• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
  • Tilaushinnat
Toimittaja: Minna Siilasvuo

David Rundgren ja itse veistetty vene ovat oiva pari lohenpyynnissä Väylällä.

NIVANPÄÄ – David Rundgrenin elämäntaival alkoi erikoisella tavalla. Hän syntyi vuonna 1934 Kolarin Väylänpäässä yhdeksänlapsisen perheen kuopuksena. Äiti kuoli synnytykseen.

– Vanhin sisareni Martta oli 15-vuotias. Minusta seuraavaksi vanhempi veli Daniel annettiin adoptoitavaksi, mutta minut vietiin sauvomalla 15 kilometriä ylävirtaan Lappeaan, ukin ja mummin eli Josefina ja Carl Gustav Petäjäniemen hoiviin, David kertoo ja naurahtaa:

– Sanovat, että olen melkein veneessä syntynyt.

Opiskelu houkutteli

David kävi kansakoulun Lappeassa ja lähti vuonna 1952 jatkamaan opintojaan kansanopistoon.

– Minulla oli ajatuksena pyrkiä myöhemmin Vierumäen urheiluopistoon, mutta se unelma hiipui ja vaihtui toiseksi. Sotaväen jälkeen hakeuduin Lapin kansankorkeakouluun ja opiskelin siellä kaksi vuotta muun muassa kunnallisoppia ja yhdistystoimintaa.

Kansankorkeakoulussa Davidissa heräsi ajatus pyrkiä opiskelemaan Yhteiskunnalliseen korkeakouluun, josta saattoi päästä Maalaiskuntien liiton välityksellä harjoittelijaksi kunnan palvelukseen.

– Hain muutamaan paikkaan, kuten Sodankylään, sillä vaimo oli sieltä kotoisin. Sinne minua ei valittu, mutta pääsin kunnallisharjoittelijaksi Kolariin. Sillä tavalla homma kunnan kanssa alkoi.

”Ukko” Kelan töihin

Pian kävi niin, että David päätyi hoitamaan sosiaalisihteerin sijaisuutta.

– Pätevyyttähän minulla ei ollut, mutta hoidin sitä jonkin aikaa. Myöhemmin minut valittiin toimistoapulaisen toimeen. Hauska sattuma oli sekin, miten ajauduin Kelan hommiin.

Davidin vaimo Aira oli tuolloin töissä rautatietoimistossa Naamijoella. Silloinen mestari oli sanonut hänelle, että ”sano sille sinun ukolle, että hakkee tuohon Kelan hommaan, siihen kannattaa hakea”.

– Siihen asti piiriasiamiesten hommat oli hoidettu sivutoimisesti, mutta silloin Pellon ja Kolarin vakuutuspiirit yhdistettiin, perustettiin piiriasiamiehen virka ja siihen alettiin hakea työntekijää.

David ryhtyi tuumasta toimeen, perehtyi asiaan, laittoi hakemuksen vetämään – ja tuli valituksi. Työ edellytti asumista Pellossa, mutta myös toimipaikan vuokraamista. Käytössä tuli olla myös puhelin ja auto.

Koti Nivanpäästä

Asunto järjestyi keskeltä kylää, tosin vain vuokra-asunto omakotitalon yläkerrasta. Pian David sai kuitenkin sattumalta kuulla, että Nivanpäässä on talo myytävänä. Elettiin vuotta 1962.

– Mie hyppäsin autoon ja lähdin katsomaan. Kaupat syntyivät, ja kun talon asukkaat muuttivat Imatralle, me muutimme seuraavana päivänä tähän.

Talo oli kaikin puolin muuttovalmis: oli keskuslämmitys, sisäkäymälä, ulkosauna ja vuokralaiset yläkerrassa. Rundgrenin perheessä oli jo kaksi tytärtä, Anne ja Merja, eli perhekin oli valmiina. Muutto tapahtui hyvin nopeasti. Uuteen kotiin syntyi vielä kaksi tytärtä, Sari ja Marika.

– Meillä on ihan tyärporukkaa, mutta mie olen aina sanonut, että tyttärillä saa kyllä melkein aina poikia. Niin meillekin on käynyt: meillä on neljä vävypoikaa.

Tyttäret maailmalle

Sieppijärveltä muuton jälkeen Aira ei enää käynyt vieraan töissä, vaan hoiti kotona omia tyttäriään. Myöhemmin hän kouluttautui perhepäivähoitajaksi ja hoiti kotona muiden lapsia, kunnes joutui lopettamaan työt nivelreuman takia. 

Kaikki tyttäret kävivät lukion Pellossa, mutta sitten he hajaantuivat eri suuntiin.

– Anne opiskeli Uumajan yliopistossa filosofian maisteriksi ja kieltenopettajaksi. Siellä hän tapasi kanadalaisen aviopuolisonsa ja muutti Kanadaan. Hänellä on kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö.

Myös Merja opiskeli Uumajan yliopistossa ja valmistui sieltä sosionomiksi.

– Hän oli pitkään töissä Tukholmassa, mutta viimeiset 20 vuotta hän on ollut Kalixissa sosiaalitoimistossa tai kunnan työnvälityksessä töissä, ja on siellä tänäkin päivänä. Hänen miehensä on ruotsalainen.

Koronan erottamat

Nuoremmat tyttäret suorittivat opintonsa Suomessa. Sari valmistui Lapin yliopistosta kasvatustieteiden maisteri ja työskentelee ala-asteen rehtorina Kokkolan Kälviällä.

– Hänellä on kaksi tytärtä. Mies on fysioterapeutti ja hänellä on oma vastaanotto Kannuksessa.

Neljäs tytär, Marika, lähti puutarhaoppilaitokseen Oulun alapuolelle Kempeleeseen, valmistui hortonomiksi ja kävi perään kauppaopiston. Hänelläkin on kaksi tytärtä.

– Myös Marika asuu perheineen Kalixissa. Hänellä oli siellä ensin oma kukkakauppa, mutta nykyään hän on töissä toisen palveluksessa. Kyllä aika on vierähtänyt, kun Marikankin tytär on jo valmistunut luokanopettajaksi!

Korona on erottanut perheen melko tehokkaasti.

– En ole käynyt Ruotsissa sen jälkeen kun korona-aika alkoi, vaikka yleensä olen viettänyt joulut Kalixissa. Viime joulun olin Kälviällä, Sari haki ja toi minut.

Toisaalta nykyajan tekniikka tuo kaukanakin asuvan perheen lähelle.

– Kun on nämä laitteet, sitä ollaan päivittäin nokka nokatusten Kanadaa myöten. Annen tytär Emma on neljättä vuotta Japanissa kieltenopettajana, ja olen yhteydessä sinnekin.

Aikaa harrastuksille

David Rundgren on aina ollut sitä mieltä, että ihminen ei saa olla koskaan niin ahtaalla, ettei ole aikaa harrastuksille. Hän on itse vannoutunut urheilumies, joka hiihti lapsena ja nuorena kilpaa aikuisikään saakka.

– Jos pystyy ja on innostunut jostakin asiasta, se on vain hyvä. Se on kasvattavaa.

Kun Rundgrenit muuttivat Pelloon, David lähti heti mukaan Ponnen toimintaan ja päätyi tuota pikaa hallitukseen. Siitä matka jatkui vähitellen keskeisille paikoille urheiluseuratoiminnassa, jopa Länsi-Pohjan piirin varapuheenjohtajaksi.

– Kävi sillä tavalla, että minut valittiin puheenjohtajaksi ja hoidin sitä tehtävää kymmenen vuotta. Se oli aika mukavaakin hommaa. Ponsi oli jokivarren mahtiseuroja erityisesti hiihtolajeissa, ja Eero Mäntyranta oli siinä tietysti kaiken kruununa.

Vuonna 1941 perustetun Pellon Ponnen toiminta virisi sodan jälkeen, ja Ponnelle ostettiin Sinetästä vanha suojeluskunnan talo. Se siirrettiin samalle paikalle, missä Ponnen talo nykyäänkin on.

– Siinä on sitten pyöritetty huvitoimintaa ja bingoa, joilla on rahoitettu nuorten urheiluharrastusta. Palkkalistoilla ei ole ollut muuta kuin talonmies, kaikki muu on tehty talkoilla.

Mukaan politiikkaan

Lappeassa ei politikoitu, ja Sieppijärvellä asuessaan David ei katsonut voivansa osallistua politiikkaan työnsä takia. Pellossakaan hän ei aluksi ollut mukana politiikassa, mutta yllättäen tilanteeseen tuli muutos.

– Valtuusto oli minulta kysymättä esittänyt minua holhouslautakunnan puheenjohtajaksi. Lautakunnassa oli neljä jäsentä ja puheenjohtaja. Sitä hommaa mie hoidin 20 vuotta. Nykyään niistä tehtävistä huolehtii virkaholhooja.

Vähitellen David Rundgrenia alettiin kosiskella kunnanvaltuustoon, ja hän suostuikin ehdokkaaksi. Toisella yrityksellä hän tuli valituksi, mutta valtuustoura jäi yhteen kauteen.

– En oikein innostunut siitä, enkä asettunut enää ehdolle. Minua tarvittiin myös kotona, sillä Airan reuma oli paha. Olin kymmenen vuotta hänen omaishoitajanaan.

Sen sijaan hän oli kaksi kautta terveyslautakunnan puheenjohtajana ja kerran vaalilautakunnan Isorannan alueen puheenjohtajana ja kirkollisvaalilautakunnan varapuheenjohtajana.

– Olin yhden kauden myös kunnanhallituksen puheenjohtajana. Kunnanhallituksen työ on hyvin vastuunalaista hommaa. Silloinkin äänestettiin ja oltiin eri mieltä, mutta kun äänestys oli ohi, asia oli sitä myöten selvä. En muista, että mustelmilla olisi koskaan oltu. Isot asiat pitää voida päättää sopuisasti.

Kalajuttuja ja yhdistystoimintaa

Melkein veneessä syntynyt mies on tietysti harrastanut kalastusta pikkupojasta saakka. Ensin harrinpyyntiä, ja lohestusta heti kun kyvyt ovat riittäneet.

– Siinäkin olen mennyt mukaan järjestötoimintaan. Perustettiin Tornion-Muonion-Lainionjoen yhdistys, jonka kanssa tehtiin monta reissua ministeriöön. Teimme kaksikin reissua linja-autolla etelään ja tarjottiin lohisoppaa Tukholmassa Sergelintorilla ja Helsingissä Senaatintorilla.

Ihmettelijöille sopantarjoajat kertoivat, ettei lohi lisäänny meressä, vaan sen pitää päästä jokeen kutemaan. Se oli monelle uutinen.

Kesällä pitää päästä Väylälle soutamaan lohta, vaikka 87-vuotissyntymäpäivä on käsillä ihan näillä hetkillä. Mikäpä on mennessä, kun alla on itse tehty vene.

– Olen harrastanut puutöitä sen verran, että olen tehnyt kaikille neljälle tyttärelle kaappikellot ja itselleni neljä venettä, kolme puusta ja yhden lasikuidusta.

David Rundgren on paitsi kova urheilumies, myös vannoutunut järjestömies. Hän on ollut mukana Eläkeliiton Pellon paikallisyhdistyksen hallituksessa, Rotaryissa, pitkään Reservialiupseerien toiminnassa – muun muassa puheenjohtajana – ja näkyvästi Eeron patsastoimikunnan puheenjohtajana.

– Yhdistystoiminta on kiinnostanut minua aina. Se on vaatinut paneutumista, mutta en ole koskaan menettänyt yöuniani sen takia.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?