Toimittaja: Minna Siilasvuo

Ilkka Koskelan koirat suorastaan villiintyvät, kun isäntä ilmestyy paikalle metsästystakki yllään. Ilkalla on ollut metsästyskortti 15-vuotiaasta alkaen, jo 45 vuotta. Nykyään syyskausi menee hirvimetsällä.

SIRKKAKOSKI – Vastikään 60 vuotta täyttänyt Ilkka Koskela on toiminut pitkään erilaisissa luottamustehtävissä, mutta nyt hän on ryhtynyt vähitellen harventamaan niitä. Tekemistä riittää silti.

– Vielä vuosi sitten olin kunnanvaltuutettu, elinvoimalautakunnan puheenjohtaja, Metsänhoitoyhdistys Länsi-Rajan puheenjohtaja, Tengeliöjoen kalatalousalueen puheenjohtaja ja lisäksi kunnan edustaja monissa kalatalouden ja vesiensuojelun työryhmissä, hän luettelee.

Viime kesän kuntavaaleissa Ilkka Koskela ei enää asettunut ehdolle, ja sen päätöksen myötä kunnalliset luottamustehtävät ovat jääneet vähemmälle. Kalastusasiat sen sijaan koukuttavat edelleen.

Kunnallisissa luottamustehtävissä

Ilkka Koskela aloitti kuntapäättäjän uransa vuonna 1985 elinkeinolautakunnassa.

– Sen jälkeen olen ollut useissa eri lautakunnissa, ja kun Ylitalon Eero lähti Kyyjärvelle, mie nousin ensimmäiseltä varasijalta valtuustoon. Siellä ehdin olla kaksi kautta.

Kunnalliset luottamustehtävät veivät yllättävän paljon aikaa, jopa kuukauden verran vuodessa – ainakin, jos asioihin perehtyi kunnolla etukäteen. Kun siihen ei ollut enää paloa, tuntui, että on aika luopua tehtävästä.

– Alkuvuosina valtuuston kokousten alussa jotkut vasta availivat kirjekuoria, mutta loppuaikoina kaikki materiaali tuli sähköisenä. Sitten ei enää nähnyt niin selvästi, kuka oli tutustunut papereihin ennen kokousta.

Viime vuosina moni viranhaltija on jäänyt eläkkeelle, ja uudet tulijat ovat vaihtuneet varsin nopeassa tahdissa. Se on teettänyt lisätyötä myös luottamushenkilöillä.

– Täytyy nostaa hattua niille, jotka jaksavat hoitaa yhteisiä asioita vuodesta toiseen!

Jääkiekkoa ja perhe-elämää

Vielä 25 vuotta sitten jääkiekko vei ison siivun Ilkka Koskelan vapaa-ajasta, ja sama meno jatkui pitkään.

– Olin valmentajana ja seuran puheenjohtajana. Jäähallia rakennettiin ja olin rakennusporukan vetäjänä. Se oli silloin päällimmäisenä, mutta sen jälkeen jouti muihinkin hommiin.

Myös metsästys veti puoleensa. Ilkka toimi seitsemän vuoden ajan hirviporukassa metsästyksen johtajana.

– Nyt olen vain metsästäjä.

Jääkiekkoaikoina Ilkka teki reissutyötä yrittäjänä.

– Varmaan perhekin kärsi siitä, että olin niin paljon poissa kotoa, töissä ja jääkiekkohommissa. Olen yrittänyt paikata sitä myöhemmin, mutta nyt tyttäret ovat jo maailmalla ja asumme Annelin kanssa kaksistaan.

Koskelan tyttäret Laura ja Hanna asuvat molemmat Oulussa. Laura on lääkäri, samoin hänen puolisonsa, ja Hanna valmistuu tuota pikaa hammaslääkäriksi.

– Tytöt viihtyvät hyvin Pellossa ja viettävät paljon aikaa Miekojärven mökillä. Elämme Annelin kanssa toivossa, että he muuttaisivat vielä joskus takaisin Pelloon. Töitä varmaan löytyisi.

Yrittäjänä ympäri Lappia

Ilkka Koskela teki töitä rakennuspelti- ja ilmastointialan yrittäjänä vuodesta 1984 vuosituhannen vaihteeseen.

– Tein paljon töitä Mäkikyrön Paavolle, ja muistelin hiljattain erään työtoverin kanssa, että olemme tehneet töitä jokaisessa Lapin kunnassa Kemiä lukuun ottamatta, Ilkka naurahtaa.

Ensimmäiset viisi vuotta Ilkalla oli työpaja Sirkkakoskella oman kodin piharakennuksessa, mutta sitten yritys laajeni ja tarvitsi lisää tilaa sen verran, että toiminta siirtyi Pelloon vuonna 1989.

– Olin siellä ensin kunnan ja myöhemmässä vaiheessa Armas Kriston vuokralaisena.

Puolivahingossa paloalalle 

Muutoksia oli kuitenkin luvassa. Ilkka oli suorittanut LVI-teknikon tutkinnon iltaopintoina Rovaniemellä. Vapaapalokunnan toiminnassa hän oli ollut mukana 1980-luvulta lähtien, ja toimi VPK:ssa yksikönjohtajana.

Vikeväisen Kari on syyllinen siihen, että siirryin paloalalle. Pelloon ei tahdottu saada mistään palotarkastajaa, ja Kari yllytti minua hakemaan sitä paikkaa. Miehän sain sen.

Ilkka työskenteli jonkin aikaa Pellon palotarkastajana, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että jonkinlainen paloalan koulutus on hankittava. Vuonna 2003 hän hakeutui Kuopion Pelastusopistoon AMK-paloinsinöörilinjalle.

– Tulin Tornion pelastuslaitokselle töihin jo 2005, kun en ollut vielä valmiskaan.

Pelastusalan jokapaikanhöylä

Pelastusalalla ei taida olla sellaista hommaa, jota Ilkka Koskela ei olisi tehnyt. Hän on ollut VPK:laisena, VPK:n yksikönjohtajana, opiskeluaikana yhden kesän palomiehenä ja palotarkastajana. Pisin ura on ollut vuoroesimiehenä Torniossa.

– Minulla on pätevyys toimia myös Lapin päivystävänä palomestarina. En tee sitä työtä vakituisesti, mutta tuuraan tarvittaessa esimerkiksi sairauslomia. Minulla on pitkä kokemus alalta ja korkein tutkinto, joten olen mennyt aina siihen, missä minua on tarvittu.

Ilkka toteaa, että normaalin päivätyön tekeminen Torniossa saakka ei olisi onnistunut Sirkkakoskelta käsin, mutta päivystystehtävissä se on mahdollista.

– Olen siellä vuorokauden joka neljäs vuorokausi. Se onnistuu vähän kauempaakin.

Vuoden 2006 alusta, heti valmistumisen jälkeen, Ilkkaa pyydettin opettajaksi Pelastusopistoon.

– Olin siellä keikkaopettajana aina viikon, kaksi vetämässä kursseja. 2008 minua pyydettiin vanhemman opettajan virkaan, ja olin siellä syksyyn 2009. Siinä vaiheessa minun piti tehdä ratkaisu, sillä en saanut enää virkavapaata.

Kokemusta ja näkemystä

Ilkan ratkaisu oli jättää Pelastusopisto ja valtion virka. Häntä kysellään silti edelleen opettamaan, sillä opettajista on kova pula. Tällä hetkellä se työ ei kuitenkaan houkuta.

– Muutamia vuosia pitäisi vielä jaksaa, mutta katsotaan nyt, kuinka kauan tätä työtä pystyy tekemään. Koska olen paloesimies, minulla pitää olla savusukelluspätevyys. Fyysisen kunnon pitää olla hyvä ja kuntotestit täytyy suorittaa hyväksytysti.

Insinöörin koulutuksen saaneena ja rakenteellisen palonehkäisyn asiantuntijana Ilkalla on suuri riski päätyä päällikön tehtäviin.

– Pelastuslaitos on patistanut minua aika lailla niihin hommiin, viimeksi ottamaan vetovastuu Pelastuslaitoksen osalta Metsä Fibren tehtaan rakennustyömaalla. Se olisi kuitenkin päivätyö, joten kotoa kulkeminen olisi vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Ei siihen oikein ollut saumaa alkaa.

Vuodet tuovat tullessaan kokemusta, näkemystä ja rutiinia.

– Laskeskelin, että olen ollut urani aikana mukana noin 3000 hälytyksessä. Siihen mahtuu monenlaista. Sammutuskeikat eivät kuitenkaan luo niin paljon painetta kuin atk, Ilkka hymähtää.

Papan soutumies

Myös vesi on palomiehelle läheinen elementti. Ilkka on ollut kymmenvuotiaasta saakka papallaan Otto Juusolla soutumiehenä järvellä, ja kalastus on syvällä selkäytimessä.

– Sen jälkeen tuli vaihe, että en juurikaan harrastanut verkkokalastusta, mutta vetouistelun parissa meni parikymmentä vuotta. Nyt on mennyt viitisentoista vuotta rapeasti verkkokalastuksessa, ja viimeiset kymmenen vuotta se on ollut myös sivutoiminen tulonlähde.

Liikevaihdon perusteella Ilkka luokitellaan nykyään ensimmäisen luokan kaupalliseksi kalastajaksi.

– Olen kuudennen polven kalastaja. Niin kauan meidän suvussa on ollut kalastajia, hän toteaa ylpeänä.

Kuha palasi Miekojärveen

Kalastus on aina tuonut leivänjatketta ja lisätuloja järvikylien asukkaille. Kalastajat ovat vähentyneet vuosien saatossa, mutta työ kalastuksen kehittämiseksi jatkuu edelleen.

– Päätimme 1990-luvun puolivälissä Metsähallituksen kalastusasiantuntija Tapani Partasen kanssa kokeilla, onnistuisiko Miekojärven kuhakannan palauttaminen. Sovimme, että istutamme kymmenen vuotta, ja jos kuhaa ei ala tulla, myönnämme tappiomme.

Ensimmäiset vuodet olivat synkkiä. Istutettu kuha katosi jäljettömiin, ja yhden jos toisenkin usko alkoi hiipua.

– Kun kahdeksan vuotta oli kulunut, kuhaa alkoi nousta järvestä, ja kymmenentenä vuotena sitä tuli jo ihan reilusti. Legendaarinen kalastaja Erkki Sirkkala sanoi minulle, että ”oli se hyvä, että sie olit niin väkipäinen”.

Pyydyksiä ja kalateitä

Ilkalla ei ole suurta kiinnostusta kalan jatkojalostukseen, mutta pyydykset ovat aivan eri juttu.

– Olen tehnyt useita rysiä, joihin menee 200–300 työtuntia, ja oppinut siinä seuraamaan niiden rakennetta ja tutustunut materiaaleihin. Olen myös pyytänyt niillä toistakymmentä vuotta ja huomannut, että niissä olisi aika paljon kehittämistä, että niistä saisi vielä pyytävämpiä.

Pyydysten kehittämisen lisäksi Ilkkaa kiinnostavat myös muut kalastukseen ja vesiensuojeluun liittyvät hankkeet.

– Tällä hetkellä Tengeliöjoen vesialueen isoin hanke olisi Portimokosken kalatien rakentaminen, johon olisi nyt tulossa rahaakin. Jos nousuväylä aukeaisi Sirkkakosken kautta Konttajokeen, vaelluskalalle avautuisi satoja kilometrejä vesistöjä!

Se on tulevaisuudenkuva, jota ei parane odotella kädet ristissä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?