• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

KONTTAJÄRVI – Jos sanalle tiimi hakee synonyymiä, voisi sen korvata sanalla Askoset. Isän, äidin ja kahden tyttären perhe, joka on muovannut elämästään itsensä näköisen ja oloisen yhteisen seikkailun. Heitä yhdistävät rakkaus ja intohimo luontoon ja avoin, idearikas mieli.

Perhe päätti puolitoista vuotta sitten lähteä vuodeksi Salosta Pelloon Iinan lapsuuden maisemiin.

– Tämä on yksi suuri harrastus, tämä tänne muutto, Iina Askonen nauraa ja käsien vilkas elehdintä vahvistaa sanotun.

Konttajärveltä maailmalle

Iinan (o.s. Lakkinen) lapsuudenkoti on Konttajärvellä. Kotikylä oli hänen lapsuutensa turvallinen paratiisi. Hänen Espoosta kotoisin oleva isänsä harjoitti pienimuotoista ja varsin moninaista maataloutta. Iinan lapsuutta rikastuttivat muutama sonninmullikka, lehmä, vuohet, lampaat, kanit, kalkkunat, hanhet ja ankat. Olipa heillä porojakin kotitarpeiksi.

– Lapsuus oli ihana, ja lapsuusmuistot muuttuvat iän mukana aina vain paremmiksi, Iina kertoo.

Lukion jälkeen oma paratiisi kävi ahtaaksi.

– Tuli tunne, että nyt siivet auki ja mahollisimman kauas, hän muistelee.

”Mahdollisimman kauas” oli aluksi äidin toiveiden mukaisesti Kemi, jossa Iina aloitti kaupalliset opinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa. Ensimmäisen vuoden aikana hän löysi kuitenkin oman mielenkiinnonkohteensa, matkailun, ja muutti Mikkeliin opiskelemaan matkailualaa.

Se päätös on kantanut hyvää hedelmää tähän päivään asti. Sieltä aukesi matkailun parissa työura, jota on kestänyt jo yli 20 vuotta.

– Tykkäsin olla ihmisten kanssa tekemisissä ja puhua kieliä.

Jo Mikkelissä syttyi kipinä Lapin matkailua kohtaan. Opinnäytetyönsäkin hän teki lohennousun vaikutuksesta Torniolaakson matkailuun.

– Lohi kun alkoi nousta, niin heti ymmärrettiin lohen matkailuvaltti. Se herätti toivoa alueen matkailuun, Iinan kädet piirtävät laajoja, valoisia kaaria.

Sielunkumppani sattuman kautta

Iina saa kiittää silloista opiskelijakaveriaan siitä, että hän tapasi kuin sattuman oikusta kouvolalaisen Mikan. Vuosi oli 1996.

Sen jälkeen nuorten tarina eteni nopeasti. Iina muutti seuraavana vuonna Mikan luo Kotkaan, jossa tämä opiskeli tietoliikenneinsinööriksi. Iina sai työpaikan naapurikunnasta Pyhtäältä. Hän alkoi hoitaa paikallisen matkailuyrityksen myyntiä ja markkinointia.

Nokia-huuma kävi kuumana vuosituhannen vaihteessa. Mika sai valmistuttuaan keväällä 2000 työpaikan Salosta. Iina jäi tuolloin vielä Kotkaan omaan työpaikkaansa. Ensimmäisenä asuntona tuoreella salolaisella insinöörillä oli oma pakettiauto.

– Se oli parasta aikaa! Aamulla kun heräsi, oli merinäköala. Kaikki tavarat olivat mukana autossa, Mika velmuilee.

Aurinkoisen kesän jälkeen tuli kolea syksy, eikä pakettiauto tuntunutkaan luksukselta.

Iinakin löysi alansa töitä Paimiosta ja pääsi muuttamaan Saloon.

Oman kodin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Sille oli asetettu yhdeksi ehdoksi pieni budjetti. Talon tulisi olla halpa, ja korjaamista saisi olla. Löytyi Onnenperä.

– Korjattavaa tosiaan löytyi! Se on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta siksi siittä on tullu niin rakas, Iina kertoo.

Aluksi talossa ei ollut sähkön lisäksi muita mukavuuksia. Linnutkin taisivat lentää huteran talon läpi sisään ja ulos. Sittemmin Askoset ovat remontoineet onnelansa perin pohjin kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana.

Tyttäret tulevat taloon

Askosilla on kaksi tytärtä. Mette on syntynyt vuonna 2006 ja pikkusisko Meiju 2008.

Heille Salon Vaskion kylä ja Onnenperä ovat olleet koti.

Muutto Konttajärvelle on merkinnyt suurta muutosta. Vaskio on pieni kyläyhteisö, mutta se tarjoaa perheille ja lapsille runsaasti harrastusmahdollisuuksia.

Mette harrasti näyttelemistä paikallisen kesäteatterilaisten vetämässä lastenteatterissa. Toiminta oli varsin kunnianhimoista ja päämäärätietoista. Lapset tekivät itse käsikirjoituksiakin, lavasteita, vaatteita, näytelmien ohjelmalehtiset. Jokaiselle lapselle räätälöitiin sopiva rooli. Näytökset olivat ajoittain jopa loppuunmyydyt. Mettellä oli viime kevään avaruusseikkailussa toinen päärooleista.

Teatterin lisäksi Mette pelasi jalkapalloa ja sählyä, kävi kokkikerhossa ja partiossa. Hän oli myös paikallisen kirjaston vakioasiakas. Lukeminen ja piirtäminen ovat hänen intohimonsa.

Meiju kertoo itsellään olleen samat harrastukset, mutta lukemiseen hänellä ei ole ollut suuremmin intoa. Kylästely, seikkailut ulkona ja temppuilu sisällä vievät tytönvilkastukselta ajan.

Pellossa tyttöjen harrastukset ovat vähentyneet, mutta tilalle on tullut uusiakin, laskettelu ja talven suomat muut ulkoilumahdollisuudet. Uudet kaverit ovat auttaneet heitä sopeutumaan.

Luonto yhteinen rakkaus

Mika on kokenut luonnon merkityksellisenä osana elämäänsä lapsesta lähtien. Hänellä on vahvat muistot lapsuuden kesistä vanhempiensa kotiseudulla Vaalassa, jolloin pitkät, aurinkoiset kesät kuluivat kalastellen ja luonnosta nauttien. Kalastus on ollut hänelle myöhemminkin rakas harrastus. Pohjoisen kalavedet ovat tulleet vuosikymmenten aikana tutuiksi.

– Vaskion lähiseudulla ei ole järviä. Jos haluaa kalastaa, on lähdettävä merelle, Mika toteaa.

Iinallekin luonto on merkittävä osa hyvää elämää.

Täkäläinen luonto oli perheelle suurin houkutin palata pohjoiseen.

– Ollaan haikailtu takaisin tänne kunnon talven, kalastuksen, melomisen ja vaaramaisemien vuoksi. Vaarojen ja tunturien laet kiehtovat. Minun pitää päästä aina vaan korkeammalle, Iina hymyilee.

He ovat vieneet tyttärensä pienestä pitäen luontoon.

– Lapset on rettuutettu pienestä asti ahkiossa pilkille ja Aalistunturille. Silloin olitte reippaita, Mika vinkkaa tytöille.

Etelään verrattuna selkeät vuodenajat ovat olleet perheen ihastelun ja ihmettelyn kohde. He jakavat saamelaisen käsityksen siitä, että vuodenaikoja on neljän sijasta kahdeksan.

– Aattele, se on ihan taikuutta. Nyt on +20 astetta ja linnut laulaa. Vasta äsken revontulet leimus ja hanki kimmelsi. Mitä kaikkea voi vuoden aikana kokea! Tästä vois joku pyytää rahhaa, Iinan kädet piirtävät jälleen vauhdikkaita kaaria ja silmät säihkyvät.

Valokuvaus verenperintönä

Iinan isä oli innokas valokuvaaja, jolla oli kamera aina mukanaan. Kodin pirtti täyttyi sadoista, jollei tuhansista dioista.

Isän innostus tarttui tyttäreen. Sitä vahvisti myöhemmin Mikan kiinnostus kuvaamiseen. Aluksi pariskunta otti diakuvia, mutta digikuvauksen yleistyttyä hekin siirtyivät dioista digikuviin.

Harrastus on yhteinen siinä mielessä, että Mikaa kiinnostaa kameran tekniikka, Iinaa itse kuvaus.

Hän alkoi pitää viime syksynä Instagram-sovelluksessa omaa tiliä Lapin kokemuksistaan nimellä @made_in_lapland. Tilillä on jo lähes 2500 seuraajaa. Suuri seuraajamäärä ei ole ihme, sillä Iinan kuvissa on lähes taianomainen tunnelma. Hänen kykynsä nähdä kauneutta ympärillään ja ikuistaa se on lahjakkuutta.

Paikallisen luonnon kauneus ja sen näyttäminen laajemmalle yleisölle, paikallisista asukkaista puhumattakaan, on Iinalle sydämenasia.

– Paikallisille tekkee hyvvää nähä tähän lähele, tämän seudun kauneus jonku toisen silmin. Kuvilla mie haluan näyttää, että näin mie näen, ajattelen ja koen Lapin, Iina pohtii.

Mika on törmännyt täkäläiseen ajatteluun, ettei Pellossa ole matkailullisesti mitään, kun ei ole tuntureita. Tätä ajattelua Iina haluaa kuvillaan ja työssään matkailuhankkeessa ravistella.

Kaukaa näkee tarkemmin

Välimatka on auttanut Iinaa näkemään synnyinseutunsa erilaisin silmin. Paikkakunta on muuttunut paljon sen jälkeen kuin hän lähti lukion jälkeen etelään. Kylät ovat kutistuneet, ennen vilkas kylänraitti käynyt kumarammaksi. Nyt on hetki, jolloin ei saa antaa periksi. Askoset haastavat näkemään Väylänvarren kaikki vahvuudet ja mahdollisuudet.

– Mehän istuma suorastaan kullan päällä! Meän pittää vain olla hullumpia, avoimempia, innovatiivisempia! Ja puhaltaa yhteen hiileen! Iina huudahtaa.

Lapissa on maailman puhtain ilma. Toistaiseksi yhtä maapallon kriittisimmistä resursseista, puhdasta vettä, riittää, samoin tilaa ja omaa rauhaa. Silti muu maailma on auki omassa kodissa netin kautta. Muutamalla klikkauksella voi seurata maailman huippujen luentoja, opiskella itsenäisesti, avartaa omaa maailmankuvaa ja halutessaan verkostoitua ympäri maailman. Mikä asuinpaikka!

Mette katsoo YouTuben aarrearkusta ohjeita animaatioiden tekemiseen. Hän on tehnyt jo itsekin niitä yhdessä isänsä kanssa. Pellon Konttajärvelläkin koko maailma on avoin.

Tulevaisuus auki

Askoset kokevat tulleensa lämpimästi tervetulleiksi Pelloon. Heitä on pyydetty mukaan monenlaiseen toimintaan. Hyvä vastaanotto on tehnyt sopeutumisesta luontevaa.

Perhe teki sopimuksen yhdestä vuodesta Konttajärvellä. Se on kohta vierähtänyt. Tulevaisuus on avoin.

– Sehän se on suuri kysymysmerkki, Mika toteaa.

Ilmassa väreilee monia pohdintoja. Iinan työt Outokairassa kestävät ensi vuoden syksyyn. Mika ei ole tällä hetkellä vakituisessa työssä, vaikka muuten onkin täystyöllistetty tilan töissä. Lasten tulevaisuus ja opiskelu-urat askarruttavat: lähtevätkö tyttäret myöhemmin etelään opiskelemaan ja jäävät sinne. Rakas Onnenperä odottaa juurillaan Vaskion kylässä.

Sitten tämä uskomaton Lapin luonto. Vuodenkierto ja sen mukainen elämänrytmi. Vedet ja vaarat. Oikeat talvet, lämpimät kesät.

Seikkailu ei olisi oikea seikkailu, jos kaikki polut olisivat valmiiksi viitoitettu, kaikkiin kysymyksiin ennalta vastattu.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy