Toimittaja: Kari Kauppinen

Päivi Suomalainen on moneen ehtiväinen.

YLITORNIO – Puhe alkaa soljua vuolaasti, kun se kääntyy luontoon. Muun muassa siihen. Päivi Suomalainen kertoo, miten hän päätyi Lappiin. Voi vain asettua paikalleen ja kuunnella tarinaa.

Ei uskoisi, että kyse on introvertista, hiljaisemman oloisesta ja joukossakin ehkä sellaisesta takarivin irmasta.

– Ei sitä usko kukaan muukaan, Suomalainen nauraa.

Äänessä on heleyttä ja lämpöä. Tulee hyvälle tuulelle.

Sitä samaa tarvitaan, kun Suomalainen on ruokakassiensa kanssa jakamassa EU:n ruokaa sekä S-marketin hävikkileipää.

Esimerkiksi huomenna perjantaina helluntaiseurakunnan yläkerrassa saa tarvitessaan niin sanotun peruskassin ruokatarvikkeita, tarpeen mukaan enemmänkin. Siellä ei kysellä, vaan annetaan tarvitsijalle. Hävikkiruoka jaetaan alakerrasta.

Kyse on nimensä mukaisesti koko EU:n alueen ruokajaosta, jolla pyritään lieventämään vähävaraisimpien ihmisten ruoan puutetta.

– Eläkkeet saattavat olla niin pienet, etteivät ne riitä, Suomalainen sanoo.

– Ihana. kun näitä haetaan. Jos on välillä hiljaista, niin tekisi mieli mennä raitille kiljaisemaan, että tulkaa nyt, valmiina ollaan.

Ruokaerät on siis tarkoitettu kaikille heille, jotka sitä kokevat tarvitsevansa. Toistaiseksi Ylitorniolle on tullut viimeinen erä EU-ruokaa ja sitä jaetaan niin pitkään kuin tavaraa riittää. EU uusii ruokajakeluaan ja uudenlainen systeemi tähänkin lienee tulossa.

– Mutta tässä muodossaan uutta erää ei enää tule.

Jakelu tärkeää työtä

EU-ruokajaon peruskassi sisältää pitempään säilyviä ruoka-aineita, kuten jauhoja ja makaronia. Kassin sisällön osalta Marttaliitto on julkaissut ruokaohjevihkosen, jonka avulla osaa valmistaa maukkaitakin ruokia. Reseptivihkoja on saatavilla verkosta. Niitä on myös ruotsiksi ja englanniksi.

– Sieltä löytyy hyviä ohjeita kaikkeen siihen, miten kassin sisällöllä voi monipuolisesti tehdä ruokaa. Toki ne ovat makukysymyksiä.

– Itse olen huono sanomaan ohjeita, kun kassin sisältö ei minulle käy lainkaan laktoosi-intoleranssin jna keliakin takia.

Suomalainen aloitti EU-ruoan jaon pari vuotta sitten uudelleen Ylitorniolla. Sitä ennen jaossa oli ollut tauko. Ja jakijoita on ollut. Usein 1-2 hengen talouksista. Ruokakassien jako käy kokemuksella, sillä Suomalainen hoiti vastaavaa tehtävää ihan työnsä puolesta aiemmin Pohjois-Karjalassa, kaivoskunta Outokummussa.

– Jakelu on helppoa, sillä kaikesta on selkeät ohjeet Ruokavirastolta, josta ruoka tulee. Ei tarvitse kuin noudattaa ohjeita. Virastosta on ohjeistettu, mikä on kassien sisältö ja minkälaiselle perheelle mitäkin annetaan. Mitään ei tarvitse omasta päästä rakentaa.

Mutta kirjanpito pitää olla kunnossa. Se luonnistuu Suomalaiselta.

– Tykkään laskea ja tilastoida.

Luonto veti Lapinmaahan

Karjalasta Päivi Suomalaisen tie kävi Lappiin kuusi vuotta sitten.

– Oli sellainen elämäntilanne, että tämä oli mahdollista.

Ylitornio valikoitui paikaksi monen käänteen kautta, ehti hän hetken aikaa asua Ruotsinkin puolella, mutta joka tapauksessa lähemmäksi tuntureita oli päästävä.

– On täältä Kilpisjärvellekin lyhyempi matka kuin Outokummusta.

Ja kuten kaikki tietävät, tniin otta tosiaan on. Alkkulasta Saanan kupeeseen on 385 kilometriä, normikelillä ajaen 4,5 tuntia. Outokummusta matkaa on liki 950 kilometriä ja kaksitoista tuntia parilla lyhyellä huoltotauolla.

– Sieltäkin on tietysti Lapissa käyty ja jäänyt se kaipuu.

Patikointi on ihan harrastusten kärkeä. Luonto ja sen monimuotoisuus viehättää.

Suomalainen kävi jo parikymmentä vuotta sitten eräopaskurssin Savonlinnassa. Silloinkin siihen kuului pohjoisen opintomatka.

Maisemat. Niitä Suomalainen luonnossa katselee. Ylitornion ja Övertorneån maisemat ovatkin tulleet tutuiksi.

– Vaarat tunnen.

Ja kalliot. Niistä Suomalainen tykkää. Ja niiden luonnonportaista. Miksi? Siihen ei ole selkeää vastausta, mutta se tunne, kun pääsee kallioille. Siinähän se vastaus kyllä on. Tunne.

– Niitä on vain jotenkin niin kiva kulkea.

Aina ei tarvitse lähteä vaaroille kapuamaan, tai kauemmaksi tunturiin. Ihan lähiluonto riittää. Kodin ikkunasta on hyvä seurata, mitä tapahtuu. Suomalainen on jakanut sielläkin ruokaa, lintulaudan vieraille.

Yksityiskohdat tärkeitä

Luonnossa Päivi Suomalainen kiinnittää huomiota moniin yksityiskohtiin.

– Väreihin, kuuraan, eläinten jälkiin myös.

Luonto onkin ehtymätön, kun sitä alkaa katsella tarkkaan.

Lapin lähimatkailuun Ylitornio on hyvä tukikohta. Etelän vieraiden kanssa on käyty katselemassa lähialueiden maisemia.

Tekstejä ja ristikoita

Päivi Suomalainen asuu omakotitalossa. Hän lämmittää tiistaina vielä saunan illan kähmyssä.

Kotona on hyvä olla.

– Luen paljon. Televisiota minulla ei ole ollut vuosiin.

Lukemisina on usein hengellistä kirjallisuutta ja verkosta vaellustarinoita.

– Myös ristikoiden täyttämisestä pidän.

Jo mainittuun lähiluontoon hän tutustuu myös liikkumalla kylän kupeessa.

Ruokajaon vapaaehtoisuuden kanssa rimmaa hyvin myös se, että hän auttaa muutoinkin vapaaehtoistyössä.

Pellosta oppia

Palataanpa ruokajakoon. Päivi Suomalainen toivoo, että Ylitorniolla siirryttäisiin samaan, mihin Pellossa. Siellä kyliltä kirkonkylälle tulevat asiointikyydit ottavat mukaan ruokakasseja tarpeen mukaan.

– Sellainen sopisi tänne Ylitorniollekin, sillä ei sieltä kyliltä ole tarvitsijoilla aina mahdollisuutta lähteä näitä hakemaan. Minun kanssani voi sopia, miten ja kenelle hakea. Kuljettaja voisi sitten viedä kassit mennessään.

Nyt vain kilauttelemaan. Ei tarvitse hävetä eikä pelätä. Suomalainen on oikea henkilö tehtävässään. Kassin mukana lähtee lämpimät terveiset tarvitsijoille.   

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?