• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kauppinen

Timo Leinonen on tehnyt ison työn ylitorniolaisten hyväksi.

Kun Timo Leinonen saapui 25-vuotiaana Ylitorniolle vuonna 1966, ei vielä osattu arvata, miten moneen tehtävään kansakoulunopettaja uudella kotiseudullaan ehtisi. Nyt 80-vuotiaan Leinosen ansioluettelon voi todeta olevan varsin näyttävä ja kattava. Kotiseutumies on tehnyt tehtäviä ehkä enemmänkin kuin kohtuudella voisi olettaa.

– Kyläyhteisön kehittäminen.

Se tulee Leinosen suusta useamman kerran.

– Ihmisten yhteyksien ylläpitäminen tavalla tai toisella.

Näitä ovat olleet Leinosen kotiseututyön ydinajatukset.

Hän myös sopeutui hyvin ja nopeasti Ylitorniolle. Kolme vuotta muuton jälkeen juhlittiin häitä.

– En ole sen jälkeen miettinyt, että lähtisi täältä mihinkään.

Nykyinen koti on silloisen morsiamen kotitalon mailla.

Isän veren perässä pohjoiseen

Timo Leinonen kasvoi Lahdessa, opiskeli Rauman seminaarissa neljä vuotta valmistuen opettajaksi ja muutti sitten aika pian Ylitorniolle. Hänellä oli siteitä pohjoiseen, sillä isä oli kotoisin Kukkolankoskelta, mutta päätynyt työnsä vuoksi etelään. Puolustusvoimien palveluksen myötä koko perhe asui Leinosen varttuessa Hennalan varuskunnassa Lahdessa.

Ylitorniolla Leinonen aloitti työnsä kirkonkylän Yhteiskoululla, jossa sujui kuusi vuotta. Sen jälkeen hän siirtyi Ainionvaaran yläasteelle kolmeksi vuodeksi ja lopulta, kuten hän kutsuu, omaan paikkaansa Tengeliön koulun johtajaksi vuonna 1975. Siellä hän oli työuransa loppuun saakka jääden eläkkeelle vuonna 2001.

Leinosen työuran alussa kouluja oli kunnassa kolmisenkymmentä, nyt viisi kun lukio ja eri toimipisteet lasketaan mukaan.

Yhdistys- ja luottamustehtäväkiireet ovat pitäneet huolta siitä, ettei entinen liikunnan ja matematiikan opettaja ole koulupäiviä kaivannut.

– Tekemistä pitää olla.

Leinosen yhdistysuraputkeen kuuluvat muun muassa Tornionlaakson Matkailuyhdistyksen puheenjohtajuus vuosina 1989-2020, Lions Club -toiminta sekä urheilujärjestötoiminta 1967-1990. Tämän viikon sunnuntaina juhliaan viettävä Ylitornion Museo- ja Kotiseutuyhdistys nautti Leinosen palveluksista vuodesta 1990 alkaen. Varapuheenjohtajana hän toimi vuodet 2000-2020.

Entiset oppilaat muistavat

Kun Timo Leinonen liikkuu kylillä ja käy kaupassa, entiset oppilaat eivät päästä opettajaansa juttutuokioitta.

– Monet tulevat tervehtimään ja kysyvät, muistanko heitä. Hyvin avoimesti he kertovat elämästään ja missä ovat nyt.

Kohtaamisissa näkyy vanha viisaus: Apinan tunnistavat kaikki, mutta apina tuskin ketään.

– Aina en kaikkia tunnista, mutta toiset muistan.

Leinonen vaihtoi äskettäin parturia ja jo siellä oli tuttu hahmo saksineen.

Saarelan Maija sanoi, että olen ollut hänen opettajansa.

Leinosen vanhimmat oppilaat ovat jo eläkeiässä, nuorimmatkin 61-vuotiaita. Tosin yksi poikkeus on: vanhin on vuonna 1945 syntynyt, joka kävi koulua reilut parikymppisenä.

Opettajan roolista ei näissäkään kohtaamisissa ole Leinonen päässyt irti. Opettamisessa, kuten vanhemmuudessa, näyttää olevan ikuinen takuurooli.

– Olen joitakin kehottanut vielä opiskelemaan ja kursseja käymään. Ja onpa se jopa mennyt perillekin.

”Työrauhaa nykyajan opettajille”

Entisajan kouluista liikkuu kauhutarinoita karttakepeillä sormille hakanneista opettajista. Timo Leinonen kertoo, ettei tarvinnut väkivaltaa, vaan suurikokoisen miehen hahmo antoi sen verran painoarvoa, että sanaa uskottiin.

Mutta ennen oli Leinosen mielestä osin koulumaailmassakin paremmin.

– Nykyään vanhemmat ovat ala-asteellakin kritisoimassa opettajia. Silloin ei ollut oikeastaan koskaan niin.

Hän sanoo, että koululla oli aiemmin arvonsa ja alan ammattilaisina opettajia kunnioitettiin.

– Ei puututtu opetukseen.

Työrauhaa Leinonen ammattikollegoilleen kaipaakin enemmän.

– Itse sain rauhassa työskennellä.

Luokkien oppilasmäärät olivat Leinosen työuran aikana pieniä Tengeliössä. Kun hän tuli sinne vuonna 1975, koulua kävi noin 80 oppilasta. Määrä kuitenkin romahti ja 1980-luvulla koululla oli kaksi luokkaa, joissa vähimmillään yhdeksän oppilasta.

– Alakoulussa oli kolme oppilasta ja minulla yläkoulussa kuusi.

Sittemmin oppilasmäärä kasvoi noin kolmeenkymmeneen. Koulu lakkautettiin vuonna 2005.

Toni Koivisto pyöritteli muita

Kolmenkymmenenviiden vuoden opetusuraan mahtuu paljon erilaisia sattumuksia.

Yksi kohokohdista on jääkiekkoilija Toni Koivisto, joka oli Timo Leinosen oppilaana 1980-90-luvulla.

– Siellä hän koulun kentällä pelasi kiekkoa yksin kaikkia muita vastaan. Olisiko kerrallaan ollut 5-6 pelaajaa toisella puolella ja Toni heitä pyöritti.

Liikunnanopettajan uraan on mahtunut kouluttautumista ja tunnustuksia. Heti 1970-luvun alussa Leinonen suoritti liikuntapedagogiikkakoulutuksen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön lähettämä kirje on kehyksissä Leinosten olohuoneessa: liikuntaneuvoksen arvonimi on myönnetty vuonna 2012.

Tornionlaakson kauneus viehättää

Kauneus. Se on Timo Leinoselle sana, joka tulee kotikunnasta ja -seudusta mieleen. Ylitornio on kaunis.

Sellainen puhe, että Ylitorniolla ei ole mitään, se on pieni ja hiljainen ja parempi, että muuttaa kasvukeskukseen ei saa kaikupohjaa Leinosessa.

– Ei se ole ihan nyt noinkaan. Kyllä meillä on yhtä ja toista sekä hyvät palvelut.

Niin, kun laittaa kuntakeskuksessa asumisessa vastakkain sen, ettei matkaa ole juuri mitään mihinkään eikä missään tarvitse juuri jonottaa, niin Ylitornion, kuten Pellonkin, kaltaiset paikat ovat hyviä paikkoja elää. Toki kyliltä on matkaa monien palveluiden ääreen.

Ylitornio on hiljentynyt Leinosen täällä olon aikana.

– Kun tulin, oli asukkaita 11 500, nyt alle 4 000. Työpaikkoja pitäisi saada lisää.

Yksi vaihtoehto työpaikoille, olisi etätyömahdollisuus. Siinä luontoarvot ja paikkakunnan kauneus sekä riittävät palvelut hyvin lähellä ja nopeasti hyödynnettävissä olisivat arvossaan. Monipaikkaisuus voisi olla mahdollisuus.

– Hyvä maine meillä on seutuna. Jokivarsi on hyvä paikka elää. Kylien toiminta on aktiivista. Ja perheitä ajatellen meillä on myös lukio.

Aavasaksa on tietysti se paikka, josta Ylitorniokin tunnetaan. Yhä edelleenkin nimellä on joillekin jopa tarunomainen kaiku. Aavasaksa nimenä tiedetään läpi valtakunnan, muttei aina osata sijoittaa kartalle.

Aavasaksan puolesta Leinonen toivoo tehtävän yhä kehitystyötä.

Paviljongin toimintaa Aavasaksan huipulla hän kehuu.

Peitson tyttäret ovat siellä tehneet hyvää työtä.

Yksityiskohtiin menevää edunvalvontaakin Leinonen haluaisi.

– Tanssilava pitäisi saada aktiiviseen käyttöön.

Myös Keisarinmajalle hän toivoo lisää nostetta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?