutta eivät ne varmaan tunne itsekään. Ihmisten antamiahan ne ovat. Nautin kuitenkin luonnosta ja sen katselemisesta.

Pääskysen Sonja kyllä tuntee, sillä pääskyillä on pesä talon räystään alla. Myös harakka on tuttu lintu, mutta juuri sen laajemmalle Sonjan luontotietous ei ulotu.

– Minulle on joka kevät oikea ilon päivä, kun pääskyset tulevat. Mielestäni ne ovat ainoat linnut, jotka elävät symbioosissa ihmisten kanssa. Eivät ne pesi autioissa taloissa. Japanilaiset sanovat, että siellä missä pääskyset pesivät, vallitsee onni ja harmonia. Ainakin täällä se pitää paikkansa.

Lentopallosta käsitöihin

Intohimo lentopalloa kohtaan syntyi Sonjalle jo lapsena rantapalloa pelatessa. Myöhemmin Kemissä hän pääsi tutustumaan ohjattuun lentopalloharrastukseen ja se oli menoa! Sonja oli innossaan aivan pitelemätön.

– Olen vienyt harrastuksen niin pitkälle, että olen kouluttautunut lentopallon A-valmentajaksi, tuomariksi ja pelannut 35-vuotiaitten naisten Suomen mestaruudesta. Emme kylläkään voittaneet.

Noin 60-vuotiaana Sonja joutui luopumaan lentopallosta reumaattisten käsien takia. Tilalle ei ole löytynyt uutta liikuntaharrastusta.

– Liikuntaan liittyvän harrastuksen täytyy olla niin mieleinen, että sitä tekisi innoissaan kuutena iltana viikossa, mutta en ole keksinyt sellaista. Lenkillä käyminen on kuin myrkyn nielemistä!

Liikunnan sijaan Sonja rupesi tekemään käsitöitä, kutomaan ja virkkaamaan. Käsitöilläkin on kuitenkin rajansa.

– Ompelukonetta mie en tunne, vaikka se tulisi samaan pöytään istumaan. Jos jotakin pitää ommella, se on Juhan hommia.

Tilastoja ja kuluttajatutkimusta

Sonja teki pääosan työurastaan – 30 vuotta – valtion Tilastokeskuksen palveluksessa. Työssä tehtiin tutkimuksia kaikille ministeriöille.

– Teimme myös kuluttajaindeksin seurantaa alkaen huvitutin hinnasta ja päättyen kuolinilmoituksen hintaan.

Loppuvaiheessa Sonjalla työskenteli Lapin ryhmän vetäjänä toimialueenaan koko Lapin lääni.

Juha puolestaan oli koko työuransa ajan, 16-vuotiaasta eläkkeelle saakka, Metsäkeskuksen palveluksessa. Yrityksen nimi ja oma ammattinimike ehtivät tosin vaihtua matkan varrella moneen otteeseen.

Yhteisellä matkalla

Sonja ja Juha ovat matkailleet aina, ensin Suomessa ja sitten kauempanakin.

– Me olemme käyneet noin 35 maassa. Tarkkaa lukua en osaa sanoa, sillä en ole saanut laskutoimituksesta kahta kertaa samaa tulosta. Lisäksi olemme käyneet maailmanympärimatkalla.

Sonja tunnustaa miettineensä silloin tällöin, kenen kanssa lähtisi mieluiten matkalle.

– Vastaus on aina sama: tietysti Juhan kanssa! Matka on aika paljastava.

Aika paljastava on myös avioliiton matka. Sonja huomauttaa, että onnellisuus avioliitossa on tahtotila.

– Me olemme sanoneet silloin ”tahdon”, ja se päätös tehdään päivittäin. Tahdonko mie olla tuon ihmisen kanssa ja tehdä tästä elämästä mahdollisimman hyvän, kun meille ei luultavasti anneta toista – ja vaikka tätä elämää ei eläisi, ei saa rahaa takaisin kun sen palauttaa. Kannattaa elää täysillä ja nauttia siitä, mitä on saanut.

Maailman metropoleista katsottuna Potku saattaa olla syrjässä, mutta se on vain näköharha.

– Syömme samaa ruokaa kuin pääkaupunkiseudulla, ja pääsemme halutessamme teatteriin ja konsertteihin. Matka on vain vähän pitempi. On martat, kyläyhdistys, seurakunta ja lukupiiri. Syrjässä asuminen ei tarkoita sitä, että on syrjässä elämästä!

Paikallisuutisia

Riitta Vesterinen, Jenna Kangas, Emilia Kostiander ja Marianne Kostiander toivovat, että hyvään harrastukseen tulisi mukaan lisääkin naisia.

MELLAKOSKI – Monella kylällä ollaan huolissaan kylän hirvipor...

Kaikki huomionosoituksin palkitut yhteiskuvassa.

YLITORNIO – Ylitornion Seniorit ry:n 30-vuotisjuhla Karemajoilla alkoi mukavan lupsakkaasti, kun juontajana toiminut Juhani Juvonen kertoi, keitä tilaisuudessa oli ...

Nuuskakaira JM ajettiin lauantaina Kittisvaarassa. Yksi tapahtuman huipennuksista oli Eveliina Kaivolan ja Henri Kanervan muut kilpailijat yllättänyt hääseremonia.

KITTISVAARA – Ylitornion Urheiluautoilijoiden järjes...

Seija ja Ahti Nikumaa ehtivät testaamaan uutta automaattia  ensimmäisten joukossa.

PELLO – Kunnantielllä sijaitsevan K-Market Pellon seinään on ilmestynyt kaivattu pankki...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy