• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Paavo Rautio teetti itselleen kotkapatsaan suurimman kaatamansa kuusen tyvestä.

PELLO, JARHOINEN – Paavo Raution työhuone oli yli viiden vuosikymmenen ajan metsä- ja ajokoneen hytissä. Niitä edelsivät vuodet, kun nuori mies ajoi isänsä Taru-hevosella metsästä puuta.

Paavolla on nyt aika kerrata kiitollisena antoisia, mutta välillä raskaitakin hetkiä metsien siimeksissä.

Metsäkoneyritys Ponssen perustajan Einari Vidgrénin perustama säätiö myönsi hänelle arvokkaan elämäntyöpalkinnon vuosikymmeniä jatkuneesta työstään suomalaisen koneellisen puunkorjuun alalla.

Hevosen ohjaksiin ja metsään

Paavon vanhemmat, Oskari ja Elsa, olivat maanviljelijöitä. Heillä oli iso perhe elätettävänään, viisi poikaa ja viisi tytärtä. Osa perheen elannosta tuli metsästä.

Paavo syntyi vuonna 1949.

Lapset olivat sen ajan tapaan työvoimaa heti, kun he suinkin töihin kykenivät. Paavolle ensimmäiset kokemukset puunkorjuusta tulivat jo pikkupoikana.

15-16-vuotiaana hän aloitti varsinaiset metsätyöt.

– Teimme Matti-veljen kanssa kesät halkoja metsissä. Talvella ajoimme ne hevosella traktoritien varteen.

Puut kaadettiin sen ajan painavilla moottorisahoilla. Rangat sahattiin metrin pituisiksi haloiksi ja pilkottiin kirveellä.

Siihen aikaan kunnan rakennukset ja toimitilat lämmitettiin puilla.

– Isä haki vuosittain lupakirjat valtion metsiin.

Oskari opasti tarkoin poikiaan, millaista puuta ja mihin asentoon niitä kaadetaan. Kunnalle menevä puu oli koivua sen hyvän lämpöarvon vuoksi. Veitsiluoto-yhtiölle veljekset kaatoivat määrämittaan muutakin puuta.

– Isä ohjeisti, että kasvava puu tuli aina jättää ja isoin puu korjattava pois, jotta metsä saa lisää kasvuvoimaa.

Puunkorjuu oli rankkaa miehille, mutta sitä se oli hevosillekin. Talvella saattoi olla lunta reilusti yli metrin, ja hevoset vetivät miltei umpihangessa jopa parin kilometrin matkoja raskaat puukuormat reen päällä.

– Säälin hevosta. Heitin joskus ohjat omalle kaulalle, ja menin itse työntämään rekeä jukkopaijusta hevosen kaverina.

Nuo hetket olivat ensimmäisiä, jolloin Paavolle tuli mieleen ajatus etsiä muu keino puunajoon kuin hevosparat.

Ruotsi jää kakkoseksi

1960-luvulla maastamuutto Ruotsiin oli kiivasta. Vuosikymmenen lopulla Suomessa pantiin peltoja pakettiin. Maatalouden murros iski voimakkaasti erityisesti pohjoiseen.

– Kun pääsin armeijasta, minulla oli ajatuksissa helpompi elämä Ruotsissa. Työpaikkakin olisi ollut valmiina.

Isä kuitenkin vastusti poikansa lähtöä. Veitsiluoto-yhtiön piiripäällikkö oli ehdottanut hänelle, että tämä hankkisi rautakouralla varustetun metsätraktorin.

– Se oli siihen aikaan aivan uutta.

Pankinjohtaja lupasi perheelle rahat uuden tekniikan ostoon. Veitsiluoto takasi työt.

Oskari ja Matti kävivät hakemassa Ruotsista kyseisen Ferguson Roburin. Siitä alkoi myös Paavon ura koneellisen puunkorjuun parissa. Elettiin vuotta 1969.

Seuraavana vuonna veljekset perustivat oman yrityksen, Traktoriyhtymä Matti ja Paavo Raution.

Kolmas veli Heikki tuli mukaan yritykseen vuonna 1975, jolloin yrityksestä tuli Traktoriyhtymä M. P. ja H. Rautio.

Veljekset eivät olleet koskaan aikaisemmin ajaneet traktoria, joten alku oli sen mukainen.

– Koneet eivät läheskään aina pelanneet, eikä meillä ollut vielä ammattitaitoa. Puunkeruurahat menivät monesti koneitten korjauksiin.

Hankaluudet koettelivat isän ja veljesten uskoa, mutta sinnikkyys voitti. Vuoden totuttelun jälkeen homma alkoi pikkuhiljaa pelata.

Paavo teki ensimmäiset vuodet töitä isälleen. Järjestys oli nykymittapuun mukaan tiukka.

– Annoin isälle palkat, ja hän maksoi minulle viikkorahaa.

Ensimmäinen palkka omalle tilille napsahti vasta vuonna 1973, kun Paavo oli mennyt naimisiin Seijansa kanssa, ja pariskunnalle oli syntynyt ensimmäinen poika Hannukin pari vuotta aikaisemmin, ja perhe rakensi taloa.

Puunkorjuu kehittyy harppauksin

Koneellinen puunkorjuu otti harppauksen 1980-luvulla, jolloin monitoimikoneet ilmestyivät laajemmin metsätyömaille. Rautiot hommasivat ensimmäisen motonsa vuonna 1987.

Niiden tulo mullisti puunkeruun, jolloin metsureiden ammattikunta alkoi harveta. Osa metsureista siirtyi puiden tyvistä metsäkoneiden hytteihin.

Vuosien saatossa yrityksen konekantaa on uudistettu vastaamaan kulloisiakin haasteita. Tällä hetkellä yrityksen hallin pihassa seisoo kolme uudehkoa konetta.

Rautioiden uusin hankinta, metsäkoneyhtiö Ponssen valmistama Ponsse Scorpion edustaa alan nykyistä huipputeknologiaa. Se on kuin liikkuva konttori, ilmastointeineen ja tietokoneineen. Ainoa ero tavanomaiseen toimistotilaan on, että Scorpionin ikkunoista avautuvat kauniit metsämaisemat kaupunkitaajamien sijaan.

Alan kehitys on ollut huimaa. Tällä hetkellä laitetoimittajat ovat täyden palvelun taloja, jotka huoltavat koneet asiakkaan työmailla ja huolehtivat niiden edelleen markkinoinnistakin. Koneurakoitsija keskittyy vahvimmalle osaamisalueelleen eli puunkorjuuseen.

Motoista ollaan nettiyhteydessä puunostajaan, jolloin puunkorjuu ja -osto elävät reaaliajassa.

Kehitys Taru-ruunan ohjaksista Scorpionin ohjaimiin on valtaisa ja tapahtunut kahden sukupolven aikana.

Omistajavaihdoksia yrityksessä

Traktoriyhtymänä tunnetun yrityksen kivijalka muuttui vuonna 1994 Paavon ostettua veljiensä osuudet yrityksestä yhdessä poikansa Hannun kanssa.

Omistajavaihdoksen yhteydessä uudeksi nimeksi tuli nykyäänkin tunnettu Metsärautio Oy. Toinen poika Teemu tuli mukaan yritykseen 2000-luvun alussa.

Teemun tultua mukaan isä ja pojat alkoivat tehdä sukupolven vaihdosta.

– Pojat ottivat päävastuun hakkuissa ja ovat osoittautuneet hyviksi yrittäjiksi.

Toiminta siirtyy Hämeeseen

Vuosituhannen alussa maassa oli lama, ja metsäalan kilpailu oli ankaraa. Yritykselle avautui työmahdollisuus Hämeenlinnan alueella.

– Siirsimme toiminnan Hämeeseen, mutta yrityksen kotipaikka pysyi Pellossa.

Hannu ja Teemu ostivat talotkin Iittalasta. Paavo reissasi etelän ja pohjoisen väliä asuen muutamia viikkoja kerrallaan vuokrayksiössä Hämeenlinnassa ja välillä kotonaan Pellossa.

Yksitoista vuotta Hämeenlinnassa oli työteliästä aikaa.

– Totuttiin tekemään hakkuita eri vuoroissa ja kellon ympäri.

Yritys sai Hämeenlinnassa erittäin päteviä miehiä töihin, ja osa työllistyi myös oppisopimusjärjestelmän kautta.

– He olivat huippukavereita. Kävin itse oppisopimuskouluttajalta vaadittavan koulutuksenkin.

Myöhemmin Paavo vaikutti Lapin Koneyrittäjien hallituksessa kehittäen metsäkonealaa ja alan koulutusta.

Lappi aina mielessä

Kun Metsähallituksella avautui työmaa Pellossa, yritys toi aluksi yhden moton pois etelästä.

– Pojat olivat niin tottuneita pohjoiseen. Heillä oli aina Lappi mielessä.

Eipä aikaakaan, kun yritys sai urakoita Metsä Groupin hakkuumaille Pelloon. Toinenkin moto palasi juurilleen.

– Pojat myivät talonsa etelässä ja asettuivat Pelloon.

Metsärautio on tehnyt toimintansa aikana pitkiä yhteistyösopimuksia muutamien metsäyhtiöiden kanssa. Se on tuonut yritystoimintaan jatkuvuutta ja vakautta.

– Teimme hakkuita Veitsiluodolle kaksikymmentä vuotta ja Metsähallitukselle reilut kymmenen vuotta. Metsä Groupin kanssa yhteistyö on jatkunut pari vuosikymmentä.

Paavo antaa täyden tunnustuksen vaimolleen.

– Ilman Seijan panosta tämä ei olisi ollut ollenkaan mahdollista. Hoitamalla perheen ja osin yrityksenkin tehtäviä hän on mahdollistanut perheen yritystoiminnan.

Metsä kaikki kaikessa

Paavo seuraa edelleen tiiviisti alan kehitystä, mutta käy vain harvoin metsäkoneen ratissa. Aika kuluu eläkkeellä mökillä kalastellen ja metsästellen.

– Kaivuri on hyvä kaverini, mies esittelee mökkinsä pihapiiristä tyttärensä Tiinan tulevalle omakotitalolle äskettäin tekemäänsä kulkureittiä.

Lohella on suuri merkitys Paavolle. Kuningaskala onkin löytänyt kesäasunnolla sijaa mitä moninaisemmista paikoista, kuten Paavon tekeminä kivikoristeina maakellarin ovella ja puuveistoksena mökin seinällä.

Menneitä vuosikymmeniä taaksepäin katsoessaan Paavo voi huokaista tyytyväisenä.

– Vaikka yrityksen aikana on ollut välillä heikkoja ja rajujakin tilanteita muun muassa koneiden kanssa, isä ja Veitsiluodon piiripäällikkö olivat oikeassa. Oli paras päätös, etten lähtenyt Ruotsiin.

Sitä päätöstä kiittävät Paavon jälkipolvetkin.

– Kolme sukupolvea jatkaa jo nyt elämäntyötämme. Yksi neljännenkin polven edustaja vannoi kaivurini kyydissä istuessaan, että hänestäkin tulee isona konemies.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?