Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Titta, Petri ja Matilda ovat kulkeneet pitkän päivämatkan ennen saapumistaan kotiin.

KONTTAJÄRVI – Valkoinen ääriään myöten täyteen lastattu kuorma-auto erkanee hitaasti pihasta taustalta kuuluvien taputusten saattamana. Talon portailla muuttoväen tunnelma on ristiriitainen. Helpotusta, epäuskoa, väsynyttä iloa, itkua.

Autoon on pakattu suuri osa Titta ja Petri Tuppuraisen sekä heidän kahdeksanvuotiaan tyttärensä Matildan elämästä.

Matka Kouvolasta Pellon Konttajärvelle on ollut pitkä. Se on kestänyt vuosia.

– Olin fyysisesti hyvin sairas tyttäreni syntymän jälkeen. Sain silloin sisäisen tiedon, että Lapin luonto parantaa minut. Kuulin metsässä kulkiessani sanoina, että maa kutsuu.

Matildalla on ollut sama tieto kuin äidillään. Hän on kertonut jo vuosia sitten muuttavansa pohjoiseen.

Pidemmän kaavan kautta

Titta on kotoisin Kouvolan Valkealasta, Petrikin samoilta kulmilta Vekaranjärveltä.

– Me seurusteltiin ensimmäisen kerran ollessamme 14-vuotiaita.

Parin vuoden seurustelu teini-iässä päättyi, ja parin tiet erkanivat.

Seuraavan kerran he kohtasivat toisensa muutaman vuoden kuluttua, jolloin yhdessäolo oli lähinnä kaveripohjaista hengaillua. Sekin loppui, eivätkä Titta ja Petri tieneet toisistaan yli viiteentoista vuoteen.

– Siskoni päätti järjestää paikallisille entisille nuorille vanhan ajan bileet pääsiäisenä 2010.

Empimisestään huolimatta Petrikin päätti käväistä juhlissa. Kuukauden kuluttua juhlista Petri asui Titan ja tämän pojan Vernerin kanssa.

– Titta oli hyvin tietoinen nainen, millaista omassa lähipiirissäni ei ollut. Hän herätti voimakkaasti kiinnostukseni.

Kahden kulttuurin kohtaaminen

– Me olimme nuorempina kulmikkaita tapauksia, Petri pohtii pariskunnan pitkää polkua lopulta yhteen.

Paitsi nuoruuden särmiä kyseessä oli myös kahden hyvin eritaustaisen ihmisen kohtaaminen.

– Titan voi sanoa tulevan porvarisperheestä, minun perheeni oli työläistaustainen. Arvomaailmamme olivat erilaiset.

Petri on joutunut käymään myöhemmin läpi kokemaansa alemmuudentunnetta suhteessa vaimoonsa.

– En kokenut olevani Titan arvoinen. Olin vain köyhä poika, joka tuli hänen maailmaansa.

Petrin oivallettua, että arvostuksen tunteen tulee kummuta sisältä päin, hän kykeni astumaan tasavertaisemmin suhteeseen.

– Sinulla voi olla kingin imago, mutta se ei riitä, jos arvostuksesi ei kumpua sisältä päin.

Raastava siunattu masennus

Titta on kokenut itsensä aidoimmaksi lapsena mummolassa eläinten kanssa touhutessaan.

Niiden vuosien jälkeen hän kertoo olleensa masentunut suuren osan aikaisemmasta elämästään. Ennen poikansa syntymää hän yritti parantaa oloaan turvautumalla alkoholiin, eikä koululääketiedekään tuonut helpotusta.

Ensimmäisen loppuunpalamisen hän koki murrosiässä.

– Jo tuolloin isäni haki apua tuntemaltaan kansanparantaja Esko Jalkaselta.

Titta oli myös poikansa syntymän jälkeen syvästi masentunut sitä itse tajuamatta. Nuori äiti voi henkisesti pahoin ja oli ahdistunut. Hän lähti etsimään apua joogasta ja sähkölaserakupunktiosta, josta tuli myöhemmin hänen ammattinsa.

– Se oli jatkuvaa etsimistä. Luin kirjoja, kävin kaiken maailman kursseilla. Sain voimakkaimman avun, kun aloin joogan lisäksi meditoida.

Huolimatta pelottavuudestaan Titta kokee oman masennuksensa olleen ”ehdottomasti” hänen oma tiensä.

– Olin elänyt tosi kaukana itsestäni. Oma maailmani on ihan erilainen kuin miten suurin osa ihmisistä sen kokee.

Säännöllisten harjoitusten ja työstämisen kautta Titta on löytänyt elämäänsä joka päivä kuuluvan, syvältä kumpuavan kiitollisuuden.

– Virittäydyn joka aamu kiitollisuuden tunnetilaan. Olen kiitollinen hyvin yksinkertaisista asioista, olemassaolostani, läheisistäni, elämästä.

Masennus on kääntynyt siunaukseksi.

Yhteinen elämä, yhteinen tie

Pariskunnasta huokuu yhteinen tahto rakentaa ja rakentua sekä yhdessä että perheenä.

Titan ja Petrin keskinäinen dynamiikka kumpuaa heidän halustaan kasvaa ihmisinä.

– Koska naisella on kyky synnyttää, hänellä on luomisvoimaa. Miehen tehtävä on omalla maskuliinisuudellaan tukea naista. Me olemme kasvaneet yhdessä mieheksi ja naiseksi, Titta vakuuttaa parisuhteen alkuajan suuren unelmansa tasavertaisesta liitosta toteutuneen.

Tietoisesti ja työstäen pois opitusta

Titta oli lähtenyt kulkemaan itseään kunnioittavammalla polulla useita vuosia ennen liittoaan Petrin kanssa.

Pari osallistui ensimmäiselle yhteiselle henkiselle kurssille puoli vuotta suhteen alkamisen jälkeen.

– Lähdin mukaan randomisti, mutta sainkin luopua siellä täydellisyyttä vaatineesta imagostani. Löysin itsestäni pienuuden, Petri muistelee.

– Ajattelin aluksi, että mies lähtee pian kiitämään, Titta jatkaa.

Pariskunta on osallistunut ja itsekin järjestänyt lukuisia henkistä kehitystä ja itsetuntemusta syventäviä kursseja. Niistä unitutkija Olavi Moilasen intensiivikurssit ovat olleet parasta parisuhdeterapiaa, mitä he voivat kuvitella.

– Unet ja alitajunta kertovat, mikä mieltä ”riivaa”, mikä mättää. Päivätajunta ei pysty kertomaan kaikkea.

Petri on löytänyt unityöskentelystä keinoja työstää historian painolastia omassa elämässään.

– Unia pitäisi arvostaa. Unet toivat omien vanhempieni käyttäytymismalleja omaan parisuhteeseeni.

Rebirthing-harjoitteilla Titta ja Petri kokevat joidenkin, syvällä olevien, tunnelukkojen auenneen.

Petrille harjoitukset ovat olleet voimakkaita kokemuksia, koska hän ei aikaisemmin muistanut lapsuudestaan paljoakaan. Titalle ne ovat merkinneet hyvin syvien traumojen purkautumista.

– Haluamme oppia yhdessä eläen löytämään autenttisen, syvimmän puolen molemmista ilman mitään opittua ja ulkopuolelta opetettua.

Lapsi – paras opettaja

Vaikka Tuppuraiset ovat halunneet työstää syvemmin elämäänsä kurssein ja itsenäisin harjoituksin kuin keskiverto kansalainen, Matilda on heidän paras opettajansa.

– Matildan syntymä on auttanut minua näkemään lapsen, Titta kiittää.

Hänen elämänsä yksi voimakkaimmista asioista on se, että hän on Matildan kautta oppinut näkemään ja muistamaan myös itsensä lapsena.

Petrillä on aikaisemmasta liitosta kaksi poikaa ja tytär. Elämä tyttären kanssa tänä päivänä on varsin erilaista kuin nyt jo lähes aikuisten lastensa kanssa.

– Poikien kanssa ajettiin motocrossia. Se oli isyyttä tekemisen kautta. Matilda on opettanut minulle läsnäoloa. Hän tietää tarkasti, mikä on oikein, mikä väärin ja huomauttaa minulle, jos äänensävyni on vähääkään väärä.

Pitkä matka perille

Haave Lapista iti vuosia perheen mielessä, vaikka elämä Kouvolassa oli sinänsä hyvää. Lukemattomat ovat ne matkat, kun Titta ja Petri ovat kiertäneet etsimässä itselleen juuri oikeaa paikkaa.

– Kiersimme ympäri maakuntaa. Vasta Inari ja Enontekiö olivat mielestämme riittävän korkealla ja ”oikeaa” Lappia.

Heitä kuitenkin ”ohjattiin” kerta toisensa jälkeen Pelloon.

– Se tuli vahvasti. Piti ajaa monta kierrosta, kunnes asia selkisi meille.

Kun kaupat Konttajärvellä sijaitsevasta pientilasta oli tehty, molemmille iski epäilys ja suoranainen pakokauhu.

– Itkin kipeästi ajaessani toista autoamme Kouvolasta Pelloon. Koin, että identiteettini murtui lopullisesti. Niin piti tapahtua. Se antoi minulle mahdollisuuden löytää sen, mitä todella olen, Titta kertaa muuttomatkaansa.

Kipu ja ahdistus hellittivät kilometri ennen uutta kotia. Tuli rauha.

Petri ajoi perheen toista autoa ja koki samoin.

– Minulla ei ollut mahdollisuutta käydä muutokseen liittyvää tunneprosessia läpi, koska muutto vaati niin paljon konkreettista työtä. Pitkällä ajomatkalla oli aikaa työstää tapahtunutta. Vähän ennen Konttajärveä tuli rauha.

Tilaa uudelle

Muutto Lappiin merkitsee erityisesti Petrille mahdollisuutta kuoria päältään sitä roolimallia, mihin eläminen vuosikymmeniä samalla paikkakunnalla ja samoissa ympyröissä ihmisen puristaa.

– Se on määrätynlainen taakka, että olet muokkautunut tietynlaiseksi.

Hän uskoo, että muutto kokonaan uuteen merkitsee vapautumista.

– Elämäni on ollut elämistä muita varten. Oma luova puoleni tulee pääsemään täällä paremmin esiin. Nyt on rauhassa aikaa katsoa, mikä minusta tulee isona.

Titalle eläimet ovat sielunkumppaneita. Yksi syy hakeutua uuteen oli löytää paikka, missä perheen eläimet, huskyt ja kissat sekä kolme hevosta saisivat elää samassa pihapiirissä muun perheen kanssa.

– Haluan elää niiden kanssa ja seurata niiden elämää läheltä. Ne ovat tärkeä osa elämääni.

Niin Titta kuin Petrikin uskovat, että muutos yhdistää heitä entisestään.

– Täällä on sellaiset energiat, että ne mahdollistavat meidän yhteisen luomisvoimamme. Voimme varmasti luoda yhdessä sellaista, mikä tukee myös perheen toimeentuloa.

Maa parantaa

Titta on alkanut pitää Instagramissa päiväkirjaa omasta ja perheensä elämänmuutoksesta. Eloa_pellossa -tilillä hän käy läpi niitä voimakkaita tunteita ja kokemuksiaan, mitä uusi koti hänessä herättää.

– Kävellessäni kotimme rantaan minua aivan pyörrytti. Niityllä oli niin huikea energia. Koin sen olevan valtavan portaalin muihin ulottuvuuksiin.

Petri on paiskinut juhannuksena tapahtuneen muuton jälkeen lähes ympäripyöreitä päiviä. Koirille tarhaa, hevosille pihattoa. Paikat huutavat tekijäänsä ennen talventuloa. Aikaa pysähtymiselle on silti järjestynyt hetkittäin.

– Paikan energia hoitaa. Täällä ei pysty välttymään pysähtymiseltä. Niin, ja Matilda on siinäkin edelleen paras opettaja!

Matildan oma unelma

Matilda on muuton jälkeen tutustunut uuteen ympäristöönsä, autellut vanhempiaan sekä osallistunut perheen koirien ja viime viikolla kotiutuneiden hevosten hoitoon. Sydämessä koti on kuitenkin vielä kahdessa paikassa.

– Lappi on ihana, uusi kotikin ihan kiva, mutta mulla on ikävä kotiin.

Tytöllä elää unelma omasta koirien turvakodista.

– Kouvolassa ei ollut tilaa 66 huskylle.

Matilda on kertomansa mukaan ”arka”, mutta ehkäpä hissuksiin, ajan kanssa hän haluaisi löytää Konttajärveltä itselleen ystävän.

– Tämä oli pitkä ja raskas prosessi. Nyt on vaikea uskoa, että muutto Lappiin on oikeasti totta, Titta ja Petri huokaavat yhteen ääneen. Matilda huiskii pois mäkäräisiä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?