• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Oili Tuomenoja tulee Pelloon joka kesä tapaamaan ystäviä ja esiintymään kesäteatterissa.

PELLO – ”Oili, Oili, kai tankkaat täällä sä taas” soi aikoinaan Oili Tuomenojan radio-ohjelman tunnussävelenä. Sisuradion toimittajana Ruotsissa työskennellyt Oili teki runsaat viisi vuotta omaa toivemusiikkiohjelmaansa Oilioili ja nautti joka hetkestä täysin siemauksin.

– Oilioili oli aikanaan tosi suosittu. Pidin itsekin sen tekemisestä niin valtavasti, että tein lomieni ajoiksi kaikki jaksot etukäteen valmiiksi. Joskus toivekappaleiden löytäminen vaati vähän salapoliisintyötäkin, sillä monissa kirjeissä toivottiin laulua, josta oli muistissa vain pätkä sanoja, Oili muistelee.

Kun Oili päätti jäädä eläkkeelle, kuuntelijat lähettivät hänelle lahjoja ja kukkia.

– Eräs göteborgilainen rouva oli niin pahoillaan ohjelman loppumisesta, että hän soitti minulle ja kysyi, voisinko jatkaa, jos hän antaisi minulle puolet eläkkeestään...

Radio-ohjelman ansiota oli sekin, että Oili tuli seitsemän vuotta sitten käymään ensimmäistä kertaa Pellossa.

– Ihmiset löysivät ohjelman netin kautta ja sillä tavalla minä tutustuin Mäen Ritvaan. Hän kirjoitti ohjelmaan kaiken aikaa ja toivoi kaikenlaisia lauluja. Lopulta hän toivoi, että tulisin käymään Pellossa, ja minä tulin.

Kaksi uutta näyttelijää

Oili sai Pellon reissullaan houkuteltua Ritvan katsomaan kesäteatteria. Näytöksen päätteeksi hän meni puhuttelemaan ohjaajaa, esitteli Ritvan hänelle ja totesi, että ”tässä on teille uusi näyttelijä”.

No, ei se tietenkään ihan niin helposti käynyt, sillä yhtäkkiä Oili huomasi itsekin lupautuneensa mukaan Meän Suotan seuraavaan kesänäytelmään.

– Saan käsikirjoituksen talvella samaan aikaan kuin muutkin, ja koska ohjaaja Hanna-Leena Metsävainio tuntee minut jo niin hyvin, hän osaa valita minulle sopivan osan ja luottaa siihen, että hoidan sen.

Oili harjoittelee osaansa kotona Västeråsissa ja tulee Pelloon hieman ennen näytäntökauden alkamista.

– Nyt ehdin olla mukana kerran huhtikuussa ja sitten yksissä harjoituksissa ennen kenraalia. Kun näytökset loppuvat, palaan takaisin kotiin.

Kirjava kuin räsymatto

Oilin elämässä on ehtinyt tapahtua paljon ja monenlaista. Elämän räsymatto on kirjavaakin kirjavampi, eikä sieltä puutu myöskään tummia sävyjä. Karkussa syntynyt Oili oli vasta kaksivuotias, kun perheen isä lähti Ruotsiin. Äiti ja vanhemmat veljet lähtivät perään ja ylittivät Tornionjoen laittomasti Matarengin kohdalla.

– Äidillä oli aikomus hakea minut myöhemmin, mutta niin minä vain jäin äidin siskon hoiviin Karkkuun äidin kotitaloon.

Meni vuosia, ennen kuin Oili tapasi perheensä seuraavan kerran, mutta 16-vuotiaana hänkin muutti lopulta perheensä luo Ruotsiin.

– Tulin raskaaksi, ja se oli kotikylällä niin suuri häpeä, että minut lähetettiin pois, oikeitten vanhempieni luo.

Oili avioitui lapsensa isän kanssa, ja perheeseen syntyi kolme tyttöä. Luvassa oli kuitenkin surua.

– Ensimmäinen mieheni ampui itsensä ja jäin leskeksi 35-vuotiaana. Löysin pian rinnalleni uuden miehen, Jussin, mutta hän osoittautui juopoksi. Suhteesta syntyi poika, Matti.

Työtä ja rakkautta

Vuonna 1977 Oilia pyydettiin Sisu-radioon töihin. Sitä ennen hän oli hoitanut seitsemän vuoden ajan tulkin tehtäviä ja tehnyt muun muassa ystävänsä Einen kanssa Ruotsin televisiolle ihmisen anatomiaa valaisevan lastensarjan, mutta tottahan radiotyö kiinnosti! Päätös osoittautui onnistuneeksi ja Oili viihtyi työssään, mutta eihän ihminen elä pelkästään leivästä.

Oili halusi löytää elämäänsä jotain uutta, ja laittoi kirjeenvaihtoilmoituksen suomalaiseeen Maaseudun tulevaisuuteen. Sitä kautta hän tutustui karkkilalaiseen Johannekseen, joka oli jäänyt yksin hoitamaan lypsykarjaa ja kolmea pientä lasta.

– Tytöillä oli jo oma elämä, joten päätin lähteä Matin kanssa Karkkilaan avuksi kirjeenvaihtotoverilleni. Kyllä minua vähän hirvitti ja harmittikin jättää radiotyö, mutta päätin lähteä käväisemään apuna.

Kuinka ollakaan, Karkkilassa vierähti kymmenen vuotta.

Seuraelämää ja navettatöitä

Oili solahti Karkkilan seuraelämään kuin olisi ollut siellä aina. Hän lauloi viihdekuorossa, levyttikin, ja osallistui niin marttojen kuin maa- ja kotitalousnaisten toimintaan. Vaikka Karkkila oli hänelle uusi tuttavuus, hän päätyi jopa kirjoittamaan kylän maaseutunaisten historiikin.

– Sain siellä paljon ystäviä, ja joidenkin kanssa tapaan vieläkin vuosittain. Teemme neljän naisen porukalla edelleen joka kevät viikon mittaisen mökkireissun.

Oili hoiti miehen lapsia ja ahkeroi navetassa. Aherruksen lomassa kirjoittaminen alkoi kuitenkin kiinnostaa siinä määrin, että navetan ikkunalla oli aina kynä ja lehtiö odottamassa oikeaa hetkeä.

Kun Suomi sanoi kyllä Euroopan Unionille, Oili ja hänen puolisonsa totesivat karjatalouden tulevan liian kalliiksi. Oili sai tehtäväkseen hoitaa karjatalouden lopettamisen. Mies kouluttautui linja-autonkuljettajaksi ja Oililla alkoi olla ihan liian vähän tekemistä. Avioliittokin rakoili.

– Päätin palata Ruotsiin, lähemmäs tyttäriäni.

Uudelleen radioaalloille Ruotsissa

Oili teki töitä siivoojana, mutta voimat eivät enää riittäneet sellaiseen työntekoon, joka olisi elättänyt. Hänelle ehdotettiin kuitenkin palaamista radiotyön pariin työkokeilun merkeissä, työttömyyskorvauksella.

– Ajattelin, etten osaisi, kun poissaoloni aikana olivat työhön tulleet tietokoneet, cd-soittimet ja paljon muutakin uutta tekniikkaa. Onneksi sain tutustua uusiin välineisiin kaikessa rauhassa, ja rupesihan se sujumaan.

Vähitellen Oilia alettiin pyytää radioon lomittajaksi ja lopulta sieltä aukesi vakituinen työpaikka.

– Sain olla mukana myös Sisu tänään -ajankohtaisohjelmien teossa, ja pääsin tapaamaan monia mielenkiintoisia ja tärkeitä henkilöitä. Ja tietysti pääsin loppuvaiheessa tekemään myös sitä Oilioilia…

Suruviestit saavuttavat

Elämä näytti olevan mallillaan, ja olikin. Kiinnostava, värikäs ja vaihteleva työ, mukava asunto, rakkaat lapset ja lapsenlapset – Oilista tuli mormor jo 38-vuotiaana – kaikki oli sanalla sanoen hyvin. Kunnes ei enää ollut.

– Kasasin elämäni raskaimman ja vaikeimman ohjelman elokuussa 2010. Edellisenä iltana ovikelloani soitti kaksi siviiliasuista poliisia, jotka kertoivat poikani Matin tehneen itsemurhan Suomessa.

Pari viikkoa Matin kuoleman jälkeen tuli suruviesti myös Karkkilasta: entinen puoliso Johannes oli kuollut, ehkä suruun. Hänen vanhempi poikansa oli löydetty muutamaa viikkoa aiemmin hukkuneena Tammerkoskesta.

– En uskaltanut antaa itselleni aikaa surra.

Kun Oili jäi eläkkeelle syksyllä 2012, hän pohti tilannettaan ja tuli siihen tulokseen, että Matti on ehdottomasti laulun arvoinen poika.

Muistoista kirjaksi

Kun ajatus Matin muistamisesta alkoi kypsyä, Oili lähti Kemijärvelle ja sulkeutui siellä karkkilalaisen ystävänsä lomayksiöön kirjoittamaan.

– Kemijärvelle siksi, että en tunne sieltä todellakaan ketään! Ystäväni on antanut minun käyttää asuntoa niin paljon ja kauan kuin on ollut tarpeen.

Oili tunsi koko kirjoitusprosessin ajan olevansa yhteydessä Matin kanssa. Kun kirja alkoi olla kasassa, hän kysyi pitkällä kävelylenkillään Matilta, mikä kirjan nimeksi voisi tulla. Samassa hän tuli Kemijärven kunnan rajalle ja näki kyltin, jossa kiitettiin käynnistä. Kirjan nimeksi tuli Kiitos käynnistä, Matti!

– Matti myös maksoi kirjan, sillä vaikka sen painattaminen teki melkoisen loven kukkarooni, sain Triss-arvasta melkein äyrilleen saman summan.

Kirja Matista ilmestyi vuonna 2014 ja saman vuoden syksynä se käännettiin ruotsiksi. Työn teki Sisuradion entinen johtaja Yrjö Risunen yhdessä Oilin kanssa.

Tänä kesänä on ilmestynyt Oilin kirja hänen oman elämänsä käänteistä, Nimeni onkin Oili. Hän nimittäin luuli ensimmäiseen koulupäiväänsä saakka olevansa Tupuli…

Tervetulleena Pellossa

Nyt Oilin muistot ovat kirjoissa ja kansissa, mutta kirjoittamista hän ei aio jättää.

– Kirjoitan nykyään säännöllisesti kolumneja suomenruotsalaisten Yks’kaks’ -lehteen, viljelen tyttären kanssa siirtolapuutarhapalstaa ja ajelen huolettomasti liisatulla autolla, Oili naurahtaa.

Marraskuussa Oili menee esittelemään uutta kirjaansa ruotsinsuomalaisille kirjamessuille. Talvella – mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa – hän rupeaa harjoittelemaan kesänäytelmän vuorosanoja ja viimeistään kesän alussa hän tulee taas Pelloon.

– On hirveän kiva kun saa tuntea itsensä tervetulleeksi. Saa tiskata ja auttaa ruuanlaitossa kun haluaa, eikä tarvitse koko ajan napottaa vieraana. Ystävät vetävät Pelloon – pellolaiset ovat myös suvaitsevaisempia kuin monien pikkukylien asukkaat.

Oili toteaa, ettei ole koskaan tähdännyt mihinkään erityiseen päämäärään, vaan luovinut elämässä eteenpäin. Joskus hän on syöksynyt uusiin juttuihin aika uhkarohkeastikin. Elämä on kuitenkin kantanut.

– Olen yrittänyt pitää huolta siitä, etten anna vihan ja katkeruuden hallita elämääni, koska ne kuluttavat liikaa energiaa. Säästän sillä tavalla itseäni.

Paikallisuutisia

Riitta Vesterinen, Jenna Kangas, Emilia Kostiander ja Marianne Kostiander toivovat, että hyvään harrastukseen tulisi mukaan lisääkin naisia.

MELLAKOSKI – Monella kylällä ollaan huolissaan kylän hirvipor...

Kaikki huomionosoituksin palkitut yhteiskuvassa.

YLITORNIO – Ylitornion Seniorit ry:n 30-vuotisjuhla Karemajoilla alkoi mukavan lupsakkaasti, kun juontajana toiminut Juhani Juvonen kertoi, keitä tilaisuudessa oli ...

Nuuskakaira JM ajettiin lauantaina Kittisvaarassa. Yksi tapahtuman huipennuksista oli Eveliina Kaivolan ja Henri Kanervan muut kilpailijat yllättänyt hääseremonia.

KITTISVAARA – Ylitornion Urheiluautoilijoiden järjes...

Seija ja Ahti Nikumaa ehtivät testaamaan uutta automaattia  ensimmäisten joukossa.

PELLO – Kunnantielllä sijaitsevan K-Market Pellon seinään on ilmestynyt kaivattu pankki...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy