• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Pirjo Satta

ROVANIEMI – Heinäkuun 23. päivä oli Minna Ahtosen perheessä Rovaniemellä erityisen onnellinen päivä. Minna sai viettää 44-vuotissyntymäpäivää miehensä Markon ja lastensa Tiian, Kallen, Renjan ja Helkan kanssa. Kyseinen päivä ei ollut kuitenkaan aivan itsestäänselvyys vuonna 1974 Kuhmossa syntyneelle Minnalle. Hänen mukaansa elämä on iloa ja naurua, vaikka taustalla se on myös luopumista ja surua.

Minna ja Marko asuivat Rovaniemellä jo 1990-luvulla. Elämä kuljetti heidät kuitenkin Vantaan ja Espoon kautta Jyväskylään moniksi vuosiksi. Haaveet takaisin pohjoiseen muutosta ja omasta mökistä siellä säilyi Minnan ja Markon sydämissä monta vuotta.

Minna toimi yksityisenä perhepäivähoitajana, kun he lopulta tekivät päätöksen muuttaa Lappiin takaisin. Kumpi ensin saa töitä, lähtee ja toinen tulee perässä.

Muutto Ylitorniolle

Haave Lappiin muutosta toteutui Minnan ja lasten kohdalla joulukuussa 2012, kun he muuttivat Ylitorniolle. Tammikuussa hän aloitti työn ryhmäperhepäiväkodissa, kohti uusia haasteita. Isä Marko jäi Jyväskylään töihin ja etsimään työpaikkaa Lapista.

– Koti on siellä, missä sydän ja perhe. Olihan se melkoisen raskasta tutustua uuteen kotikuntaan, kouluun, uusiin ihmisiin sekä työympäristöön ja samaan aikaan pyörittää arkea neljän lapsen taloudessa. Vaikeimpina aikoina oli mielessä muuttaa takaisin, mutta sieltä se elämänilo aina jostain löytyi. Puolisoni pystyi käymään joka toinen viikonloppu, ikäväkin kalvoi.

Lapset olivat innokkaita muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Kavereita ja tekemistä löytyi nopeasti.

– Olihan se iso muutos ja samalla arvokas kokemus lapsille, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet kaupungissa. Minun sydämeeni jäi pysyvästi ystäviä, joihin tutustuin Ylitorniolla asuessani.

Vihdoin kesällä 2015 Minnan, Markon ja lasten haave toteutui ja yhteinen koti Rovaniemellä oli totta monen vuoden odotuksen jälkeen. Haaveet omasta mökistä, tunturista ja joesta toteutuivat myös.

Mökin tontilta näkee Muonionjoen virran ja Äkäslompoloon on puolen tunnin ajomatka. Yksi Ahtosen perheen suurista harrastuksista on laskettelu ja mökiltä on helppo talvisin kulkea Ylläksellä laskettelemassa.

Ikävä löydös seuraavana vuonna

Jouluna 2016 Minna löysi rinnastaan ison ja kovan patin. Lähete annettiin saman tien ja viikon päästä oli jo mammografia. Kyseessä oli 6–7-senttimetrinen ärhäkkä ja kaikki epäedulliset kriteerit täyttävä syöpäkasvain.

– Tiesin jo tutkimukseen mennessäni, se oli niin arvattavissa. Ajelin kotiin ja menin töihin. Tosin kuvittelin olevani sairaslomalla vain muutaman viikon. Kasvain oli levinnyt soliskuoppaan, sieltä ei saatu leikkaamalla poistettua mutta onneksi sytostaatti auttoi.

Minna sai kuusi kertaa sytostaattihoitoja ja 25 kertaa sädehoitoa Oulussa. Lisäksi hänellä puhkesi ihoherpes, minkä takia hän oli osastolla tiputuksessa kolme kertaa. Kerran valkosolut romahtivat ja Minna joutui eristykseen.

– Koko kesä odotettiin seuraavaa kesää. Lasten loma ja reissut menivät sivu suun. Hoidot olivat rankempi kokemus kuin olin odottanut.

Lopulta tämän vuoden huhtikuussa radiologi lausui ihanat sanat: ”Ei syövän uusiutumiseen viittaavaa löydöstä.”

– Tapanamme on juoda kakkukahvit iloisesta uutisesta tämän asian tiimoilta. Niin teimme nytkin. Oloni oli kuitenkin jostain syystä hirveä.

Lisää ikäviä uutisia

– Kaksi viikkoa ennen hyviä uutisia rintasyövästä olin voinut todella pahoin. Minulla oli oksentelua, huimaamista ja tasapainohäiriöitä, joita hoidettiin asentohuimauksena. Lapin keskussairaalan päivystyksen neurologi suurin piirtein nauroi minut oireineni ulos.

Minna sai pian omalta lääkäriltään lähetteen pään kuvaukseen. Siellä se kasvain oli, 2,2 senttimetrin kokoinen. Rintasyöpä oli levinnyt aivoihin.

– Ennen 14.5. tehtyä leikkausta ehdin vielä sairastua verenmyrkytykseen ja korkeaan kuumeeseen. Leikkaus meni hyvin, mutta siitä toipuminen on ollut paljon hitaampaa kuin oletin. Kasvain uusii yleensä 3–17 kuukauden sisällä, jotkut voivat sinnitellä näin vuosiakin.

Elämällä on tapana näyttää välillä nurjat puolensa, ja sen Minna on saanut kokea rankimman kautta. Hän sai nyt elokuussa kuulla, että syöpä on levinnyt myös lonkan luuhun. Sytostaattihoidot aloitettiin eilen, keskiviikkona. Hyvä uutinen oli se, että pää oli selvinnyt puhtaana uusista pesäkkeistä.

Tukea halauksista ja yhdessäolosta

Minnan sanoin: ”Minä elän siitä, että tulen nähdyksi ja kuulluksi sekä hyväksytyksi tällaisena kuin olen.”

– Onneksi en usko tilastoihin ja minulla on luottavainen mieli. Minulle on luvattu, että kaikki mahdollinen tehdään ja annetaan. Uskon siihen, minun on pakko.

Minnan perheessä halataan paljon. Tuki tulee parhaiten esille hiljaisissa halauksissa, lempeissä kosketuksissa ja postikorteissa. Parasta tukea ovat myös pullakahvit ja rantaretki läheisten ja ystävien kanssa.

Minna kertoo osan ystävistä kadonneen, mutta osa tullut sitäkin läheisemmäksi. Hänen kodissaan ovet ovat aina auki ystäville. Tuki on ollut korvaamaton, samoin kyky olla yksin. Tänä keväänä hän aloitti Pellossa lähihoitajan opinnot, mutta sen hän joutui lopettamaan. Luonnollista on, että kaikki tuntuu välillä epäreilulta, itkettää ja suututtaa. Ne Minna haluaa repiä yksin, esimerkiksi mökillä yksin ollessaan.

Minna säteilee ihanaa positiivisuutta

– Elämä on tässä. Onneksi ovat perhe ja ystävät, Minna kiittää.

Hänen elämänmyönteisyytensä ja taisteluhalusa tulevat hyvin esille Facebook-päivytyksissä. Siellä olevat ystävät ihailevat hänen myönteistä asennettaan, joka lohduttaa lohduttajaakin.

Minna kirjoitti 18. heinäkuuta Facebook-päivityksen tunnetarralla elossa:

– Heinäkuu. Keskiviikko.

– Eläkepäätös. Lopullisuus. Suru.

– Perhe. Lämpö. Rakkaus. Ilo.

Tänään pakkaan itseni ja osan rakkaistani autoon, vien mökille, työnnän varpaat Muonionjokeen, lämmitän saunan ja paljun. Hengitän, rakastan ja elän.

”Niin pysyvät nämä kolme asiaa: Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus”

Paikallisuutisia

ALKKULA – Ensimmäistä kertaa vietetyt Alkkulan Elon Etkot osoittautuivat sateen uhkasta – ja muutamasta pikku kuurosta – huolimatta menestykseksi. Alkkulanraitin varrella olevat yritykset olivat innolla mukana etkojen hu...

KALLIONIEMI – Tornionlaakson lohikuninkuudesta kisattiin viikonloppuna Pellon Puruskosken ja Lappeakosken välisellä, noin 70 kilometrin alueella. Vaikka vesi oli ollut pitkään lämmintä ja sitä oli vähemmän kui...

Sukuseuran hallitus valitsee uuden puheenjohtajan järjestäytymiskokouksessaan.

SAUKKORIIPI – Kotariipin verannalla kävi vilkas puheensorina. Kahvi sekä voi- ja pikkuleivät maistuivat. Ampiai...

ÖVERTORNEÅ – Vanha Särkilahden kirkko seisoi Tornionjoen rannalla aina kevääseen 1617 saakka. Silloin kevättulva vei kirkon mukanaan. Nyt neljäsataa vuotta myöhemmin – tai 401 vuotta myöhemmin, jos tarkoin lask...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy