Toimittaja: Kari Kauppinen

Hanna Laitinen näytti kahta teosta, joihin hän on tutustunut: Pertti Saloheimon Ennustus linnuston tulevaisuudesta ja Edith Södergranin runoja. Saloheimon teos koostuu proosarunofragmenteista. Laitista kiinnostavat erilaiset lajityyppien rajoilla liikkuvat tekstimuodot.

YLITORNIO – Tornionlaakson kirjaston uuden kirjastotoimenjohtajan Hanna Laitisen yksi ensimmäisistä itsenäisyyden hetkiä liittyy kirjastoon.

– Kävin vanhempieni kanssa kirjastossa, joka sijaitsi kahdeksan kilometrin päässä. Sain hieman alle kouluikäisenä oman kirjastokortin. Se on ensimmäisiä muistoja kirjastosta. Oma kirjastokortti oli sellainen pahvinen suorakaiteen muotoinen sininen kortti, johon oli kirjoituskoneella kirjoitettu oma nimi. Sitä säilytettiin pienessä muovitaskussa.

– Sitten sai itse päättää, mitä lainaa.

Tuolloin hän lainasi erilaisia kuvakirjoja, joita vanhemmat lukivat hänelle.

Lukemaan Laitinen oppi hieman myöhemmin, ensimmäisen luokan loppusyksystä.

– Pikkuhiljaa se alkoi sujumaan.

Kirjoittamista Laitinen oli harjoitellut ennen koulun alkamista.

– Kerroin äidille, mitä halusin kirjoittaa ja äiti sitten luetteli mitä kirjaimia pitää laittaa.

Satavuotiset runot suosikkeja

Hanna Laitinen on lukenut elämänsä aikana vähintään satoja kirjoja.

– Itselleni lukemisessa iso asia on ollut löytämisen ilo. Onpa se sitten jotakin uutta tietoa tai taitavaa kielenkäyttöä tai ihan puhtaasti viihdykettä.

– Ajattelen niin, että lukemalla voi saada aika paljon erilaisia asioita, kun löytää oikean kirjan eli sellaisen, joka on itselle kiinnostava.

– Lukemisen kautta voi päästä käsiksi sellaiseen maailmaan ja sellaisiin ajatuksiin, joita ei muuten tule ajatelleeksi. Lukeminen avartaa maailmaa tosi paljon.

Kun keskittyy tekstiin, voi herkästi nähdä, kuinka taitava tekijä tuntuu kuin kirjoittaneen suoraan lukijalleen. Niin on käynyt Laitisellekin. Hän pitää muun muassa runoudesta. Eeva-Liisa Mannerin runoissa viehättää kielen rytmi ja tekstien monipuolisuus. Edith Södergranin runot puolestaan ovat melko dramaattisia.

– Monet runot ovat sellaisia, jotka tavalla tai toisella ovat kulkeneet mukanani suurimman osan elämästäni. Ne ovat tietyllä tavalla henkilökohtaisia. Södergranin olen löytänyt jo ala-asteen loppuvaiheessa ja hänen tekstinsä ovat monessa elämäntilanteessa tulleet tavalla tai toisella vastaan.

Kirjallisuus tuntuu olevan ikuista. Södergran kirjoitti runonsa nuorena naisena, eikä olisi muuta voinutkaan, sillä hän menehtyi tuberkuloosiin 31-vuotiaana juhannuksena 1923. Vielä lähes sata vuotta kuolemansa jälkeen hän vaikuttaa sanojensa myötä jonkun toisen elämään. Siinäpä huima perintö maailmalle.

Kasvilajien hifistelijä

Hanna Laitinen aloitti työt kesäkuun puolivälissä Tornionlaakson kirjastossa. Hän asuu Ylitorniolla, jonne myös muutti kesäkuussa. Muuttomatkaa kertyi maanteitse laskettuna reilut 800 kilometriä, sillä edellinen koti oli Vihdissä. Lapsuuden koti oli Hankasalmella, reilut viisikymmentä kilometriä Jyväskylästä itään. Aiemmin työurallaan hän on viihtynyt Torniossa ja niillä jäljillä hän saapui nyt pohjoiseen.

Silloin kun Laitista ei luetuta, hänellä on paljon muuta tekemistä.

Nyt Ylitorniolle muutettuaan hän tosin on uudenlaisessa elämäntilanteessa, sillä hänellä ei ole omaa kasvimaata vielä.

– Viime vuosien tärkein harrastukseni on ollut palstaviljely. Nyt olen ensimmäistä kertaa 8–9 vuoteen sellaisessa tilanteessa, ettei minulla ole viljelypalstaa.

Suunnitelmissa hänellä on kyllä saada kasvimaa nykyiseen pihaansa tai jonnekin muualle.

– Olen haaveillut, että jossakin vaiheessa minulla on iso kasvimaa.

Ja pakko on kyllä ollakin, jos hän aikoo toteuttaa kaikki suunnitelmansa.

– Erilaisia kurpitsoita, kyssäkaalia, salaattia, herneitä, Laitinen luettelee kasvirivistöjään, joita hän ensi töikseen kasvattaisi.

– Olen sellainen lajihifistelijä. Se tarkoittaa sitä, että jos ostan valmiita kurpitsan taimia, haluan tietää, mikä lajike on kyseessä. Minulle ei riitä, että se on vain vihreä kesäkurpitsa, vaan haluan tietää, mikä vihreä kesäkurpitsa se on.

– Kasveissa on monenlaisia lajikkeita. Esimerkiksi lehtikaaleissa. Tykkään kokeilla. On kiinnostavaa kokeilla sellaisia lajikkeita, joita ei välttämättä löydy kaupoista. Usein olen kasvattanut osan kasvien taimista itse, jotta saan niitä lajikkeita, joita haluan kokeilla.

Kyse on myös mauista. Eri lajikkeilla on omat piirteensä.

– Ylipäätään se, että pystyy kasvattamaan itse erilaista ja näkee sen kasvun, niin se tuottaa iloa.

Pitkälle on tultu lapsuudesta ja Laitiselle on käynyt vanhanaikaisesti.

– Porkkanapenkkiä olen kitkenyt lapsena ja ajatellut, etten ikinä tee aikuisena sitä vapaaehtoisesti. Mutta jossain vaiheessa se alkoi houkuttaa sekin homma.

Luonto eri muodoissaan mieluista

Luonto on yksi Hanna Laitisen kiinnostuksen kohteista.

– Siitä tykkään eri tavoin. Pidän marjastamisesta ja sienestämisetä sekä luonnossa kävelemisestä. En ole koskaan ollut pitkän matkan vaeltaja, mutta päiväretkiä tykkään tehdä. Ja liikkua lähiluonnossa.

Myös uiminen on mieluinen harrastus.

– Yhden kerran ennätin Ylitorniolla uimahalliin ennen sen kesätaukoa.

”Kenenkään ei ole pakko lukea”

Hanna Laitinen ei ole lukunatsi.

– Kenenkään ei ole pakko lukea. Ihmisillä on maailmassa monenlaisia asioita, joihin voi käyttää aikansa. Yksi niistä on lukeminen ja mielestäni se on hyödyllinen asia. En pidä kuitenkaan hyvänä sitä, jos siihen liittyy pakkoa tai velvollisuuden tuntua.

Laitinen täsmentää, että totta kai esimerkiksi koulussa on pakko lukea, ja kannattaakin, mutta nyt keskustellaan vapaa-ajan lukemisesta.

Mutta jos lukemaan alkaa, niin Laitinen suosittelee valitsemaan teoksen sellaisesta aiheesta, josta on aidosti kiinnostunut muutoinkin.

– Lukeminen tarjoaa uutta tietoa tai viihdykettä.

– Ja jos kirja tuntuu ikävältä, sen voi jättää kesken ja ottaa jotakin muuta luettavaa.

Laitinen suosittelee myös äänikirjoja.

– Jos tavallinen lukeminen tuntuu hankalalta, niin äänikirjoja voi kuunnella esimerkiksi autolla ajaessa tai lenkillä.

Kaupallisia äänikirjapalveluita on tarjolla useita ja enenevässä määrin niitä on myös kirjastossa.

– Osa teksteistä toimii ääneen luettuna ja osa ei.

Tärkeintä on ymmärrys

Lukemisen ja kirjoittamisen tapa on myös muuttunut teknologian, kuten sosiaalisen median ja pikaviestien sekä lyhyiden verkossa olevien uutisjuttujen, myötä niin aikuisilla kuin lapsilla.

– Pidempään tekstiin tarttumiseen saattaa nykyisin olla korkeampi kynnys. Ärsyketulva on niin iso, Hanna Laitinen pohtii.

Nopeaan puhelimella kirjoittamiseen, jossa välimerkit jätetään välillä lähes kokonaan pois, antaa Laitinen synninpäästön.

– Pisteet ja pilkut ovat joissakin yhteyksissä tarpeen, mutta tärkeintä on, että tulee ymmärretyksi.

Tekstiä tarvitaan visuaalisessa maailmassakin

Lukutaidon merkityksestä Hanna Laitinen on vakuuttunut.

– Vaikka maailma on muuttunut visuaalisemmaksi, niin työelämässä tarvitaan, tietysti tehtävistä riippuen, kykyä ymmärtää erilaisia tekstilajeja.

Eräässä aiemmassa työtehtävässään Laitisen työtehtäviin kuului lukemista, kun hän teki kaunokirjallisuuden sisällönkuvailua eli asiasanoitti kaunokirjallisuutta. Tornionlaakson kirjastossa iso osa Laitisen työstä on hallinnollista, mutta hänet näkee myös asiakaspalvelussa, kuten pienissä kirjastoissa on tapa yleensäkin.

Kirjastotyöntekijöiden oma lukeminen kuuluu vapaa-aikaan.

– Luen monenlaista kirjallisuutta, lähinnä kaunokirjallisuutta. Elämässäni on ollut lukemisen osalta erilaisia kausia. Joskus tulee luettua enemmän tai vähemmän. Mitään suosikkigenreä ei ole, vaan luen monenlaista kirjallisuutta.

– Lapsena olen lukenut hyvin paljon ja ehkä vielä monipuolisemmin kuin aikuisena. Minulle on lapsena myös luettu paljon.

Laitisen lukukokemuksiin lapsena ovat kuuluneet muun muassa perinteiset tyttökirjat, kuten L. M. Montgomeryn Anna-sarja, neiti Etsivät ja Viisikot. Hevoskirjoja hän luki jossakin vaiheessa.

Ja niitä Södergranin runoja.

Laitinen sanoo, että lapsena hän yhden kuukauden ajan laski, kuinka paljon hän lukee. Kuukaudessa kului kolmekymmentä kirjaa.

– Ne olivat tietysti lasten ja nuorten kirjoja, joita on nopeaa lukea.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?