• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kauppinen

Matias Torvinen toivottaa joka ikisen nuoren tervetulleeksi nuorisotalolle.

YLITORNIO – ”Minä teen tämän ja toinen kaveri tekee tämän. Yhdessä teemme ehkä jotakin suurempaa”, Ylitornion uusi nuoriso-ohjaaja Matias Torvinen sanoo.

Tällä tavoin hän kertoo omasta soittoharrastuksestaan, mutta samalla se peilaa rauhallisesti puhuvan Torvisen asennetta omaan työhönsä, nuorten kanssa touhuamiseen.

– En ole mikään solisti. Yhteissoitto on aina ollut se minun juttuni.

Kaikki alkoi jo lapsena, kun hän tutustui musiikkiin.

– Äiti laittoi soimaan kasetilta Rölliä ja sitten äitini Tupperware-purkit saivat kyytiä. Kuvittelin olevani osa isompaa orkesteria.

Myös soitonopettaja

Lyömäsoittimet ovat Torvisen toinen ammatti. Nuoriso-ohjaajakoulutuksen lisäksi hän on soitonopettaja. Siitäkin on valtavasti hyötyä nuoriso-ohjaajana.

Torvisen omat instrumentit ovat lyömäsoittimet ja rummut.

Mutta kaikki muukin menee.

– Oikeastaan soitin kuin soitin. Niitä on hauska testata. Trumpetti on nyt viimeisin keksintö.

Myös kitara ja piano ovat Torviselle sopivia soittimia.

– Konservatorioissa piano annetaan yleensä sivusoittimeksi lyömäsoitinopiskelijalle. Jos olisi vain rytmi ilman harmoniaa, niin kaikki jäisi vähän ohkaiseksi.

– Siten oppii ja ymmärtää paremmin.

Kahdeksas ihme

Matias Torvinen kertoo, että ääni on aina kiinnostanut häntä.

– Musiikki on maailman kahdeksas ihme. Se koskettaa yleensä aina kaikkia. Kaikilla on jonkinlainen tatsi musiikkiin. Se on aika jännä homma, että jos laitan tästä soimaan jotakin musiikkia, niin kyllä kaikilla jokin tunne tulee. Varsinkin jos se on tuttua, sen avulla voi siirtyä ajassa taaksepäin johonkin hetkeen.

Lapsena Torvinen kävi pianotunneilla ja alakouluikäisenä hän koulun jälkeen saattoi istuksia toista tuntia pianon äärellä, pimputellen ja soittaen.

– Musiikki on vain kiinnostanut.

Työt alkoivat maanantaina

Matias Torvinen aloitti työnsä maanantaina, vaikka oli jo aiemmin kesällä paikalla neljän työvuoron verran. Hän on myös talon vastaava eli huolehtii koko talon toiminnasta, toki muiden nuoriso-ohjaajien kanssa.

Kun Torvista kuuntelee, niin hän tuntuu todellakin olevan oikeassa työssä ja oikeassa tehtävässä.

– Koen, että tämä on merkityksellistä työtä. Vaikka se ei niin sanotusti näy missään ja onnistumisia on vaikea mitata, niin tämä on erittäin tärkeää.

– Jostakin olen joskus lukenut, että syrjäytynyt nuori on aikamoinen hintalappu valtiolle. Siinä on maksettavaksi summa, jossa on perässä aika monta nollaa, jos nuori joutuu pois raiteiltaan.

Vastakohta on ihan toinen.

– Jos ja kun saadaan koppi siitä nuoresta ja annetaan muutama rohkaisun sana.

Tätä kannattaa itse kunkin miettiä. Kannattaako esimerkiksi purkaa kiukkua nuoriin, saati omiin lapsiinsa?

– Jokainen varmaan muistaa omasta nuoruudestaan tietyn aikuisen sanat. Jokin pikku juttu saattaa olla aika ratkaiseva asia. Sellaisesta nuori saa rohkaisun ja kannustuksen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Se ehkäisee kuka ties vaikka mitä.

– Ei sitä voida näyttää todeksi, mutta minulla on vahva usko siihen. En ole nähnyt vielä yhtään nuorta, joka ei tarvitsisi kannustusta ja rohkaisua. Ei sitä yleensä liikaa tule.

Sama taitaa päteä aika moneen aikuiseenkin.

Momentum tärkeää

Moni nuori ei tule automaattisesti kysymään jotakin häntä askarruttavaa asiaa. Monesti asiat ovat hankalia, ehkä kiusalliseltakin tuntuvia. Mutta sitten kaiken muun toiminnan ohessa se tapahtuu, että nuori rohkaistuu ja avautuu.

– Usein kun tehdään kaikkea, niin tulee se kysymys, että ”hei Masa, miten se on tällainen asia…”, Matias Torvinen sanoo.

Erityinen hetki, momentum, on tärkeää. Ratkaiseva hetki.

Ja kun vaikkapa pelataan yhdessä ja joku kertoo esimerkiksi hyvän vitsin ja kun siihen oikealla hetkellä antaa palautteen, niin kyllä se nuoren pelisuoritus monesti paranee.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

– Toisista nuorista huomaa, ettei heillä ole tällaiseen suurta tarvetta, mutta toisilla on valtava nälkä saada kannustusta.

– Monesti varsinkaan pojat eivät tiedä, miten olisivat, kun saavat kannustusta. Ovat ihan hämillään, kun eivät ole tottuneet sellaiseen.

Työstään tykkääjä

Matias Torvinen pitää työstään.

– Nuoriso-ohjaajan homma on tuntunut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän omalta jutulta.

– Tätä, kuten kasvatustyötä usein ylipäätään, tehdään persoonan kautta. Oma persoona on se työkalu.

Pitää olla, kuten moneen kertaan on todettu, läsnä. Se on se ykkösjuttu.

– Vaikka nykyisin ollaan paljon kapuloitten (puhelimien) varassa, niin kohtaamista tarvitaan. Se tosiasia ei ole muuttunut mihinkään.

Nuorisotila on tähän hyvä paikka, kodin ja koulun välissä. Tarvittaessa nuorisotoimesta ollaan yhteydessä molempiin. Yhteistyö on tärkeää. Mutta asioita ei hoideta nuoren ohi, vaan hänen kanssaan, hänet huomioiden.

Luottamukseen ei ole oikotietä

Niin kotona kuin nuorisotoimessakin, varsinkin jos ongelmia huomataan, on kaikista huonointa, ettei tehdä mitään, vaan annetaan tilanteen olla.

– Aina, kun nuorisotalon ovi käy, se on hyvä merkki siitä, että nuori tulee omasta tahdostaan.

– Tämä on nuorelle hyvä paikka testata omaa identiteettiään.

Nuoriso-ohjaaja on hieman kaverimainen, riittävä auktoriteetti, muttei pomota ”turhista”.

– Ei nuoren luottamuksen saamiseen ole oikotietä. Läsnäolo ja kuunteleminen on tärkeää.

Sama pätee kodeissakin.

– Viikot kuluvat nopeasti. Vähintään kerran viikossa kotonakin pitäisi ihan kunnolla kysellä kuulumiset.

– Uskon vahvasti kohtaamisen voimaan. Kun joku tulee ovesta, niin häntä tervehditään. Se on viesti siitä, että ihminen on olemassa.

Niin, jo sellaisella moni lukko voi rikkoontua, elämä eheytyä.

Hulppeat tilat

Matias Torvinen kehuu Ylitornion nuorisotiloja.

– Koskaan en ole ollut näin prameissa, isoissa ja monipuolisissa tiloissa.

Varsinainen oleskelutila on olohuonemainen. Sen lisäksi talossa on soittotilat ja iso sali, joka ei ole lähtökohtaisesti urheiluhalli.

– Näihin on käytetty ajatusta.

– Kun kävin täällä ensimmäisen kerran, niin tämä oli minulle valtava yllätys. Että vielä on yksi ovi, jonka takaa löytyy uusi tila ja sitten vielä yksi ovi.

Puoliso aloittaa opena

Matias Torvinen muutti Kuopiosta töiden perästä perheineen Ylitorniolle, kesäkuun alusta.

Perheellä on talo Lohijärvellä Tengeliönjoen rannalla. Talon he hankkivat jo pari vuotta sitten vapaa-ajan asunnoksi.

– Se on sellainen vanha pientila.

– Kävimme täällä jo Kuopiossa asuessamme mahdollisimman paljon ja seurasimme työpaikkailmoituksia, jos jotakin sattuisi tulemaan vastaan, että voisi muuttaa tänne.

Torvisen puoliso aloittaa Kaulirannan koululla opettajana ja perheen esikoinen on päiväkodissa Alkkulassa.

– Ollaan työaikana naapureita, hän sanoo lapsestaan.

Luonto kutsuu kulkemaan

Pariskunta on kotoisin Torniosta, puoliso ihan alun perin Rovaniemen Tapionkylältä.

Muille harrastuksille ei Torvisella juuri perheen, musiikin ja talonhoidon lisäksi jää juuri aikaa. Mutta vaeltamaan on päästävä.

– Luonnossa oleminen. Erämaassa vaeltaminen ja melominen, Torvinen luettelee asioita, joita haluaa tehdä; asioita, jotka ovat tärkeitä.

Tänä kesänä vaellus tapahtui kanootilla Aalisjärveltä Kolarista lähtien. Matka päättyi vesistöjä myöten kotirantaan.

Matkalla aina sattuu ja tapahtuu.

– Särjettiin yksi kanootti. Se jäi koskessa kiveen kiinni.

Kenelläkään ei ollut kuitenkaan hätää.

– Jalat ylettivät pohjaan. Ja uimallahan sieltä pääsee pois.

Pappa ja Väylä

Paluu pohjoiseen tuntuu Matias Torvisesta hyvältä.

– Itsekin olen opetellut uimaan Tornionjoessa. Joki on minulle tärkeä. Sen avaruus ja tilan tuntu.

Väylään liittyy myös lapsuuden kohtaaminen; hetki, joka on jokaisen käsissä, nuorisotyötä parhaimmillaan.

– Papan kanssa on joella vietetty paljonkin aikaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?