• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

PELLO – Kantomaanpäässä syntynyt ja kasvanut Aatos Keskitalo ei ole Pelloon muutettuaan joutunut kauas kotoa, mutta hän on käynyt kaukana ja usein. Lapsuuskodissa hän on viettänyt vain yhden yön sen jälkeen kun pääsi armeijasta vuonna 1976.

Vaimoakaan ei tarvinnut hakea kaukaa, sillä Aatoksen ja juoksenkilaisen Helenan (s. Alaoja) kotien välillä oli tasan 20 kilometriä.

– Tapasimme juhannuksena 1974 Aavasaksalla ja seuraavana päivänä Haapakoskella tansseissa, Aatos kertoo.

– Mie katsoin, että sama poika tuli tännekin, Helena jatkaa.

Siitä se alkoi, pitkä yhteinen taival.

Puu tutuksi kesätöissä

– Aloitin työt 15-vuotiaana. Kouluaikana olin kaikki kesät töissä, ensin parina, kolmena kesänä Röyttän sahalla Torniossa. Siellä tuli puu tutuksi. Kun täytin 18, olin yhden kesän Ylitornion kunnalla nuoriso-ohjaajana ja kiersin ympäri kuntaa pitämässä kerhoja.

Aatos kävi kansakoulun Kantomaanpäässä, keskikoulun Meltosjärvellä ja lukion Ylitorniolla. Sitten oli armeijan vuoro.

– Minut valittiin yli 600 hakijan joukosta Ilmavoimien tekniseen kouluun. Puolet 105 valitusta oli alan ammattikoulutuksen saaneita.

Aatos toimi armeijassa myös matematiikan apuopettajana, sillä hän oli lukenut lukiossa pitkän matematiikan, ja oppi oli jäänyt päähän.

Töihin Pellopuulle

Armeijan jälkeen Aatos sai töitä VR:n rakennusosastolta. Siellä hän viipyi reilut kaksi vuotta, mutta lähti sitten Ouluun Teknilliseen opistoon. Opiskeluaikaiset kolme kesää hän oli kesätöissä VR:lla.

– Opiskelin siellä neljä vuotta ja valmistuin vuonna 1983. Pääsin työmaapäälliköksi Havatorille. Iltatöinä piirsin kaikki Suomen puolelle myydyt TBA Hus:n talot.

Havatorista ei kuitenkaan tullut Aatoksen lopullista työpaikkaa.

Askan Kalervo oli jo kysellyt minua töihin, ja tulin Pellopuulle maaliskuussa 1986. Alussa suunnittelin taloja ja laskin materiaaleja, lopussa olin vientipäällikkönä.

Työn määrä vaihteli suhdanteitten mukaan. Välillä tehtiin melkein ympäripyöreitä päiviä ja kesälomat pidettiin silloin kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Toisinaan taas työtä oli vähemmän.

– Pystytimme niinä vuosina iltatöinä kymmeniä kehikkoja, osan jopa avaimet käteen -periaatteella.

Loma- ja iltatöinä yhdessä Helenan kanssa syntyi myös oma koti Pelloon.

– Siinä ei ole kirvesmiestä tarvittu. Omakotitalon rakentamiseen menee keskimäärin vähän yli tuhat tuntia, ja työkustannukset ovat noin 40 prosenttia talon hinnasta. Nykyään ne voivat olla jo enemmänkin.

Hirsitaloja maailmalle

Ulkomaankauppaa tehtiin ahkerasti. Aatos Keskitalo arvelee käyneensä Pellopuun vuosien aikana noin 50 maassa, ja saattaa niitä olla enemmänkin.

– En tohdi sanoa, montako matkapäivää niiden vuosien aikana tuli, mutta monta niitä oli! Osa kohteista oli aika erikoisiakin. Olen käynyt muun muassa Etelä-Koreassa, Kazakstanissa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Marokossa – ja joka maahan olen myynyt hirsitaloja, Aatos naurahtaa.

Hirsitaloja myyvä ihminen on väistämättä törmännyt matkoillaan monenlaisiin tullimuodollisuuksiin, asumistapoihin ja ruokailutottumuksiin. Tarinoita riittäisi vaikka kirjaksi.

– Japanissa meni tullimuodollisuuksiin kolme tuntia. Marokossa asuttiin erikoisella tavalla: taloissa oli vain yksi huone, jossa kaikki eläminen tapahtui. Siellä laitettiin ruoka ja seiniä kiersivät penkit, joilla päivisin istuttiin ja öisin nukuttiin.

Käärmeenverta ja muita herkkuja

Matkojen ruokakokemukset ovat aivan omaa luokkaansa.

– Olen syönyt vaikka mitä. En edes tiedä, mitä kaikkea. Kerran jäi jotakin syömättä, tai paremminkin juomatta. Olimme vierailun isäntien kanssa ravintolassa Kiinassa, ja isäntä kävi valitsemassa akvaariosta käärmeen ruuaksi. Kokki toi sen pöytään, katkaisi siltä kaulan ja valutti pieneen kippoon veren, joka tarjottiin juotavaksi.

Käärmeen veri jäi vierailta – ainakin Aatokselta – nauttimatta, mutta käärme kyllä syötiin viimeistä murua myöten.

Joskus kohdemaassa on ollut vierailun aikana meneillään jotakin merkittävää, välillä jopa vähän pelottavaakin.

– Satuin olemaan Kiinassa juuri kun lintuinfluenssaepidemia alkoi, ja Japanissa sars-oikeudenkäynnin aikaan. Siellä oli silloin poliiseja joka kadunkulmassa, sillä ilmeisesti pelättiin uutta terrori-iskua.

Sata kertaa Siperiaan

Matkailu on avartanut monella tapaa.

– Olen lentänyt Siperiaan yli sata kertaa. Kerran sotilaslentokone tuli Venäjän ilmatilassa niin lähelle tutkimaan konetta, että erotin ikkunasta lentäjän kasvot. Se tuntui melko jännittävältä.

Pisin Aatoksen kohdalle osunut lento kesti yli 15 tuntia. Lento lähti Tokiosta, mutta Venäjän yli ei saanut lentää, kun siellä oli käynnissä sotaharjoitus. Niinpä kone kiersi Alaskan niemimaan ja laskeutui Pariisiin. 

– Sieltä jatkoimme sitten Suomeen.

Aatos toteaa, että jokaisessa maassa on jotakin erikoista ja mielenkiintoista.

– Laukkuja on kadonnut lentomatkoilla, mutta yksi ainoa on jäänyt tulematta takaisin joko hotelliin tai myöhemmin kotiin. Se hävisi tietymättömiin Kiinan sisäisellä lennolla.

Takana täysi työura

Aatos Keskitalo jäi eläkkeelle Pellopuulta viime vuoden helmikuun lopussa, 34 palvelusvuoden jälkeen. Helena jäi eläkkeelle samaan aikaan, ja hänkin ehti olla Pellopuulla 15 vuoden ajan.

– Pääsin Pellopuulle alun perin osa-aikaiseksi työntekijäksi, mutta olen saanut tehdä siellä täyttä päivää, Helena toteaa.

Eläkkeellä ei tietenkään voi olla toimettomana, ja vaikka Aatos ei enää rakenna taloja, hän kyllä tutkii niitä ja tekee yksityisesti rakennusten kuntotarkastuksia. Siihen liittyy myös pari luottamustehtävää.

– Olen ollut kymmenen vuotta Pellon seurakunnalla kiinteistötarkastajana ja jossain vaiheessa neljä vuotta kunnan rakennuslautakunnan puheenjohtajana. Lisäksi olin Pellopuun kautta Lapin Ammattikorkeakoulun ohjausryhmässä, mutta jäin siitä pois kun jäin eläkkeelle.

Kilpaurheilua ja valmennusta

Aatos Keskitalosta voi tuskin puhua mainitsematta sanallakaan urheilua. Hän on tullut urheilukansan tietoisuuteen valmentamalla tytärtään Saria, joka oli jonkin aikaa Suomen nopein nainen. Sari ei ole kuitenkaan ollut Aatoksen ainoa valmennettava.

– 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa valmensimme Heikkisen Hannun kanssa pellolaisia urheilijoita. Hannu valmensi heittäjiä ja mie juoksijoita ja hyppääjiä.

Aatoksella on takanaan myös oma urheilu-ura, joka sai alkunsa jo Kantomaanpään kansakoulussa. Siellä oli opettajana urheiluhulluksi luokiteltava Ville Tapio, joka sai paljon hyvää aikaan koululaisten keskuudessa.

– Kantomaanpäästä tuli silloin paljon menestyneitä urheilijoita. Minun lajini oli kolmiloikka, jota harrasti ensin Aavasaksan Urheilijoissa ja sittemmin Lohijärven Kuohussa. Kuohun punttisali tuli kyllä niinä aikoina tutuksi.

10 000 hyppyä eteisessä

Kilpailuja ja leirejä järjestettiin usein Tervolan kaarihallissa, joka on nykyään kunnan varastona. Harjoitteluolosuhteet eivät olleet ihan samaa luokkaa kuin nykyään.

– Talvella harjoittelin hyppyjä kotona, eteisessä. Saatoin tehdä 10 000 hyppyä paikallaan. Ensimmäiset piikkarit sain Enbuskan Hansilta, Aatos muistelee.

Aatos kulki vajavan kymmenen vuoden ajan SM-kisoissa ympäri Suomen, mutta sitten oma kilpailu-ura hiipui ja jäi taka-alalle. Urheilu ei kuitenkaan unohtunut, vaan Aatos on ollut ahkerasti mukana kisojen järjestelyissä, kuten Pellon kovissa hiihtokisoissa vuonna 1993.

– Silloin hoidimme kahdestaan Ekonojan Veijon kanssa kisojen talouspuolen. Se oli meille kova ruljanssi, mutta kaikki onnistui hyvin.

Niiden kisojen jälkeen Aatos päätti kouluttautua kansainväliseksi tuomariksi hiihdossa ja yleisurheilussa.

– Olen ollut yksi päätuomareista muun muassa Holmenkollenin kisoissa, Helsingin MM-kisoissa 2005 ja varmaan puolenkymmentä kertaa töissä Suomi–Ruotsi-maaotteluissa.

Liikuntaa lapsille

Myös urheiluharrastus on poikinut Aatokselle luottamustehtäviä. Hän on ollut Lapin Liikunnan hallituksessa noin 15 vuoden ajan ja varapuheenjohtajanakin useita vuosia. Lisäksi hän on toista nelivuotiskautta Lapin liikuntaneuvostossa, jonka tehtäviin kuuluvat liikuntapaikkojen rakentaminen ja valtion tukien jakaminen.

Vierivä kivi ei sammaloidu, ja Aatos Keskitalolla ei ole suurtakaan pelkoa saada sammalpeitettä päälleen. Lenkille pitää päästä joka aamu, ja aina voi tehdä vähän töitäkin, esimerkiksi rakennustarkastuksia.

Myös lapsenlapset Ellen, Elias ja Erin piristävät  touhuillaan mummon ja papan elämää.

Urheilu on mielessä edelleen, sillä kotiseura, Pellon Ponsi, täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Sen kunniaksi tänään ja kahtena seuraavana torstaina järjestetään Ponnen kentällä yleisurheilukisat lapsille. Aatos on siellä takuuvarmasti!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?