Toimittaja: Johanna Muotkavaara

PELLO – Helsingistä Lappiin vuosia sitten muuttanut pastori Riittaleena Tuomi aloittaa Pellon seurakunnan kirkkoherrana ensi vuoden alusta eli 1.1.2022 alkaen. Tuomi toimii jo nyt Pellossa, tällä hetkellä kirkkoherran sijaisena.

Tuomi asui lapsuutensa eri puolilla Helsinkiä ja Espoota. Pääkaupunkiseudulla hän vietti myös aikuisikänsä aina pohjoiseen muuttamiseen saakka. Lauttasaaressa avara meri oli läsnä, kuten nyt Tornionjoki eli Väylä Pellossa.

Lapsena Tuomi sai luontokokemuksia isän kanssa pienillä metsäretkillä, koska kerrostalon pihalta oli lyhyt matka pururadalle ja metsään.

Tuomi on ensimmäisen polven helsinkiläinen. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Keski-Suomesta, ja reissut Jyväskylän mummolaan olivatkin lapsuudessa pohjoisimpia reissuja. Nämä matkat antoivat kuitenkin käsityksen siitä, että elämää oli kehäkolmosen ulkopuolellakin. Ensimmäisen Lapin matkansa Riittaleena tekikin vasta aikuisiällä.

Mummit opettivat iltarukoukset

Riittaleena Tuomi lähti opiskelemaan teologiaa vietettyään yhden välivuoden ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Vanhemmilla oli perheyritys, joka vei myös paljon aikaa.

Tuomi ei vielä silloin hahmottanut tulevansa papiksi, vaan ajatus kypsyi paljon myöhemmin.

Maisterinpaperit saatuaan hän hakeutui työssä oppimaan silloiseen kotiseurakuntaan Pitäjänmäelle lastenohjaajan ja lähetyssihteerin pesteihin. Siinä hän pääsi näkemään pienen kaupunkiseurakunnan elämää.

– Kotona meillä oltiin seurakuntamyönteisiä, mutta esimerkiksi pyhäkouluun minua ei laitettu.

– Isovanhemmilta opin iltarukoukset, ja heidän kauttaan sain uskonnollista kasvatusta. Oma rippikouluikä antoi sysäyksen hakea kirkolliseen ammattiin ja seurakunnan yhteyteen.

Lapin kutsu

Kun Riittaleena Tuomelle ja hänen perheelleen tuli mahdollisuus muuttaa pääkaupunkiseudulta kauemmas vuosia sitten, tarttui puhdasta luontoa rakastava perhe tilaisuuteen kiinni.

Pellossa oli auki seurakuntapastorin virka vuonna 2014, ja Tuomi päätti hakea siihen. Muita hakijoita ei ollut, ja hän tuli valituksi.

Lapin luontoarvot ja kauneus olivat lumonneet hänet jo aiemmin. Turistina Lapissa käydessään Tuomi oli havahtunut siihen, että arki pyöri täällä ihan toisella tavalla.

– Henkinen ilmasto, avarat maisemat ja luonnon kauneus olivat asioita, jotka vaikuttivat pohjoiseen muuttamiseen. Pello oli entuudestaan outo paikka, josta oli ajettu vain ohitse matkalla pohjoiseen.

Tuomen mielestä Suomen sisällä muuttaminen ei ole valtavan iso askel, eikä vaadi suurempaa rohkeutta. Ennen pappeja jopa määrättiin asettumaan tietylle paikkakunnalle. Puolison tuki olikin tärkeä, ja hänen myönteinen suhtautumisensa muuttoon oli isossa roolissa.

Tilaa hengittää

Luonnossa liikkuva Riittaleena Tuomi on kulkenut Lappia ympäri laidasta laitaan. Tunturi-Lappi on ihan omanlaisensa, mutta sinne ei ole enää niin kovaa kaipausta kuin hänen asuessaan pääkaupunkiseudulla.

– Pellossa on paljon samoja elementtejä, kuten vapaata puhdasta luontoa, kuin tuntureilla. Aito, alkuperäinen ja rakentamaton luonto vetää minua puoleensa. Väylän seuraaminen on rentouttavaa, varsinkin nyt syksyllä, kun se on täynnä muuttolintuja. Se on myös lintujen, etenkin joutsenten Väylä.

Meren rannalla kasvaneena avara maisema on Tuomelle sielunmaisema. Hän ei ole koskaan veneillyt merellä, mutta rannalta katsottuna aava meri on rauhoittava. Sama elementti löytyy myös tunturista, kun katsoo sieltä avautuvaa maisemaa.

– Myös leveä Väylä antaa saman elämyksen. Olen käynyt Ruotsin puolella katsomassa joen alkulähteen. Vuodenaikojen ja valon määrän vaihtelu, sekä yötön yö antaa myös oman kauneutensa jokimaisemalle.

Lapista Tuomi ei keksi paikkaa, tai tunturin huippua, jossa haluaisi vielä ehdottomasti käydä, koska tutuissa metsäreiteissä on oma tunnelmansa. Silloin ei tarvitse ajatella eksyvänsä. Lähimatkailustakin voi löytää uusia ulottuvuuksia.

Pellossa luonto on läsnä koko ajan ja Tuomi nauttii siitä, miten lyhyt matka on puhtaaseen ja kauniiseen luontoon heti kotiovelta. Vapaapäivinä hän viettää mieluusti aikaa ulkoillen, ympäri vuoden. Talvella hän ottaa esille lumikengät, ja sulan maan aikana polkuja tallataan kävellen. Lomilla Tuomi käy myös Etelä-Suomessa katsomassa sukulaisiaan ja kahta aikuista lastaan.

Korona patisti sosiaaliseen mediaan

Ja totta kai koronasta ja sen vaikutuksista pitää jutella. Pellossa perinteet ja ikärakenne tekevät sen, että seurakuntaa pidetään arvossa. Koronan myötä jouduttiin uuteen tilanteeseen, kun seurakunnan toimintaa alettiin toteuttaa myös sosiaalisen median kautta.

– Korona-aikaan patistin itseäni enemmän someen, koska se on paikka, josta tavoittaa ihmisiä. Jos kunnan keski-ikä on korkea, kuten Pellossa, ei sosiaalisessa mediassa oleminen ole samanlaista kuin paikkakunnalla, jossa väki on nuorempaa, Riittaleena Tuomi sanoo.

Tuomi kokee sosiaalisen median kuitenkin hyvänä kanavana. Heti kun kirkonovet avautuivat koronan hieman hellitettyä, huomasi hän, että somettaminen jäi vähemmälle.

– Joillekin kollegoilleni sosiaalinen media on tärkeä osa heidän virkatehtäväänsä. Tässä on paljon paikkakuntakohtaisia eroja, sillä meille se on tiedotuskanava muiden joukossa.

– Koronan alkuvaiheesta lähtien muun muassa jumalanpalvelukset striimattiin eli lähetettiin suorana. Tätä jatketaan edelleen, ja osallistuminen on mahdollista kumpaakin kautta.

– Ihmisellä on kuitenkin aina myös tarve kasvotusten tapahtuvalle kohtaamiselle. Seurakunnan työssä on paljon sellaista syvää vuorovaikutusta, jota ei voi korvata millään laitteilla.

Poroa, marjoja ja rieskaa

Lappilainen puhdas ruoka on myös tehnyt vaikutuksen Riittaleena Tuomeen. Poronlihaan hän on tutustunut Lapissa asuessaan, ja se on hänen mielestään lähiruokaa parhaimmillaan. Hän ihailee myös, miten taitavasti täkäläiset paistavat perinnerieskoja.

– Lämmin, jonkun vastaleipoma rieska on sellaista, mitä kaupasta ei saa. Lähiruoka- ja luomu toteutuvat tässä itsekseen.

– Etelä-Suomessa asuneena kunnioitan myös sitä, miten ahkeria marjanpoimijoita paikalliset ovat. Olen itsekin opetellut marjastamaan, mutta ämpärin sijaan kerään marjoja pieneen rasiaan. Nautin suuresti siitä, miten käden ulottuvilla marjamättäät ovat, sillä en Helsingissä asuneena päässyt koskaan kokemaan mitään tällaista. Koen löytämisen ja onnistumisen iloa, sekä lapsenomaista riemukkuutta aina löytäessäni hyvän marjapaikan.

 

Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin päätös viranhoitomääräyksestä Riittaleena Tuomen asettamisesta Pellon seurakunnan kirkkoherran virkaan tulee lainvoimaiseksi valitusajan päätyttyä 28.10.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?