• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Pentti tekee edelleen töitä verstaalla, tosin lähinnä ajan kuluksi. Oili kutoo ja huovuttaa villahahtuvasta lapasia, tossuja ja sukkia, joita käy välillä myymässä myyjäisissä.

ETELÄ-PORTIMOJÄRVI – Kantomaapääläinen Oili Alanenpää oli jotakuinkin 15-vuotias, kun hän isänsä luvalla pääsi tyttökavereittensa kanssa tansseihin Juoksenkiin. Tytöt eivät olleet kuitenkaan varautuneet ihan kunnolla tanssimatkalle, sillä sisään päästäkseen piti ostaa lippu, johon ei ollutkaan varattu rahaa. Apu tuli järven toisella puolella asuvalta poikaporukalta.

– Meitä oli Portimon poikia siellä useampi ja met ostima tyttärille liput. Mie ostin Oilille, Pentti Niska muistaa.

Pentti oli silloin jo aikuinen mies, armeijakin käytynä, ja hän oli ollut töissä Etelä-Ruotsissa Värnamossa.

– Tulin Ruottista silloin 1967 ja me alettiin seurustella Oilin kanssa. Mentiin kihloihin 1968 ja naimisiin 1970, Pentti muistelee.

Oili muistelee olleensa ”siinä rajoilla”, ettei jouduttu hakemaan presidentiltä erikoislupaa naimisiin menolle.

– Heinäkuussa mie täytin kaheksantoista ja syyskuussa meät vihithiin, Oili naurahtaa.

Mutta vaikka ikä riitti juuri ja juuri avioliittolupaan, niin hänkin oli ehtinyt olla jo pitemmän aikaa työelämässä. Oili kertoo, että hän ei ollut vielä viittätoista, kun lähti isänsä mukana Ruotsiin rakennukselle, jossa isä oli töissä.

Tienestiä Ruotsista

– Alun perin oli tarkotus mennä lapsenpiiaksi, mutta sitte mie olinki siellä työmaakuppilassa töissä.

– Siihen aikaan oli pakko lähteä. Meitäki oli kaksitoista kläppiä kotona, ei silloin vanhemmat elättäny, Oili sanoo.

Pentti ehti olla Ruotsissa useammassakin hommassa; ensin rakennuksella, sitten yhdessä metalliverstaassa ja sitten toisessa metalliverstaassa sekä sen jälkeen vielä valimossa.

– Niin ja välissä mie olin mettässäkin. Simun Bertilille olin kevhäälä sirkkelillä ja kesälä ja talvela mettässä.

Oilin työura jatkui raksakuppilan jälkeen kotiapulaisena, minkä jälkeen hän meni ravintolakouluun Rovaniemellä.

– Se jäi sitte kesken, kun en saanu asuntoa ja mie seurustelin jo Pentin kanssa. Mie olin töissä Herkkukaupassa, mutta kun menimme naimisiin ja Jari synty vuonna 1971, mie jäin kotiäidiksi.

Oili lähti kuitenkin metsätöihin Pentin kanssa vähän ennen kuin Jari lähti kouluun. Toinen lapsi, Marjo, syntyi 1981, ja äitiyslomalta Oili palasi takaisin metsätöihin.

Metsätöiden välissä Pentti kävi Övertorneålla Kalottikoulussa pari vuotta kestäneen levyseppäkoulutuksen, mutta palasi sen jälkeen taas metsuriksi Rauma-Repolalle.

– Levysepän töitä en ole tehnyt muualla kuin mitä koulun aikana tehtiin.

Kun Rauma-Repola lopetti metsätyöt Lapissa kokonaan 1987, jäivät Oili ja Pentti työttömiksi. Edessä oli mietinnän paikka. Mitä seuraavaksi tehtäisiin, mistä leipä perheelle?

Niskan Visa ja Pahka

Pentti oli jo jonkin aikaa työstänyt harrastuksenaan puusta kaikenlaista ja kun työttömyys koitti, ajatus yrittämisestä alkoi itää. Niinpä he lähtivät yrittäjäkurssille ja päättivät laittaa pystyyn yrityksen.

– Virallisesti aloitimme yrityksen 1988, kolmekymmentä vuotta sitten, Pentti sanoo.

Yrityksen tuotevalikoima oli laaja; korvakoruista pöytiin ja kaikkea siltä väliltä. Visa- ja pahkakelloja he tekivät paljon, ja luonnollisesti pahkakuppeja, kuksia, joita meni paljon esimerkiksi Norjaan.

– Norjassa oli suuri urheiluliike, joka olisi voinut ostaa vaikka koko tuotannon. Toimitusjohtaja sieltä soitti ja sovimme, että lähetämme sinne vuosittain 500 pahkakuksaa, Pentti kertoo.

Tämä sopimus oli voimassa monta monituista vuotta.

Kaikkiaan Niskan Visa ja Pahkan tekemiä tuotteita oli Pentin muistelun mukaan noin 20 eri sorttia.

– Yksi mitä tehtiin paljon, oli pahkasta tehty sokeriastia. Se tehtiin puhtaasti käsityönä, ei koneella, Pentti muistaa, avaa keittiönkaapin oven ja ottaa esille sokeriastian.

– Vähittäismyyntiä ei juurikaan ollut kotoa, vaan kaikki meni lähes sataprosenttisesti matkamuistoliikkeisiin.

Suomen armeijalle pahkakuksaa meni paljon, ja onpa sitä mennyt presidenteille ja Norjan kuninkaallisille saakka. Ainakin presidentti Koivistolle ja silloiselle Norjan kuninkaalle on lahjoitettu Pentin ja Oilin työstämät kuksat.

Ihottuma ja allergiat

Oili oli mukana verstaalla aina vuoteen 2002 saakka, jolloin hänellä puhkesi paha ihottuma. Sen varsinaista syytä ei saatu koskaan selvitettyä, eikä vakuutusyhtiö hyväksynyt ihottumaa työperäiseksi.

– Sen jälkeen tuli ruoka-allergioita, esimerkiksi kananmuna, perunatärkkelys ja monet vihannekset. Edelleenkään ei tiedetä, mistä se ihottuma johtuu ja liittyvätkö ilmaantuneet ruoka-allergiat siihen. Lääkäri on vain todennut, että tilanne voi olla tänä päivänä hyvä ja seuraavana päivänä paha.

Pentti jäi eläkkeelle vuonna 2010, mutta ei lopettanut kokonaan töitään verstaalla. Nykyään hän työskentelee siellä muutaman tunnin päivässä silloin, kun huvittaa.

– Yleensä kyllä joka päivä sen kaksi-kolme tuntia, joskus viisikin tuntia. Mutta yrittäjävuosina sitä mentiin viimistään aamuseittemältä ja päivä päätty illalla kymmeneltä, Pentti sanoo.

Verstaalla täydet päivät

Oili lisää, etteivät he tienneet silloin kesäpäivistäkään mitään.

– Ikkunasta näki, että aurinko paistoi, mutta ulos ei ehitty, hän sanoo.

– Jos näillä hommilla meinaa edes leivässä pysyä, täytyy tehä täyttä päivää. Monet alkavat tekehmään paljasta kuksaa nykyhään, mutta se on kyllä tuurissa, jos sillä pärjää. Raaka-aihneet maksaa ja alvit ja muut pittää maksaa, Pentti jatkaa.

Pentti sanoo, että metsätöitä pidetään raskaana, mutta kun hän vertaa päiviänsä silloin ja yrittäjänä, niin verstaalla hänen työpäivänsä pituus oli vähintään kaksinkertainen metsätöihin verrattuna.

– Ainoa suuri etu on, että saa tehä työnsä kotona, mutta kyllä työmäärä on tuplaten se mitä mettätöissä oli. Ei kannata yrittäjää kenenkhään kaehtia.

Virkkalan Pentti lopetti silloin, ko mie aloin, ja ko hän kuuli että mie alan virallisesti, hän sano että älä helkkarissa. Mie olin laskenu, että jos myyn satasella, mulle jääpi kolmekymppiä verotettavaa tuloa. Pentti sano, että väärin olet laskenu. Ja se oli totta, mie olin jättäny huomioimatta tietyn kuluerän verstaasta, Pentti muistelee.

Aortan leikkaus

Nelisen vuotta sitten Pentillä todettiin vatsa-aortan pullistuma, joka leikattiin. Se havaittiin nivustyrää kuvattaessa.

– Lääkäri sanoi, että tyrä on pikkuhomma, mutta nyt löyty todella vaarallinen juttu, Pentti muistelee.

Vatsa-aortan pullistuma ei yleensä aiheuta oireita, mutta äkillisesti revetessään se johtaa kuolemaan. Pullistuman repeäminen onkin syynä suureen joukkoon terveinä pidettyjen, työikäisten ja nuorten miesten kuolemia Suomessa.

– Minut laitettiin leikkausjonoon ja sanottiin, että ei saa nostaa mitään raskasta, Pentti sanoo.

– Se oli kauheaa, ko piti vahtia, ettei tuo nostele verstaalla mithään. Liika tieto ei ole hyvästä, Oili tuumaa päätään puistellen.

Vatsa-aortan leikkauksen jälkeen Pentti oli verstaalta poissa kolmisen kuukautta, mutta sen pitemmäksi aikaa hän ei malttanut jättää pahkojaan.

Yhteinen elämä

Oili toteaa hymyillen, että hänen ja Pentin yhteistä työn tekemistä on joskus ihmetelty.

– Mulle on sanottu, että miten te voitta olla kaiket päivät yhessä, ensin töissä ja sitte vielä kotona, hän naurahtaa.

He ovat tehneet ensin kymmenen vuotta yhteisiä metsätöitä ja sen jälkeen pitkät päivät yhteisessä yrityksessä.

– Ja vielä ollaan yhessä ja yhessä liikuthaan. Ei ole tarvittu irtiottoja toisesta, Oili sanoo.

– Nykysin erothaan paljon, mutta toisaalta, jos ei tulla toihmeen, niin parempihan se on ko jatkuva riitely, Pentti tuumaa.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy