• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kauppinen

YLITORNIO – Joskus elämä, ehkä aika useinkin, on kiinni pienistä asioista. Viime vuonna 23. marraskuussa Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty valmistautui äänestämään puheenjohtajastaan. Ehdolla kolmen muun kanssa oli myös Maija Pihlajamäki, joka oli johtanut ammattiliittoa kymmenen vuotta. Pihlajamäki selvisi vaalin toiselle kierrokselle, jossa tulos oli tiukka, 18–19. Pihlajamäki ei saanut enää jatkokautta. Hän oli työtön.

Samana päivänä, 23.11.2020, kokoontui Ylitornion kunnanhallitus ja julisti kunnanjohtajan viran haettavaksi.

Virkaa haki sittemmin myös Pihlajamäki. Kaksi kuukautta myöhemmin, 22. helmikuuta tänä vuonna kunnanvaltuusto valitsi Pihlajamäen virkaansa. Hän on Ylitornion uusi kunnanjohtaja. Hän aloitti virallisesti 1. elokuuta, mutta oli jo kesäkuussa tuuraamassa edellistä kunnanjohtajaa.

– Minulla ei ollut estettä hakea mihinkään suuntaan eikä tännekään ollut pakko hakea. Olen tullut vapaaehtoisesti.

Pihlajamäki sanoo, että tämä näkyy varmasti myös työhön sitoutumisessa.

– Kun olen vapaaehtoisesti tänne pyrkinyt.

Se, että Pihlajamäki oli pari vuosikymmentä Helsingissä, ei ole hänen mukaansa ongelma.

– Olen kotoisin paljon pienemmältä paikkakunnalta kuin Ylitornio. Lehtimäellä oli 2 300 asukasta, kun se kuntaliitoksen myötä liittyi Alajärveen.

– Enemmän olen pienen kunnan tyttö kuin Helsingin tyttö.

Lapsuudenkoti täynnä kuntapolitiikkaa

Maija Pihlajamäelle kuntakuviot ovat jo lapsuudesta tuttuja. Nelilapsisen eteläpohjalaisen maanviljelijäperheen isä oli 36 vuotta Lehtimäen kunnanvaltuustossa.

– Kotona puhuttiin aina yhteiskunnallisista asioista. Se oli mielenkiintoista ja halusin itsekin mukaan. Aina meillä istui miehiä tuvan pöydän ääressä kahvilla ja siinä he keskustelivat kunnanvaltuuston kokoukset ennen ja jälkeen kokouksen.

Kotitausta varmasti vaikutti myös nuoren Maijan opiskeluhaaveisiin. Hän haki Tampereen yliopistoon opiskelemaan hallintotieteitä.

– Koska halusin kunnanjohtajaksi.

– Mutta en päässyt yliopistoon, niin ajattelin varmaan suutuspäissäni, että haetaan sitten ihan muualle.

Pihlajamäki kouluttautui hotellin vastaanottovirkailijaksi. Oppilaitos oli Rovaniemellä.

– Sitä koulutusta ei monessa paikassa annettu ja Rovaniemi oli varmasti kaikista kauimpana kotoa, Pihlajamäki naurahtaa nuoren Maijan kapinaa.

Lappilainen naisjohtajuus

Kun Maija Pihlajamäki vastaa kysymyksiin, ne ovat harkittuja puheenvuoroja, kokeneen sanankäyttäjän rutiinilla, mutta eivät tyhjänpäiväistä hölinää.

Hänessä on varmasti vahvuutta työkokemuksensa pohjalta ottaa vastaan Lapin-lisät omassa työssään. Ei sillä, että Ylitorniolla välttämättä olisi vastustusta erityisesti valittua naisjohtajaa kohtaan, vaikka melko monessa Lapin kunnassa palkattu naisjohtaja, joka on alkanut hoitaa virkaansa motivoituneena ja lakien mukaan, on saanut lähdöt.

Keskuskauppakamarin haastattelussa Pihlajamäki kertoi aikanaan siitä, minkä hän on aiemmissa isoissa tehtävissään kokenut urallaan haastavaksi.

– Hyväveli-järjestelmä, joka toimii veljien hyväksi ennen kuin ehdit huomatakaan. Naisilla vastaavaa ei ole. Kyynärpääni eivät myöskään ole riittävän terävät, että raivaisin niillä röyhkeästi itselleni tietä.

Toivotaan, ettei kyynärpäitä tarvitse Ylitorniolla ryhtyä teroittamaan.

Pihlajamäki itse sanoo, ettei tässä asiassa ole kuullut Ylitorniosta mitään huonoa.

Jokainen voi oppia virheistään

Kun Maija Pihlajamäki esittäytyi Ylitornion silloiselle kunnanvaltuustolle kesän alussa, hän lausui yhden varmastikin pitkäaikaisista viesteistään, joka oikein otettuna parantaa työpaikkojen ilmapiiriä ja tehokkuutta.

– Virheistä oppii, ei niitä pidä pelätä tai vältellä.

Keskuskauppakamarin naisjohtajista tehdyssä haastattelussa Pihlajamäki nosti yhdeksi häntä inspiroivaksi naiseksi Suomen ensimmäisen naispääministerin Anneli Jäätteenmäen, joka joutui eroamaan virastaan vain 69 päivän jälkeen.

– Vaikka hän joutui luopumaan pääministeriydestä, hän nousi uudestaan kuin Feenix-lintu tuhkasta.

Virheisiin ei kannata siis jäädä makaamaan.

Miksi kuntapolitiikka ei kiinnosta?

Politiikka, saati kuntapolitiikka, ei aina kiinnosta monia. Mitä sanot heille, Maija Pihlajamäki?

– Sanon, että olisi syytä kiinnostaa edes kunnan asiat. Ne asiat, jotka ovat ihmistä lähellä. On kummallista, että presidentinvaaleissa saatetaan äänestää aktiivisemmin kuin kuntavaaleissa. Niissä kuitenkin päätetään oman kunnan asioista, kuten kouluista, tieverkosta, palveluista, hoidosta, kirjastosta, harrastuksista, kaikesta mahdollisesta.

Pihlajamäellä ei ole vastausta siihen, miksi äänestysaktiivisuus on kuntavaaleissa varsin alhainen.

Kun teemasta tulee kuntalaisten kanssa puhetta, Pihlajamäki saattaa kysyä, mitä palveluja he ovat käyttäneet viimeksi kuluneen vuoden aikana.

– Moni sanoo, ettei yhtään mitään. Kun kysyn, mitä ne kunnan palvelut ylipäätään ovat, niin ei siihen osata välttämättä vastata.

– Mutta kuitenkin lapset ovat koulussa, vettä tulee hanasta, on käyty kirjastossa ja terveyskeskuksessa sekä lääkärissä ja niihin on ajettu kunnan auraamia teitä pitkin, Pihlajamäki luettelee esimerkkejä kunnan tuottamista palveluista.

Aku Ankkaa sohvalla

Maija Pihlajamäki lukee mielellään Aku Ankkaa.

– Sohvalla maaten. Se lehti on hauska ja minusta enemmän aikuisille kuin lapsille tarkoitettu. Siinä on sellaisia asioita, jotka kolahtavat aikuisiin enemmän, esimerkiksi Suomen politiikasta.

Pihlajamäki on aina pitänyt lukemisesta ja oppi lukemaan viisivuotiaana.

– Se oli hirveän ihanaa, kun kirjat kiinnostivat paljon. Minulla on kolmetoista vuotta vanhempi sisko ja yhdeksän vuotta vanhempi veli. He kyllästyivät siihen, että joutuivat kantamaan minulle kirjoja kotiin kirjastosta ja varsinkin siihen, että he joutuivat lukemaan niitä minulle ääneen.

– Sitten veli sanoi, että opetan sinut lukemaan ja sisko lupasi, että saat oman kirjastokortin, kun opit lukemaan. Niin he tekivät yhdessä urakalla töitä. Ihme, että heillä, teini-ikäisillä sisaruksilla, oli siihen kärsivällisyyttä.

– Kun opin lukemaan, sisko piti sanansa ja menimme yhdessä hakemaan kirjastokortin. Se oli sellainen pahvinen ja minun numeroni oli 221.

Kortti on joutunut hukkaan.

– Se harmittaa.

Mutta kortti muutti Pihlajamäen elämää.

– Sen saatuani poljin pienellä pyörälläni varmaan kaksi kertaa viikossa kahden kilometrin matkan Lehtimäen keskustaan kirjastoon hakemaan satsin kirjoja.

– Olen aina tykännyt lukemisesta ja aina lukenut.

Aku Ankka sopii nykylukemistoksi hyvin myös kepeytensä ansiosta.

– Paljon ei ehdi muuta lukea kuin mitä tulee työn puolesta. Aku Ankat ovat rentouttavia eivätkä vaadi liikaa keskittymistä. Varsinkin nyt kun opettelee uutta työtä ja asiaa on paljon. Päässä voi kohista niin, ettei romaaniin jaksa todellakaan keskittyä.

Monipuolinen liikkuja

Liikunta on Maija Pihlajamäelle läheinen tekemisen muoto. Ja monella tavalla.

– Käyn lenkillä sauvakävellen tai kävellen, ostan verkosta joogatunnin, jumppaan kahvakuulan kanssa ja nyt vasta ilmoittauduin muutamalle Meän Opiston liikuntatunnille, Pihlajamäki luettelee esimerkkejä.

Helsingissä Pihlajamäki treenasi kunto- ja potkunyrkkeilyä. Sitä hän kaipaa.

– Se on erinomaista liikuntaa toimistotyöntekijöille. Se pitää niskalihakset sekä selän ja hartiat vetreinä.

Liikunta on myös vastapainoa paljonkin aikaa ottavalle työlle. Kunnanjohtajalla on kokonaistyöaika. Se tarkoittaa, että on oltava aina tavoitettavissa. 365/24/7.

– Itse pitää hallita sitä, niin että ehtii tehdä muutakin ja ettei elämä jähmety vain työpaikan seinien sisälle.

Välillä työpäivät ovat ympäri kellon, välillä lyhyempiä.

– Toivon, että olisin ihmisenä sellainen, että minulle on helppo tulla puhumaan.

Kaupoissa ja kylillä häntä ovat kuntalaiset jo puhuttaneetkin.

Edelleen hän toivoo kynnyksen pysyvän matalana.

– Maija minä olen.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?