• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

AALISVALKEA – Mummolat – toinen Matinlompolossa ja toinen Ruuhijärvellä – olivat yksi syy siihen, että Rovaniemellä syntynyt ja kasvanut Saara Laivamaa muutti perheineen nelisen vuotta sitten Pelloon. Äidin äiti Ellen Leppäniemi ja isän isä Esko Kangas asuvat edelleen omissa kodeissaan.

– Olemme vapaita ja voisimme lähteäkin, mutta meillä on aikomus jäädä. Olemme hullun tyytyväisiä esimerkiksi päiväkotiin ja kouluun. Raution Kaisu on aivan ihana ja meidän kaikkien suosikki.

Saara palaa syksyllä töihin hoitovapaalta, joten päiväkodilla on todella suuri merkitys arjen sujuvuutta ajatellen. Työmatka ei ole kovin pitkä sen kummemmin Saaralla kuin hänen puolisollaan Artolla, vain alakerrasta vintin kotitoimistoon.

Lasten matka kouluun ja päiväkotiin ei ole juuri sen pitempi, mutta kengät pitää sentään laittaa jalkaan.

Työpaikat mukana

Saara ja Arto eivät tulleet Pelloon työn perässä, vaan toivat Pelloon muuttaessaan työpaikat mukanaan.

– Teemme molemmat etätyötä. Arto on Kontiotuotteella tiimiesimiehenä, minä puolestani teen töitä apteekkialan tietojärjestelmien parissa. Olen sovellusneuvoja, ja vastaan kotona puhelimeen ja sähköposteihin ja ratkon asiakkaiden ongelmia. Lisäksi koulutan ja asennan sovelluksia apteekkeihin.

Saaran työpaikan pääpiste on Helsingissä, ja siellä ovat myös kaikki työkaverit, jotka tekevät samaa työtä kuin Saara.

– Syksyllä tulee täyteen kahdeksan vuotta tässä firmassa. Olen ollut tyytyväinen ja pidän työstäni. Odotan innolla sitä, kun menen lokakuussa taas töihin. Työ on aika vaativaa ja joskus hyvinkin kiireistä, mutta asiakaspalvelu on myös antoisaa.

Saara ehti opiskella pari vuotta myös kalevalaista jäsenkorjausta, ennen kuin rupesi odottamaan nuorimmaistaan ja joutui jättämään opinnot tauolle.

– Kalevalainen jäsenkorjaus on hoitomuoto, joka parantaa jokaisen hyvinvointia. Ehkä suoritan opinnot vielä loppuun, tai hoidan ainakin perheenjäseniä.

Helppoa harrastamista

Pellossa on paljon muutakin hyvää kuin päiväkoti ja koulu. Edellisessä asuinpaikassa Pudasjärvellä uskonnollinen kahtiajakautuminen oli niin voimakasta, että tulijan oli vaikea löytää paikkaansa.

– Täällä ihmiset ovat ystävällisiä ja paljon avoimempia. Lapsille on löytynyt kavereita ja nyt lähenee vähitellen sellainen aika, että voin ruveta miettimään omiakin toiveitani.

Pellossa harrastaminen on helppoa, ja lapset voi ottaa mukaan melkein joka paikkaan.

– Aina pääsee mukaan, jos aikataulut sopivat. Täällä ei tarvitse odotella ja jonottaa päästäkseen mukaan johonkin ryhmään tai seuraan. Meillä on myös hirveän hyvät tukitoimet Jerrylle, jolla diagnosoitiin ADHD, kun olimme asuneet reilun vuoden Pellossa.

Saaran mielestä on huippua, että pienessä kunnassa on oma toimintaterapeutti. Lisäksi Pellossa on pienet luokat, joissa on opettajan lisäksi toinenkin aikuinen. Koulunkäyntiavustaja ja erityisopettajat ovat usein läsnä luokissa.

– Olemme hyvin kiitollisia myös perhetyöstä, minkä avulla olemme saaneet helpotusta vauhdikkaseen arkeen. Pellossa aloitettiin viime keväänä Erityislasten omaisten (ELO ry) vertaisryhmä. Siinä on paikallistoimijana perhetyöntekijä Sari Hiltunen, joka myös katsoo lasten perään tapaamisissa. Ryhmään kaivataan mukaan lisää vanhempia.

Haussa uinti- ja juoksuseuraa

Kun paikkakunnalla asuvat lähisukulaiset ovat kohtuullisen iäkkäitä, ei turvaverkkoa juuri ole. Myöskään omien vanhempien jatkuva kuormittaminen lapsenhoitotehtävillä ei tunnu mielekkäältä, mutta Saara ja Arto ottavat vuorotellen itselleen pieniä vapaahetkiä.

– Olemme harrastaneet juoksua yhdessä ja erikseen. Minä käyn kerran viikossa suunnistamassa. En ole mikään varsinainen joukkueurheilija, mutta haluaisin löytää sellaisen porukan, joka kävisi yhdessä juoksemassa pitkän lenkin kerran viikossa. Pari tuntia, olen mukana!

Pitkien lenkkien tekeminen ei oikein luonnu yksin, sillä niille tarvitaan kannustinta.

– Saatan ajatella, että olenhan mie jo juossut 40 minuuttia, taidan lähteä kotiin… Jos on sovittu porukalla, että juostaan 15 kilometriä, ei voi luovuttaa kesken kaiken. Siinä saa itsestään paljon enemmän irti.

Saaran uusi liikuntaharrastus on avovesiuinti, joka sai sytykettä Levillä järjestetyssä Finntriathlon-kisassa. Arton työpaikalta osallistui joukkue, mutta kun uintiosuudelle lupautunut työkaveri sairastui, Saara päätti tuurata häntä.

– Sain siitä semmoisen kipinän, että varmasti jatkan. Jos on innokkaita uimareita, jotka haluavat lähteä avoveteen, haluaisin päästä mukaan. Hommasin märkäpuvun ja kellukkeet sitä varten, että voisin polskia vaikka Väylässä, mutta en uskalla vielä lähteä yksin. Kaipaisin siihen kaveria, pitkänmatkan uintiseuraa.

Lukemista ja puistotreffejä

Saara ehtii harrastaa muutakin kuin liikuntaa, ja hänen kiinnostuksensa kohteet leviävät laajalle alalle. Yksi rakkaimmista harrastuksista on lukeminen.

– Kaikkein entiten tykkään Pellossa kirjastosta. Siellä panostetaan tosi paljon siihen, että kaikki löytävät lukemista. Lukeminen on mukava yhteinen harrastus lasten kanssa, ja joinakin viikkoina saatamme viettää kirjastossa useita tunteja.

Perheen esikoinen Jerry oppi lukemaan viisivuotiaana ja lukuhetket kiinnostavat myös Arttua ja pikkuista Iiristä. Saara itse nauttii sekä romaaneista että tietokirjallisuudesta.

– Saatan kuunnella kuulokkeilla äänikirjoja samalla kun teen kotihommia. Tietokirjallisuuden kohdalla äänikirjat toimivat muutenkin paremmin, sillä ne saattavat jopa nukuttaa, jos niitä yrittää lueskella sängyssä.

Saara on mukana Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnassa ja hän järjestää vielä muutamana tiistaina kesän aikana leikkipuistotreffit Pyrevässä yhdentoista ja kahden välillä.

– Leikkipuistotreffit on tarkoitettu lapsiperheille, että aikuiset saavat juttuseuraa ja lapset leikkikavereita. Yleensä ihmiset puistoilevat eri aikaan, eivätkä välttämättä törmää toisiinsa. MLL tarjoaa kävijöille mehua, keksejä ja vettä.

Lapsentahtista kasvatusta

Saara pitää kerran kuussa neljän muun äidin kanssa Kiintymysvanhemmat eli KiVa ry:n perhekahvilaa Rovaniemellä. Kuusipuu-kahvila on avoin kohtaamispaikka lempeästä ja lapsentahtisesta kasvatuksesta kiinnostuneille vanhemmille.

– En ole vielä löytänyt Pellosta täysin samanhenkisiä äitejä, mutta toivon löytäväni. Olisi mukavaa kokoontua kuukausittain keskustelemaan – voisimme aloittaa vaikka imetyksen tuen nimissä, Saara haaveilee.

Saara on käynyt Imetyksen tuki -peruskurssin ja Toimiva perhe -kurssin, jota hän suosittelee varauksetta kaikille vanhemmille.

– Siellä ei opeteta arkipäivän kikkoja, joilla saa lapsen tottelemaan ja sen jälkeen kaikki on ruusuista. Sen sijaan siellä opetellaan vuorovaikutustaitoja, jotka ovat tärkeitä kaikissa ihmissuhteissa.

Seitsemän vuotta äitinä ovat mullistaneet perusteellisesti Saaran käsityksen vanhemmuudesta. Erityisesti ei:n hokemisesta luopuminen on vaatinut suuren työn.

– Lapsi viestii käytöksellään tarpeita ja tunteita, joita vanhempien pitää osata ottaa huomioon ja tyydyttää tai auttaa lasta tyydyttämään tarpeensa. Vanhemmankaan ei tarvitse olla täydellinen vanhempi, vaan hekin saavat – ja heidän täytyy – ottaa huomioon omat tarpeensa. Vanhempien pitää piirtää omat rajansa sen sijaan, että he piirtäisivät rajat lapsen ympärille.

Imettäminen sopii laiskalle

Lapsi on yhteistyökykyinen ja -haluinen. Saara toteaa haluavansa ottaa lapset vakavasti, mutta hänellä itsellään on toivomista tunnetaidoissa.

– Jos joku nyt kuvittelee, että olen lehmänhermoinen äiti, se ei todellakaan pidä paikkaansa. Olen ärjynyt lapsilleni monet kerrat, mutta olen myös sopinut, selittänyt ja pyytänyt anteeksi. Tavoitteenani on olla ikuisesti lempeä äiti, mutta siihen on vielä matkaa…

Saaran mielestä sekä lapsilta että vanhemmilta vaaditaan tosi paljon. Lasten pitää olla kärsivällisiä ja odottaa, vaikka heidän kykynsä ovat vielä vähäiset. Vanhemmillekin on olemassa valmis muotti, johon pitäisi sovittautua jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella.

– Se on ihan epäreilua. Vanhemmuuttakin voi toteuttaa ihan omalla tyylillä.

Laiskana ihmisenä Saara on syöttänyt lapsiaan tosi vähän. Lapset ovat saaneet syödä sormiruokaa vapaasti, ja vaikka sotku on aluksi melkoinen, se aika menee nopeasti ohi. Samasta syystä hän on imettänyt lapsiaan mahdollisimman pitkään.

– Laiskuus näkyy siinäkin, että olen imettänyt, enkä ole ollenkaan jaksanut ruveta vehtaamaan pullojen kanssa. Imetän vielä Iiristä, joka täyttää syksyllä kaksi vuotta, ja jatkan niin kauan kuin Iiris haluaa.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Imetystukiäitinä Saara voi antaa vertaistukea imetykseen liittyvissä ongelmissa, mutta myös lapsentahtisen pulloruokinnan kanssa.

– Se on usein vaikeampaa kuin imettäminen.

Elämää luonnon ehdoilla

Saara on ollut lapsesta saakka luonnon ystävä, ja luonto merkitsee hänelle edelleen paljon. Hän haluaa välttää luonnon turhaa kuormittamista ja pyrkii hankinnoissaan ekologisuuteen.

– Olen joutunut kyllä joustamaan monessa asiassa kuten auton käytössä ja talon öljylämmityksessä, mutta vuonna 2015 pidin yli vuoden kestäneen shoppailutauon. Sinä aikana en ostanut arkisten käyttötavaroitten lisäksi kuin juoksushortsit itselleni ja joitakin käytettyjä vaatteita pojille.

Saara harkitsee edelleen ostoksensa tarkkaan ja turvautuu mieluiten kirpputorien monipuoliseen antiin.

– Meillä on kuitenkin käytettävissämme vain yksi maapallo ja sen rajalliset luonnonvarat.

Laivamaat ovat syöneet reilun vuoden verran kasvisruokaa, joskin Jerry on syönyt koulussa samaa ruokaa kuin muutkin. Alun perin Saaralla ja Artolla oli tarkoitus kasvattaa kanoja ja kaneja myös ruuaksi, mutta hengen riistäminen omalta kasvatilta osoittautui pitemmän päälle liian kovaksi palaksi.

– Söisin mielelläni kananmunia, mutta kun kettu vieraili meillä, annoimme loput kanat pois. Haaveilen omavaraisemmasta elämästä kasvimaan ja kasvihuoneen avulla. Biojätteet kompostoimme bokashin kautta ravinteikkaaksi mullaksi.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy