Toimittaja: Johanna Muotkavaara

Toni Saarinen asuu perheineen likellä Väylää. Joki viehättää.

PELLO – Kunnon talvi ja lumi houkuttelivat Saarisen perheen muuttamaan Salosta Pelloon. Diplomi-insinööri Toni Saarisen perheeseen kuuluu lähihoitajana työskentelevä vaimo Sari ja kaksi kouluikäistä lasta. 

Toni Saarinen on Lohjalta kotoisin, mutta on ehtinyt asua myös Kouvolassa ja Tampereella. Salossa perhe asui viitisen vuotta. Ajatus Pelloon muutosta lähti liikkeelle koronan myötä, kun Saarisen työt siirtyivät etätöiksi. 

Kun perheelle aukeni ainutkertainen mahdollisuus muuttaa mihin päin Suomea tahansa, päättivät he lähteä katsomaan kunnon talvea Lappiin. 

– Salossa satoi vettä kuusi kuukautta, ja sitten tuli kesä. Siinä oli etelän talvi, melko erilainen kuin täällä, Saarinen toteaa.

Etelä-Suomen vesisateiset talvet alkoivat kyllästyttää perhettä, ja muutto Lappiin kunnon talven keskelle alkoi siintää ajatuksissa. Ero pohjoisen ja etelän talvien välillä on suuri, vaikka samassa Suomen maassa asutaan. Siinä missä pohjoisessa lasketellaan jo täyttä päätä, eteläisemmässä Suomessa vielä haravoidaan lehtiä pihalla.

Työt mahdollistivat muuton

Toni Saarinen työskentelee Visma Oy:lle tiiminvetäjänä, ja tekee jonkun verran myös koodausta, ja kerran kuussa hän matkustaa toimistolle etelään. Muuten työtä on mahdollista tehdä etänä, kotoa. Pellosta kulkeminen etelään onnistuukin hyvin junalla.

– Pello oli sijaintina hyvä, koska juna-asema sijaitsi lähellä. Näin työmatkat Suomen toiselle puolelle onnistuvat helposti. Ei tarvitse kulkea kovin kauas kotoa, niin juna vie jo kohti fyysistä työpaikkaa.

Saarisen vaimo valmistui lähihoitajaksi kesän alussa, ja pääsi heti Pellon kuntaan töihin. 

– Hoito-alalla on helppo työllistyä missä vaan, joten meillä oli mahdollisuus muuttaa oikeastaan mihin vain, Saarinen kertoo. 

Pello mahdollistaa talviurheilun

Maisemallisesti Pello viehättää perhettä. Varsinkin kesällä kauniit kumpuilevat maisemat tekivät vaikutuksen. Ritavalkealla he ihailivat kesällä sieltä avautuvaa maisemaa, avaruutta, joka jatkui kauas. Monenlaista polkua perhe on jo ehtinytkin kesän ja syksyn aikana Pellossa talsia, ja ihailla vaarojen jonoja. 

– Mielellään ulkoilemme ja liikumme luonnossa, nyt kun siihen on mahtavat puitteet. Patikoimista harrastetaan lasten ehdoilla, mitään kovin haastavia reittejä ei olla toteutettu. Kaikki lähialueen kodat ja laavut on kuitenkin käyty läpi, Saarinen toteaa. 

Pellossa myös talviurheilu on mahdollista, mikä etelässä tuntuu harvinaiselta herkulta. Ritavalkean laskettelukeskus oli myös yksi syy, miksi Pello valikoitui Saarisen perheen paikkakunnaksi. Saarinen itse ei ole montaa kertaa laskettelusuksien päällä käynyt, mutta tarkoitus olisi aloittaa hiihto ja laskettelu.

– Laskettelu perheen kera, nyt kun rinteetkin sijaitsevat kotipaikkakunnalla. 

Etelä-Suomessa perhe ei ole lasketellut. Muutama vuosi sitten he viettivät joulun Levillä, ja pääsivät silloin testaamaan ensimmäistä kertaa laskettelusuksia. 

Aiempaa Lapin matkailun kokemusta perhe Saarisella ei ollut takana, mutta Levin matka antoi kuitenkin positiivisen kuvan Lapista. Toni Saarinen muistelee lapsuudestaan, että muutamia asuntovaunureissuja tehtiin Lappiin.

Joulupukki tavattu jo juhannuksena

Vieraspaikkakuntalaisen silmin Pelloa katsova perhe kertoo Pellon vahvuuksiksi totta kai kunnon talven, mutta myös Tornionjoen. 

Ja Väylän varrella on miltei pakko ainakin kokeilla kalastusta. Muutaman kerran Toni Saarinen ehtikin kalastaa joella viime kesänä, mutta jäi ilman saalista. Miekojärvestä ja Lohijärvestä sen sijaan tarttui onkeen muutakin kuin vesiroskaa. 

– Talomme entinen omistaja tutustutti minut järviin, Saarinen kertoo.

Paikalliset ovat ottaneet hienosti heidät vastaan, ja naapurit ja lasten koulukavereiden vanhemmat ovat tulleet tutuiksi. 

– Pellolaiset ovat maanläheisiä ja ystävällisiä, ja täällä osataan käyttää maalaisjärkeä. 

Toni Saarinen kertoo, että etätöitä tekevänä hän itse on vähemmän paikallisten kanssa tekemisissä, mutta lähihoitajan töitä tekevä vaimo on jo töidensä puolesta tutustunut paikallisiin. 

– Murrekin alkaa jo pikkuhiljaa tarttua häneen, Saarinen naurahtaa.

Kun kerran Lapissa ollaan, niin joulupukkia on käyty tapaamassa jo kesällä. Jouluna Pajakylän ruuhkaan meno ei perhettä houkuta. 

Joulua, ja etenkin lunta, odotetaan lapsiperheessä, sehän on selvä. Pulkkamäen riemut koettiin jo ensilumen aikana.

– Hetken aikaa näytti siltä, että tulee salolainen talvi, kun lumet sulivat. Silloin harmitti, kun lumen perässä kerran pohjoiseen muutettiin, Saarinen toteaa. 

Suku jäi etelään

Rohkean muuttopäätöksen tehneen perheen suku jäi etelään. Toni Saarisen isä asuu Paimiossa, ja äiti Kouvolassa. Sari-vaimon äiti asuu Sysmässä. Välimatkaa sukulaisiin siis riittää.

– Hieman raskaastihan sukalaiset muuton ottivat, mutta nostivat hattua meille. Äiti on ainakin jouluksi tulossa vierailulle, hän reissaa Lapissa pari kertaa vuodessa. Isä tulee vierailulle varmaan vasta kesällä, Saarinen kertoo.

Mitään suurta pohjoiseen pakenemisen trendiä etelästä muuttanut Saarinen ei ole lähipiirissään huomannut. Salo-Turku-akselilla Varsinais-Suomessa riittää myös metsää, ja tilaa. 

– Asuimme vanhassa Perttelin kunnassa, joka on noin kymmenen kilometriä Salon keskustasta. Paikka muistutti alueena Pelloa hyvin paljon. Omakotitaloja, vanhenevaa ikäpolvea ja maaseutua, Saarinen luettelee.

Alun perin Toni Saarinen teki kahden vuoden sopimuksen etätöistään. Parin vuoden päästä perhe tarkastelee tilannetta uudestaan, eli kutsuuko etelä vai jäävätkö he pohjoiseen.

– Pello on tehnyt meihin niin suuren vaikutuksen, että jos nyt pitäisi tehdä päätös, niin jäisimme. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?