• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

NARVIK – Aavasaksalla syntyneen ja Pellossa koulunsa käyneen Krista Leppäsen (s. Joona) polku on kulkenut Kuopion ja Joensuun kautta anestesia- ja tehohoidon erikoislääkäriksi Pohjois-Norjaan, Narvikiin.

– Toinen vanhemmistani on Pellosta ja toinen Ylitorniolta, ja minulla on edelleen mummolat molemmissa kunnissa. Olen viettänyt ison osan elämästäni Saukkoriivillä, Krista toteaa.

Lääkärin ammatti ei ollut Kristalle mikään lapsuuden haave, eikä sukupainettakaan ollut. Asiat vain johtivat siihen.

– Menestyin hyvin koulussa, erityisesti matematiikassa ja lukuaineissa. Kielet eivät iskostuneet päähän niin helposti, mutta kaiken kaikkiaan koulu meni hyvin ja se avasi minulle monia ovia. Kun jaksaa päntätä, valinnanmahdollisuudet kasvavat.

Innostavia opettajia

Lukion jälkeen Krista piti välivuoden ja mietti, miksi alkaisi isona. Yksi vaihtoehto oli opettajan ammatti, ja hän pääsi pelkillä papereilla ja haastattelulla Jyväskylään opiskelemaan fysiikan aineopettajaksi.

– Ensimmäisen vuoden jälkeen totesin, että tämä ei tunnu omalta. Päätin hakea opiskelemaan lääketiedettä ja se on ollut minulle sopiva valinta.

Krista tunnustaa pitäneensä aina koulunkäynnistä. Sen avulla hän on pystynyt seuraamaan omia unelmiaan.

– Minulla on ollut tosi hyviä ja innostavia opettajia. Yhtään huonoa opettajaa ei ole ollut, vaikka opetusmetodit ovat voineet olla vähän erilaisia.

Rajoittamatonta laskemista

Kristan mielestä pitää tuntea itsensä, että ymmärtää, millä tavoilla itse oppii parhaiten.

– Jos luokassa on parikymmentä oppilasta, ei opettaja voi tukea kaikkien oppimiskykyä juuri heille sopivalla tavalla, vaikka olisi millainen opetusalan guru. Pitää oppia itse poimimaan asiat jokaisen opetuksesta, ja se vaatii työtä.

Krista on nauttinut aina matemaattisista aineista, ja koulussa sai laskea matematiikan tehtäviä rajoittamatta niin paljon kuin suinkin halusi.

– Minulla oli innostusta myös kieltenopiskeluun, vaikka en ole koskaan ollut hyvä kielissä. Koin, että kielten kanssa piti tehdä oikeasti töitä – ne eivät vain lutviutuneet niin kuin matematiikka ja reaaliaineet.

Etäopintoja Turkuun

Vaikka kielet vaativat kouluaikana Kristalta enemmän pänttäämistä kuin muut aineet, hän ei ole antanut sen rajoittaa elämäänsä. Niin voisi ainakin päätellä siitä, että hän asuu tällä hetkellä Norjassa ja paiskii töitä norjankielisessä ympäristössä.

– Ei pidä kuunnella, jos joku sanoo, että ”ei sinulla ole kielipäätä”! Se on hänen mielipiteensä, mutta ei mikään lopullinen totuus. Aina voi kokeilla, onko sitä kielipäätä vai ei – mutta kyllä se oli vaikeaa…

Krista kävi kevättalvella pari Helsingin yliopiston järjestämää norjankielen kurssia etäopiskeluna. Siitä mahdollisuudesta saa kiittää koronaa.

– Turun seudun kesäyliopisto tarjoaa syksyllekin norjankielen kurssia ja olen ilmoittautunut mukaan sinnekin. Täältä Pohjois-Norjastakin voi ihan helposti käydä turkulaisen opettajan tunneilla.

Vuodeksi Norjaan

Krista muutti puolisonsa ja syksyllä kaksi vuotta täyttävän poikansa Urhon kanssa Norjaan tammikuussa, vuodeksi. Vaikka eihän sitä vielä voi niin varmasti tietää.

– Muutimme Pohjoismaasta toiseen. Ei täällä Pohjois-Norjassa ole paljon sen kummempaa kuin olisi Ruotsissa tai Pohjois-Suomessakaan. Ihmiset ovat aika saman tyyppisiä, mutta yhteiskunnan rakenteessa saattaa olla vähän vivahde-eroja.

Itse asiassa muitakin eroja on, jopa aika suuria.

– Muutimme Euroopan Unionin ulkopuolelle ja Nato-maahan. EU:n ulkopuolella asuminen näkyy esimerkiksi siinä, että kauppojen valikoimat ovat vähän erilaiset ja pienemmät kuin Suomessa.

Norjalaiset haluavat pitää koko maan asuttuna, ja niinpä palveluja ja asumista tuetaan pohjoisessa verotuksen keinoin.

– Siitä kyllä tykkään ja se on mielestäni kunnioitettavaa. Harmittaa, että Suomessa viedään niin paljon palveluja ja yritystoimintaa pääkaupunkiseudulle.

Vähän pitempi loma

Yksi syy muuttoon oli se, että Norjassa oli ainoa mahdollisuus tehdä koulutusta vastaavaa työtä napapiirin pohjoispuolella.

– Suomessa sellaisia sairaaloita ei ole yhtään, Norjassa niitä on viisi. 

Pienellä miettimisellä olisi ehkä voinut keksiä helpommankin hetken muuttaa Norjaan kuin korona-aika. Joskus täytyy kuitenkin kokeilla vähän mutkikkaampia vaihtoehtoja, ja juuri niin Leppäset tekivät.

– Päätimme pitää sellaisen vähän pitemmän loman ja ottaa kaikki tavarat mukaan, Krista nauraa.

Narvikista on vain reilut 400 kilometriä Pelloon, mutta Krista perheineen on viettänyt sattuneesta syystä koko kevään Narvikissa. Melko pian ”loman” alkamisen jälkeen tapahtui nimittäin jotakin sellaista, mitä kumpikaan ei osannut odottaa.

– Raja meni kiinni ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. Se oli outo tilanne, kun olimme tottuneet matkustelemaan ja minä olin koko ikäni käynyt tuon tuosta Ruotsissa kaupassa.

Ei suosituksia, vaan määräyksiä

Nyt molemmilla on täydet rokotukset ja liikkuminen on hieman vapaampaa, mutta Norjassa ollaan erittäin tarkkoja ja varovaisia koronan suhteen.

– Valvonta on ihan erilaista kuin Suomessa. Lehdessä oli juuri juttu ihmisestä, joka oli väärentänyt QR-koodin omaan koronapassiinsa. Siitä rapsahti sakko ja maastakarkoitus.

Muuton jälkeen Leppäset olivat ennen Norjaan tuloa ja sen jälkeen muutaman päivän välein otetuista koronatesteistä huolimatta karanteenissa.

– Poliisi voi tulla kotiin ja tarkistaa, että karanteenimääräyksiä noudatetaan. Täällä ne eivät ole suosituksia, vaan sitovia määräyksiä, joiden rikkomisesta saa 20 000 Norjan kruunun eli noin 2000 euron sakot.

Rokotekattavuus on Norjassa suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa. Onneksi rokote on molemmissa maissa ilmainen.

– Rokotuspäätös on aina henkilökohtainen. Omaa mielipidettä muodostettaessa on hyvä tarkistaa puolestapuhujien ja vastustajien koulutustaustat ja punnita hyödyt ja haitat. Nykyään netissä ja sosiaalisessa mediassa leviää paljon väärää tietoa. Esimerkiksi nuorilta vaaditaan nykyään ihan erilaista medianlukutaitoa kuin itseltäni 20 vuotta sitten teininä.

Kotona kotiroolissa

Krista on kiitollinen siitä, että puoliso on eri alalla kuin hän itse. Anestesia- ja tehohoidon erikoislääkärin työ on vastuullista ja kiireistä, ja välillä tunteja tahtoo kertyä yllin kyllin.

– Työ on aika lailla tulipalojen sammuttamista, mutta kun tulen kotiin, voin olla puoliso ja äiti. Työasiat puidaan työpaikalla, eikä niitä keskusteluja tarvitse onneksi jatkaa kotona. Pomotus voi joskus vähän jäädä päälle, joten on hyvä, että voi erottaa työ- ja kotiroolit toisistaan.

Pikkuinen Urho pitää huolen siitä, että elämään mahtuu muutakin kuin työtä. Hän on ollut keväästä asti päiväkodissa ja viihtyy siellä erinomaisesti.

– Olihan se aluksi shokki kun hän ei ymmärtänyt kieltä. Urho on kehittynyt motoriikka edellä, eikä puhu vielä kovin paljoa suomeksikaan, mutta hän ymmärtää jo norjaa hyvin ja puhuukin muutaman sanan.

Urho tulee maaliin!

Motoriikan kehittymiselle on Norjassa kieltämättä hyvät edellytykset. Urhokin on osallistunut ensimmäisiin hiihtokilpailuihinsa jo puolitoistavuotiaana.

– Urheiluseura järjestää viikoittain kisat, joissa saadaan numerolappu rintaan ja kuulutuksetkin hoidetaan viimeisen päälle, tosin ilman ajanottoa. Kun puolitoistavuotias horjahtelee kohti maalia, kuulutetaan kaikille, että ”nyt Urho tulee maaliin”.

Lapset ja aikuiset ovat kaikki mukana, ja lasten suoritusta kunnioitetaan yhtä arvokkaina kuin aikuistenkin.

– Norjalaiset ovat retkeilykansaa. Kaupoissa tuotteita markkinoidaan sillä, että ne ovat hyviä retkillä. Se lukee jopa sinappiputkilon kyljessä! Jos on hyvä keli, kaikki mötet peruutetaan ja lähdetään perheen tai ystävien kanssa tunturiin. 

Tunturiin lukemaan

Krista on ihastunut norjalaisten tapaan nauttia elämästä. Kun kevätaurinko paistaa, otetaan kunnon retkieväät, makuualustat, kirjat ja tulentekovälineet, ja otetaan suunta tunturiin. Vapaa-aika ei ole pakkotahtista suorittamista.

– Siellä sytytetään pienet nuotiotulet, kaivetaan lumeen sopivat syvennykset, levitetään sinne makuualustat ja nautitaan. Lapset leikkivät omiaan ja aikuiset lueskelevat.

Huonolla ilmalla tehdään sitten enemmän töitä, paitsi kalastajat. He eivät lähde huonolla säällä merelle. Luonto on niin armoton, että ihmiset ovat oppineet kunnioittamaan sitä.

Ystävällisyys pelastaa elämiä

Elämä Pohjois-Norjassa on toisaalta erilaista, toisaalta samanlaista kuin Suomessa. Samat tiskit ja pyykit on hoidettava, asui missä hyvänsä.

– Lähtiessä päätimme, että olemme täällä vähintään vuoden. Siinä ajassa sekä alkuhankaluudet että alkuinnostus ovat ehtineet tasoittua. Keväällä meillä meni suksia kun mäet ovat täällä niin jyrkkiä. Nyt minulla on kunnon teräsreunaiset tunturisukset ja -monot.

Leppästen takapihalta nousee 1300 metriä korkea tunturi ja toisella puolen on meri. Se on erilaista. Norjalaisilla on aika myönteinen elämänasenne ja hieman erilainen kohtaamisen tapa kuin suomalaisilla.

– Meillä on leikkaussalin ovessa kyltti, jossa lukee: ”Tervehdi työkaveria, sillä ystävällisyys pelastaa elämiä.”

Krista muistuttaa, että Norjassa vallitsee työvoimapula, ja suomalaisia arvostetaan osaavina, rehellisinä ja ahkerina työntekijöinä. Jos haluaa tehdä välillä töitä ulkomailla, apua saa esimerkiksi rajaneuvonnan verkkosivuilta.

– Ruotsin kieli avaa Pohjoismaissa paljon mahdollisuuksia, joten ruotsia kannattaa opiskella. Norjassa on kesätöitäkin ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?