Toimittaja: Kari Kauppinen

Elisa ja Kari Niemelä viihtyvät halleilla. Kuvassa Kari on joutunut jäähyaitioon, tosin vain toimitsijahommiin.

YLITORNIO – Elisa ja Kari Niemelän elämässä jääkiekolla on suuri merkitys ja vaikutus. Molemmat ovat Et-Po 72:n toiminnassa mukana ja heidän poikansa Mikko pelaa kiekkoa seuran alle 13-vuotiaiden joukkueessa.

Hommaa kyllä riittää, kuten paljon harrastavissa perheissä tiedetään.

Mikko, joka täyttää 12 loppuvuoden aikana, on perheen ainoa lapsi. Karilla on kaksi aikuista lasta aiemmasta liitosta.

– Syyslomakin suunnitellaan niin, että ehditään sitten takaisin, kun on peli. Nyt kun vihdoin koronarajoitusten jälkeen saa pelata, niin otteluista ei todellakaan olla mielellään poissa, Elisa sanoo.

– Onhan sitä illassa aika paljon kaikkea, kun sieltä tulee väsynyt poika treeneistä ja pitäisi saada hänet pesulle, iltapalalle ja nukkumaan.

Ja nauraa perään.

– Olen varmaan yltiöpositiivinen, kun sanon, että tykkään laittaa ruokaa. Teen mielelläni kaikkea pojan harrastuksen eteen. Hän on pelannut ihan pienestä asti. Olisiko ollut seitsenvuotiaana vuonna 2016, kun hän oli jo Et-Pon pelipaita päällä.

Arkea eletään Niemelän perheessä pitkälti juniorin jääkiekkoaikataulujen mukaan.

– Sen mukaan pitää suunnitella aikatauluja. Lämmin ruoka ennen treenejä ja niin edelleen, Elisa jatkaa.

Alle 13-vuotiaiden joukkueessa harjoitukset ovat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Pelit sitten päälle; niitä on lähinnä viikonloppuisin.

– Koko ajan treenien määrä lisääntyy ja nyt on pelejä ja reissujakin pitemmälle kuin aiemmin. Aikaisemmin on pelimatkoja ollut Tornioon, Kemiin, Pelloon ja Rovaniemelle ja nyt niitä on tällä kaudella jo Sodankylään ja Kemijärvelle.

Muutakin kuin kiekkoa

Perheen nuorimmaisella riittää myös kahdelle muulle jääkiekkoharjoituksista vapaalle arki-illalle kerhoa, joten puuhaa on.

– On aivan ihana, että lapsi harrastaa. Ja urheilu on kuin laittaisi rahaa pankkiin, Elisa Niemelä sanoo.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että kun lapsi aloittaa liikunnan harrastamisen lapsena ja nuorena, niin se kantaa pitkälle aikuisuuteen, ellei läpi elämän. Samalla se luo pohjan terveellisille elämäntavoille sekä pitkälle ja laadukkaalle elämälle.

– Näin haluan uskoa ja myös toivon, että tällä tavalla on monesta pahasta pois, kun saa purkaa energiaa harrastuksen kautta. Näen sen tosi tärkeänä.

Uusi harrastus perheen myötä

Elisa Niemelä ei juuri seuraisi jääkiekkoa, ellei olisi rakastunut puolisoonsa ja jos he eivät olisi saaneet lasta.

– Miehen ja lapsen mukana tämä on tullut.

Mutta ei kiekko aivan vieras laji ollut aiemminkaan.

– Muistan, kun olin Valiolla töissä ja silloin olimme työn puolesta asiakkaiden kanssa Kärppien kotiotteluissa. Ihan kivaa se oli silloinkin.

Kiekkopelejä myös riittää Niemelän perheen elämässä Et-Po 72:n matsien lisäksi.

– Syyslomalla päätimme olla rohkeita ja lähteä muutamaksi päiväksi Tukholmaan. Kari tietysti katsoi heti, mitä pelejä siellä silloin pelataan ja nyt olemme menossa katsomaan Ruotsin pääsarjan ottelua.

Kokemusta kiekkopeleistä on muiltakin lomilta.

– Kun jonnekin mennään Suomessa tai ulkomailla, niin katsotaan, onko silloin otteluita paikan päällä.

Mikä niissä otteluissa ulkomailla viehättää?

– Ne ovat ihan mahtavia. Niissä on upea tunnelma. Jotenkin sillä tavalla, että siellä fanit eläytyvät tunnelmaan eri tavalla kuin Suomessa, jossa on hieman erilainen kulttuuri. Euroopassa ollaan fanaattisia.

Naapurin kanssa kuskailut puoliksi

Jääkiekko- ja minkä tahansa muun perheen, jossa lapset harrastavat, arkeen kuuluu vanhempien kuljetuspalvelu lapsilleen. Niemelät ovat naapurinsa kanssa järjestäneet kuljetukset yhdessä.

– Ihana naapurisuhde meillä on. Kari ja naapurin Jyrki kuskaavat poikia vuoron perään. Toinen vie ja toinen hakee, Elisa Niemelä kertoo.

– On myös hyvä, jos toiselle sattuu jotakin menoa, niin toinen voi hoitaa kuljetukset, eikä tarvitse itse kiirehtiä.

Junnujen kotiotteluissa riittää vanhemmilla kaikenlaista tehtävää.

– Olen ihmisenä sellainen, että tykkään tehdä vapaaehtoistyötä. Se ei ole ongelma.

Vaikka sitten niitä mokkakakkuja.

– Mielellään autan kaikessa. Jos tarvitaan kahvioon tai muuhun tehtävään.

Viime sunnuntaina alle 13-vuotiaiden sarjan avausottelussa Elisa sai olla ihan katsojana, Kari oli jäähyaition valvojana sekä kirjasi maalivahtien torjunnat muistiin. Ottelu pelattiin Pellossa Ylitornion jäähallin jääkoneen rikkouduttua.

Jääkiekkoa kotonakin

Kiekkoperheen elämään kuuluvat tietysti myös matsit kotona.

– Kaikki mahdolliset meillä tunnutaan katsottavan televisiosta, mutta nyt mennään kyllä sellaiselle aaltopituudelle, etten tiedä mitä. Itse en katso niin paljon, Elisa Niemelä sanoo.

Kari paikkaa tämän aukon. Jo työnkin (Radiohuolto Niemelä) puolesta hänellä on kanavapuoli hallussaan.

– Tällä viikolla on katsottu jalkapallon Mestareiden liigaa tiistai- ja keskiviikkoiltana.

Karilla on kotona oma huone urheilulähetysten seuraamiseen.

Eurofutiksen lisäksi hän katsoo aktiivisesti Englannin Valioliigaa sekä kiekossa Liigaa ja Ruotsin pääsarjaa SHL:ää.

Muitakin sarjoja Niemelän tulee seurattua, sillä hän on mukana kymmenen hengen vakioveikkausporukassa. Urheilusta poristaan asiakkaiden käydessä liikkeessäkin.

Mikko-poika katselee kiekkoa isänsä seurana, varsinkin silloin, kun mennään jatkoajalle ja voittolaukauskilpailuun.

MM-kisojen veteraani

Kari Niemelä on jääkiekon osalta todellinen veteraani. Paitsi, että hän höntsäilee Et-Po 72:n veteraaneissa eli Wetpo-00:ssa, niin penkkiurheilijanakin lätkä on vahvasti mukana kuvioissa.

– Olen seurannut noin kolmetkymmenet MM-kisat paikan päällä.

Ensimmäisen kerran Niemelä oli mukana vuonna 1982 Helsingin kisoissa.

– Siellä nähtiin jäällä myös Wayne Gretzky, Niemelä sanoo.

Se olikin ainoa kerta, kun Gretzky ylipäätään pelasi MM-kisoissa.

Niemelä on myös ollut paikalla Suomen jääkiekkohistorian helmihetkinä.

– Olin Ruotsin kisoissa (1995), mutta loppuottelussa emme enää olleet.

Tuolloin Suomi voitti Globenissa finaalissa Ruotsin 4–1 ja kautta aikain ensimmäisen maailmanmestaruutensa.

– Bratislavassa 2019 olimme paikalla loppuottelussa, kun Suomi voitti Kanadan 3–1, Niemelä sanoo.

Niemelä tekee reissut ystäviensä kanssa. Niin on ollut alusta alkaen. Matkaseura, kisojen tunnelma ja tietysti jääkiekko vetävät turnausreissuille.

– Ei tämä olisi samaa, jos menisi yksin. Koskaan en ole ollut reissussa ilman kavereita.

Ja nimenomaan se tunnelma kisakaupungeissa on huikea.

– Kaikki ovat kavereita keskenään. Ei siellä tapella.

Kaikissa paikoissa ei toki ole kiekkokulttuuri kovin korkealla.

– Pariisissa (2017), kun meni hallilta muutaman sata metriä, niin ihmeteltiin, että mitä porukkaa täällä liikkuu. Ei siellä oltu kuultukaan MM-kisoista.

Henki ja elämä

Elisa Niemelä puhuu miehestään rakkaudella.

– Kari rakastaa jääkiekkoa. Se on hänelle ihan henki ja elämä. Hänelle on itsestään selvää, että hän käy pelaamassa, vaikka ikääkin on jo. Hän on ollut ihan innoissaan nyt, kun korona-aika on ohi ja aikuisetkin voivat taas harrastaa.

Paljon Elisa on saanut itsekin.

– Jos en olisi lapsen harrastuksessa mukana tällä tavoin, niin paljon olisi jäänyt ystävyyssuhteita tulematta ja luomatta. On oikein positiivista elämää tämä harrastus.

– Ja jääkiekkohan on ihan mahtava laji.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?