Toimittaja: Kari Kauppinen

Raisa Leussu kulkee luonnossa rauhassa, tarkkaillen kaikenlaista siellä tapahtuvaa. Kuva Dániel Martini

MATARENKI – Övertorneålainen Raisa Leussu on tyytyväinen vielä varsin uuteen asuinseutuunsa Norrbottenissa. Viime maaliskuussa pohjoissavolainen Leussu muutti sinne miehensä kanssa Tromssasta. Hän asuu viitisentoista kilometriä kuntakeskus Matarengista Överkalixin suuntaan.

– Täällä meillä on taas neljä vuodenaikaa, Leussu hihkaa.

Tromssassa oli osittain ainainen nuhjuinen sää.

– Oikeastaan kaksi vuodenaikaa eli talvella lämpötila ikuisen nollan tienoilla sekä lumi ja sohjo ja tuuli. Ja sitten vähän lempeämpi lumeton aika, ei kesä niinkään.

Meri tietysti vaikuttaa Tromssassa säähän.

– Varsinkin kun itse olen kasvanut sisämaassa, niin meri ja vuoristo eivät tuntuneet yhtään kodikkailta, vaan että oli luonnon armoilla.

Nyt on toista.

– Täällä Övertorneålla olen takaisin kotona. Luonto on helpommin lähestyttävä ja metsää on ympärillä, sanoo Leussu.

Leussu liikkuukin paljon luonnossa.

– En varsinaisesti harrasta siellä mitään, mutta tykkään seurata luonnon elämää. Saatan esimerkiksi jäädä katselemaan eläinten jälkiä ja miettiä, mikä ja mihinkä siinä on mennyt, ja onko sillä ollut kiire vai ei.

– Lähinnä se on sellaista luonnossa olemista. En tee valtavia hiihtovaelluksia tai metsästä. Tykkään liikkua hissukseen. Havainnoin ympäristöä, sellaista meditatiivista olemista. Katselen, miten asiat muuttuvat luonnossa, mietin eri kasveja ja miten korkealla on joen vesi.

– Siinä kun metsään lähtee, pyörivät vielä työasiat mielessä, mutta vähitellen ne kuoriutuvat pois ja mietintä täyttyy ympäröivällä luonnolla ja sen tilalla. Sitten vähitellen sekin hiljenee ja kaikki alkaa olla sellaista passiivista havainnointia.

Myös neljä vuodenaikaa viehättää tietysti ihmistä, joka niiden vaihteluun on kasvanut.

– Siinä vaiheessa, kun vuodenaika on vaihtumassa, tuntuu, että se vanha vuodenaika on jo valmis ja sitä vain odottaa uutta, kertoo Leussu.

– Ja kyllähän talvi tuntuu pitkältä. Kun vuosi taittuu kevääseen ja kesään, niin tuntuu, että lumi sulaa liian hitaasti.

Tärkeää identiteettityötä

Raisa Leussu työskentelee tällä hetkellä monessa tehtävässä Övertorneån kunnalla Matarengissa. Hän hoitaa meänkielen resurssikirjaston asioita sekä on kunnan kirjasto- ja vähemmistökieliasioista vastaava.

Meänkieli on yksi Ruotsin virallisista vähemmistökielistä, joita on viisi. Suomi on myös yksi näistä. Suomessa meänkieli katsotaan suomen kielen murteeksi.

Meänkielen ja kielen käyttäjien aseman parantamisessa riittääkin työsarkaa.

Esimerkiksi muistisairaille meänkieli voi olla elämän loppuvaiheen ainoa kieli. Ruotsin kieli hiipuu pois, mutta lapsena opittu meänkieli puskee vielä läpi. Tyypillisesti nämä ihmiset saattavat olla heitä, joita on aikanaan kielletty puhumasta meänkieltä ja pakotettu pelkästään ruotsinpuhujiksi.

Aikanaan tehdyn ruotsalaistamisen myötä meänkieli katosi osittain monilta muiltakin.

– Sen takia on tärkeää olla saatavilla alueen historiasta ja kulttuurista kertovia kirjoja, sanoo Leussu.

Tämä koskee myös äänikirjoja ja jopa ääneenlukupalvelua.

– Ihmiset eivät välttämättä osaa lukea meänkieltä, mutta puhuvat ja ymmärtävät, kun sitä puhutaan.

Vaikeus kirjalliseen ymmärtämiseen ja tuottamiseen voi olla vaikeaa juurikin siksi, että meänkieli on ollut pitkälti puhekieli ja koska sitä on aikanaan kielletty puhumasta.

– Varsinkin, kun on koulu käyty ruotsiksi ja opittu lukemaan ruotsiksi.

Kirjasto tekee työtä myös sen eteen, ettei oma kieli ole häpeän aihe.

– Oma kieli on sidoksissa omaan identiteettiin, omaan kulttuuriin ja historiaan, sanoo Leussu.

Nuoret haluavat oppia meänkieltä

Raisa Leussu sanoo, että monet lapset ja nuoret haluavat oppia meänkieltä Norrbottenissa.

– Heillä on kulttuurin takaisin ottaminen käynnissä.

Kyse on juuri lapsista ja nuorista, joiden itsensä eikä heidän vanhempiensakaan kotikielenä meänkieli ei ole ollut, mutta joka on ollut nuorten isovanhempien kotikieli; heidät taasen pakotettiin puhumaan ruotsia.

– Siten he (isovanhemmat) eivät ole opettaneet kieltä omille lapsilleen, ja heillä taas on haasteita opettaa kieli omille lapsilleen.

Juuri tässäkin meänkielen resurssikirjasto tekee työtään tukemalla tätä väestönosaa.

Resurssikirjasto ei lainaa eikä lähetä aineistoa kaukolainaan, mutta neuvoo valtakunnallisesti ruotsalaiskirjastoja sen osalta, miten rakentaa ja laajentaa meänkielistä osastoaan sekä millaista kirjallisuutta kannattaa hankkia.

– Esimerkiksi, kun menee vaikkapa Etelä-Ruotsissa kirjastoon, kun on kaukana omasta kulttuuristaan, juuristaan ja äidinkielestään, niin sieltä löytyy se meänkielen osasto. Että hei, tämä on se sinun kieli; se on olemassa ja osa tätä yhteiskuntaa.

Virallisesti meänkieli pitäisi olla huomioitu hyvin paikalliskirjastoissa, mutta todellisuudessa asiat eivät aina ole niin. Siksikin meänkielen resurssikirjastoa tarvitaan.

– Neuvomme, millaista kirjallisuutta tarvitaan, toistaa Leussu.

Kirjasto neuvoo myös esimerkiksi kyltityksessä, koska eri paikoissa on saatettu tehdä omanlaisiaan käännöksiä ajatellen, että kyse on oikein kirjoitetusta meänkielestä.

– Toimimme luotetettavana informaatiolähteenä.

Resurssikirjasto toimii siis osana Ruotsin kirjastolaitosta, mutta Leussu näkee, että sen vaikutukset heijastuvat myös Suomen puolelle meänkielen kulttuurin edistäjänä.

Meänkielen standartisointia

Raisa Leussu selvitti aiemmassa tehtävässään hän selvitti kielenkääntäjien tilannetta ja asemaa. Meänkielellä ei ole auktorisoituja kielenkääntäjiä, mutta lain mukaan meänkielen hallintoalueen kunnilla on velvollisuus tuottaa palveluita meänkielellä.

– Siitä on seurannut esimerkiksi korona-aikana se, että kun on ollut kiireellistä käännettävää, niin kääntäjät ovat joutuneet miettimään esimerkiksi sitä, onko rokote rokote vai vaksiini.

– On tärkeää kehittää sanastoa ja tehdä sen saanti kaikille helpommaksi. On tyhmää, jos jokainen joutuu pohtimaan näitä itsekseen, sanoo Leussu.

Kääntäjiä on jonkin verran ja heillä on runsaasti töitä, mutta ongelma piilee siinä, että laadusta ei varsinkaan käännöksen tilaaja voi olla varma.

– Osa heistä, joiden tarvitsee tilata käännöstöitä, eivät löydä kääntäjien yhteystietoja. Niitä ei ole kootusti saatavilla.

Nyt on olemassa kehityssuunnitelma kääntäjäkoulutuksen järjestämiseksi. Se on tarkoitettu esimerkiksi sivutoimenaan käännöksiä tekeville, jotka eivät edes halua opiskella viralliseksi kääntäjäksi.

– Kurssin käyminen kehittäisi kääntäjien käännöstaitoja, työkalupakkia sekä verkostoitumista, sanoo Leussu.

Monikielistä lukemista

Raisa Leussu pitää lukemisesta.

– Tykkään lukea aika paljon. Luen klassikkokirjallisuutta, varsinkin jos töissä on kova tahti, niin palaan niihin. Ne tuovat turvallisuuden tunnetta ja niiden parissa on helppo rentoutua.

Leussu lukee monella kielellä.

– Jos kirja on alunperin kirjoitettu englanniksi, niin luen sen ehdottomasti englanniksi.

– Nyt olen myös koettanut lukea ruotsiksi kielitaidon parantamiseksi.

– Suomeksi taasen luen sellaista, jossa alkuperäiskieli ei ole varsinkaan englanti.

Myös suomenkielisiä lehtiä Leussu lukee.

– Vanhemmat olivat käymässä ja toivat pinon Sanomien HS Teema -lehtiä.

Monikulttuurinen elämä

Övertorneålle Raisa Leussu päätyi miehensä kanssa, joka oli ostanut talon sieltä. Mies on unkarilainen. Pariskunta puhuu keskenään englantia, johon sekoittuu suomea, ruotsia ja unkaria.

– Hän oli ostanut talon jo aiemmin. Mieheni on pitkään kokenut pohjoisen havumetsiin vetoa.

Tromssassa Leussu, 34, työskenteli 4,5 vuotta tutkijana. Hän valmistui Oulun yliopistosta avaruusfyysikoksi. Hän väitteli vuonna 2016 ja lähti sitten Tromssaan.

Nykyisessä työssään hän on nainen paikallaan myös sen osalta, että ymmärtää varmasti oman kielen ja kulttuurin merkityksen juuri oman elämänsä monikulttuurisuuden myötä. Vanhemmatkin ovat taustaltaan eri heimoista. Isän vanhemmat muuttivat evakkoina Karjalasta ja äiti on Hämeestä.

Tromssasta muutto liittyi osin koronapandemiaan.

– Emme halunneet jäädä sinne jumiin.

Analyytikosta tunne-eläjäksikin

Puolisonsa myötä Raisa Leussu on löytänyt itsestään myös toisenlaisen puolen tutkijaroolin ohelle.

– Tieteen parissa sitä tottui siihen, että lähestyi kaikkea tieteellisesti ja aina oli jokin ajatusprosessi menossa. Sitä jotenkin jäi tuolle raiteelle, kun ympärillä oli samanlaisia ja samanhenkisiä ihmisiä. Sitä kuin pakonomaisesti analysoi kaikkea koko ajan.

– Tutustuttuani mieheeni olen löytänyt itsestäni toisenkin puolen ja kiinnostunut enemmän itseni kehittämisestä ja ehkä myös kyseenalaistamaan tieteellisen analyyttista lähtökohtaa ihan kaikkeen.

– Olen tavallaan löytänyt yhteyden sellaiseen meditatiivisempaan puoleen elämässäni, rauhallisuuteen, vastapainona analyyttisyydelle.

Leussun mies on opiskellut meditaatiota ja joogaa ja myös opettaa joogaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?