• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

HANNUNRANTA – Vuodenajasta riippuen pyörällä tai potkukelkalla töihin rientävä terveyskeskuslääkäri Tapani Risku on pellolaisille tuttu näky. Miksipä ei olisi, sillä hän on hoitanut kuntalaisten pieniä ja suuria vaivoja jo 37 vuoden ajan. Siinä ehtivät naamat tulla tutuiksi puolin ja toisin.

Virallinen eläkeikä ehti jo jäädä taakse, mutta onneksi työntekoa ei ole pakko lopettaa. Ei ainakaan ihan vielä.

– Halusin jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana, koska halusin eroon johtajan tehtävistä. Sen jälkeen olin reilun vuoden melko täysiaikaisesti terveyskeskuksessa töissä, mutta nyt teen osa-aikaista työtä ja se tuntuu ihan mukavalta.

Lääkärit voivat työskennellä julkisessa virassa 68-vuotiaaksi, mutta varsin moni jatkaa yksityisellä puolella vielä senkin jälkeen.

– Työ on mielenkiintoista eikä se ole ruumiillisesti raskasta. Miksi sitä ei siis tekisi pitempäänkin? Eläkeiän takaraja on muutenkin aika keinotekoinen. Esimerkiksi Norjassa siitä on luovuttu jo parikymmentä vuotta sitten.

Maalaislääkäriksi Pelloon

Lääkärin ammatti oli torniolaiselle Tapani Riskulle itsestäänselvä valinta jo lukiossa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1968 hän pääsi Oulun yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Opiskeluvuosina hänelle kirkastui se, että hän haluaa maalaislääkäriksi.

– Siihen aikaan maaseudun terveydenhuollossa oli suuria ongelmia ja minä koin, että se on minun paikkani.

Pello valikoitui tulevaksi työpaikaksi erinäisten sattumusten kautta.

– Lähetin hakemuksia varmaan viiteen tai kuuteen paikkaan. Olisin kelvannut muun muassa Valtimolle ja tänne, eivätkä ne Enontekiölläkään aivan vihollisen vastenmielisiä olleet. Pello ei ollut minulle ennestään vierasta seutua, sillä perheellä oli täällä kesämökki. Sopiva se oli muutenkin.

Pellossa oli silloin auki viides terveyskeskuslääkärin paikka.

– Siihen aikaan aika moni kurssikaveri hakeutui töihin maaseudulle. Lapissa on monia, jotka ovat tehneet täällä työtään vuosikymmenien ajan. Minä jäin tähän. Vähän on pitänyt sentään potkia: suoritin erikoislääkärin tutkinnon, joka vaati muutaman vuoden sairaalatöitä ja Ruotsikin piti käydä katsomassa, tosin vain Pajalassa ja Övertorneålla.

Koti Pelloon

Niin Tapani Riskusta ja hänen puolisostaan Anu-Liisasta tuli pellolaisia. Alkuun Anu-Liisa ei saanut vakituista työpaikkaa, vaan kävi ensimmäisen vuoden ajan Rovaniemellä opettamassa saamelaisille yliopisto-opiskelijoille saamea.

– Eivät he tykänneet siitä, että suomalainen opettaa heille heidän äidinkieltään.

Työttömäksi Anu-Liisan ei sentään tarvinnut koskaan jäädä, sillä kansalaisopisto tarjosi opetustunteja ja myöhemmin peruskoulussa aukeni opettajan paikka.

Perheeseen syntyi kaksi lasta, Maija ja Mikko, jotka asuvat molemmat Pellossa.

– Pello ei ole ollenkaan huono paikka asua. Kyllä täältä pääsee lähtemään, jos täytyy lähteä.

Riskut alkoivat rakentaa vuonna 1985 Hannunrannalle opiskeluajoilta tutun arkkitehdin Erkki Jokiniemen suunnittelemaa taloa. Sen parissa vierähti hauska parivuotinen, mutta rakentamistarve ei tullut vielä tyydytetyksi.

– Pari vuotta sitten rupesimme rakentamaan mökkiä Lankojärvelle.

Suomessa tehdään hyvää halvalla

Vuosikymmenien työ terveyskeskuslääkärinä on ollut hyvää aikaa. Kaikkien palvelujen saanti on parantunut tasaisesti koko ajan. Rahaa on ollut aina liian vähän, mutta aina sitä on kuitenkin löytynyt tarvittaessa.

– Jonot ovat lyhentyneet tai kadonneet kokonaan, erikoissairaanhoito parantunut. On pötyä väittää, että asiat olivat ennen paremmin. Useimmiten eivät olleet.

Nyt luvassa on muutoksia, joiden hyvyydestä ei ole varmuutta. Tapani Risku tunnustaa ihmetelleensä kovastikin, mikä on meneillään olevan sote-uudistuksen lähtökohta.

– Puhutaan paljon siitä, että meillä on epätasa-arvoinen ja huonosti toimiva terveydenhuolto, mutta asia ei ole niin. Hiljattain brittiläisessä Lancetissa julkaistu tutkimus osoittaa, että Suomessa on eräs Euroopan parhaista ja tasa-arvoisimmista terveydenhuoltojärjestelmistä – ja lisäksi se on halpa.

Epätasa-arvoisuutta on ilmennyt lähinnä siinä, että suurissa kaupungeissa terveyskeskuksiin pääseminen on ollut vaikeaa, mutta se ongelma olisi Riskun mielestä ratkaistavissa suunniteltua uudistusta pienemmilläkin korjauksilla.

– Ei ole olemassa yhtään luotettavaa tutkimusta, joka osoittaisi, että yksityistäminen laskee terveydenhuollon hintaa. Sen sijaan meillä on monen monta esimerkkiä siitä, että se tulee kalliimmaksi.

Hyvinvointia maaseudulla

Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä on toiminut maaseudulla pääsääntöisesti erinomaisesti, mutta kaupunkien palveluissakaan ei ole suuria eroja.

– Tilastojen valossa näyttää siltä, että maaseudulla käytetään hiukan vähemmän terveyspalveluja kuin kaupungeissa. Osittain se johtuu saatavilla olemisesta, mutta osittain myös siitä, että kun ihminen elää maaseudulla, terveyspalvelujen tarve ei ole niin suuri.

1990-luvulla Ruotsissa oltiin varmoja siitä, että syrjäseutujen asukkaat saavat terveyspalveluja huonosti ja ovat siksi onnettomia. Onneksi asiaa päätettiin tutkia.

– Tutkimuksessa kävi ilmi, että pienissä, alle 300 asukkaan kylissä ihmiset käyttävät ikäänsä nähden kaikkein vähiten terveyspalveluja, ja ovat kaikkein tyytyväisimpiä.

– Meillä ilmeisesti mennään siihen, että jonkinlainen uudistus tulee. Sille ei varmaan kukaan voi tässä vaiheessa mitään. Mikä sen sisältö on – se taitaa vielä vähän venyä ja vaatia suunnittelua.

Vanhustenhoidossa erilaisuutta

Terveydenhuollon mallia, jota Suomeen suunnitellaan, ei ole käytössä ihan samanlaisena vielä missään muualla. Erilaisia versioita kylläkin.

– Terveydenhuolto ei ole ainoa asia, mikä maakuntauudistuksessa huolestuttaa. Sinne tulee myös ympäristölupa-asioita, jotka nekin ovat pitkällä tähtäimellä terveyteen liittyviä kysymyksiä. Kuinka käynee niiden kanssa?

Terveydenhuollossa ei ole Tapani Riskun mielestä niinkään syytä korjailemiseen, mutta esimerkiksi vanhusten hoidossa on erilaisuutta, jonka perusteita on vaikea ymmärtää.

– Siinäkin on usein niin, että maaseudulla asiat ovat paremmin. Kaupungeissa hoitopaikan saaminen voi olla vaikeaa, eikä hoidon taso ole aina sellainen, mitä voisi kohtuudella odottaa.

Päätösvalta karkaa

Riskun mielestä sote-uudistusta voitaisiin harkita uudelleen siten, että sote-kysymykset jäisivät edelleen kuntien harteille. Samalla luotaisiin sellainen järjestelmä, jolla kuntien kantokykyä pystyttäisiin tukemaan oikeudenmukaisesti nykyisen järjestelmän puitteissa.

– Jos tulee maakunta, joka johtaa keskitetysti terveydenhuoltoa, päätösvalta kaikkoaa tietysti vähän kauemmaksi. Tulevassa uudistuksessa on iso pelko keskittymisestä. Minun on vaikea kuvitella, millä rovaniemeläinen erityisosaaja saataisiin käymään Enontekiöllä tai Pellossa, kun se on ollut kovin nihkeätä tähänkin asti.

Koska uudistukseen ei ole kytketty matkan eikä siihen kuluvan ajan muodostamia kustannuksia, maakunnalla ei ole välttämättä kummoisiakaan haluja lähettää erityisasiantuntijoita reuna-alueille.

– Maakunta voi haluta minimoida omat kustannuksensa, jolloin matkustamiselle ei tarvitse laskea hintaa. Asiantuntija pysyy siellä, missä on, ja asiakas matkustaa hänen luokseen omalla kustannuksellaan.

Tällä hetkellä Rovaniemeltä käy Pellossa esimerkiksi psykiatri, jolle kunta maksaa matkat, päivärahan ja palkan. Tulevaisuudessa maakunta voi sanoa asiakkaalle, että käypä Rovaniemellä, säästetään.

– Tämä ei ole merkityksellinen asia Helsingissä, mutta täällä on. Se aiheuttaa epätasa-arvoa, jota on vaikea poistaa, sillä emmehän me voi tälle maantieteelle mitään. Syksyllä ehkä näemme, mitä on edessä. Uudistusta on jauhettu yli 12 vuotta, ja tässä ollaan. On tietysti hyvä, että asiaa mietitään perusteellisesti, mutta tämä vaihtoehto ei oikein vakuuta.

Viinitilalliseksi Unkariin?

Jonakin kauniina päivänä Tapani Risku heittää lääkärin työt sivuun ja alkaa oikeaksi, kiireiseksi eläkeläiseksi. Sopiva määrä harrastuksia on jo hankittuna: liikunta, monipuolinen lukeminen ja uusimpana villityksenä huonekalujen verhoilu.

– Sain pari vanhaa tuolia äidin peruja, ja kun kyselin verhoilun hintoja, tulin siihen tulokseen, että on vain kaksi vaihtoehtoa: kaatopaikka tai omat kädet.

Siinteleekö tulevaisuudessa myös viinitilallisen elämä Unkarissa, se jää nähtäväksi. Sillä saralla Riskuilla on takanaan jo 19 vuoden sitkeä harjoittelu, sillä niin kauan he ovat olleet osakkaina kahdeksan pellolaisen perheen yhteisessä viinitilassa.

– Olemme kulkeneet siellä niin kauan, että osaamme unkariakin jo sen verran, että pärjäämme naapureitten kanssa ja pystymme hoitamaan tavalliset käytännön asiat, Anu-Liisa Risku kertoo.

Tilanhoitajan hoitama viinitila kuulostaa melko suureelliselta, mutta totuus on toinen.

– Tila ei ole sen suurempi kuin omakotitalomme tontti. Siinä, missä meillä viljellään kotitarpeiksi perunaa, Unkarissa viljellään kotitarveviinit.

Paikallisuutisia

ALKKULA – Ensimmäistä kertaa vietetyt Alkkulan Elon Etkot osoittautuivat sateen uhkasta – ja muutamasta pikku kuurosta – huolimatta menestykseksi. Alkkulanraitin varrella olevat yritykset olivat innolla mukana etkojen hu...

KALLIONIEMI – Tornionlaakson lohikuninkuudesta kisattiin viikonloppuna Pellon Puruskosken ja Lappeakosken välisellä, noin 70 kilometrin alueella. Vaikka vesi oli ollut pitkään lämmintä ja sitä oli vähemmän kui...

Sukuseuran hallitus valitsee uuden puheenjohtajan järjestäytymiskokouksessaan.

SAUKKORIIPI – Kotariipin verannalla kävi vilkas puheensorina. Kahvi sekä voi- ja pikkuleivät maistuivat. Ampiai...

ÖVERTORNEÅ – Vanha Särkilahden kirkko seisoi Tornionjoen rannalla aina kevääseen 1617 saakka. Silloin kevättulva vei kirkon mukanaan. Nyt neljäsataa vuotta myöhemmin – tai 401 vuotta myöhemmin, jos tarkoin lask...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy