• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
  • Tilaushinnat
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kesämökki ja sen piha Jarhoisten rantatörmällä ovat Marjatta Rundgrenin lempipaikkoja.

JARHOINEN – Sieppijärveläislähtöinen Marjatta Rundgren (s. Satta) on tehnyt elämäntyönsä sosiaalitoimen palveluksessa, eli monessakin mielessä varsin vaativalla alalla. Hän on kuitenkin kyennyt hoitamaan tehtävänsä siten, että jälkeen on jäänyt hyvää mieltä ja onnistuneita ratkaisuja.

Marjatta kirjoitti ylioppilaaksi Pellon lukiosta vuonna 1968 ja jatkoi sitten opintojaan Rovaniemellä Lapin kansankorkeakoulun sosiaalityön linjalla. Sieltä hän valmistui vuonna 1971. Lapin yliopistoa ei ollut vielä tuolloin.

– Sain olla jo lukioaikana Sieppijärvellä kunnantoimistolla töissä erilaisissa keskushallinnon tehtävissä, mutta pääasiassa sosiaalitoimistossa.

Kolarista Pelloon

Ura kunnallisella puolella jatkui, kun Marjatta haki valmistuttuaan paikkaa Kolarin kunnan toimistovirkailijana. Puoli vuotta myöhemmin aukesivat ovet sosiaalityöntekijän virkaan.

– Olin ollut kolme ja puoli vuotta Kolarissa sosiaalityöntekijänä, kun Pellossa aukeni viransijaisuus. Sanoin rohkeasti itseni irti Kolarin virasta ja muutimme Pelloon vuonna 1976.

Siihen aikaan Pellossa oli sieppijärveläisen näkökulmasta suuren maailman tuntua: kunnassa oli noin 7000 asukasta ja kaupunkioikeudet näyttivät olevan ihan kädenojentaman päässä.

– Ei Kolarikaan ollut silloin mikään köyhä kunta, mutta halusin silti päästä Pelloon.

Kaksi iltatähteä

Viimeisenä lukiovuotenaan Marjatta tapasi Kolarin työväentalon tansseissa Lasse Rundgrenin, jonka kanssa on taivallettu yhteistä polkua parikymppisistä lähtien.

– Ei siitä heti syntynyt mitään, vaan ajan kuluessa. Minulla oli vanhat vanhemmat, ja koulu oli tärkeintä. Äiti muistutti aina, et-teivät tanssit kuulu koululaiselle...

Kesällä 1970 tanssittiin kuitenkin Marjatan ja Lassen häitä, ja Pelloon muuton aikaan perheessä oli jo kaksi lasta, Kirsi ja Tea. Pellossa syntyivät perheen iltatähdet Sami ja Assi-Maria.

– Isoimpien lasten syntymän aikaan äitiysloma kesti vain kolme kuukautta, mutta kun Assi-Maria syntyi, oli jo pitempi äitiysloma ja myös mahdollisuus kotihoidontukeen. Nautin siitä, kun saimme Assi-Marian kanssa saattaa Samin kouluun, Marjatta muistelee.

Kunnan ainoa sosiaalityöntekijä

Kun Marjatta aloitti työt Pellossa, sosiaalisihteerinä oli Harjun Jorma, johon Marjatta oli tutustunut jo Kolarissa. Se helpotti asettumista uuteen paikkaan.

– Työ oli rankkaa, sillä tutkinto oli lyhyt ja olin kunnan ainoa sosiaalityöntekijä. Minulle kuuluivat vanhukset, nuoret, aikuiset, lapset, lastensuojeluasiat ja isyyskysymykset. Sosiaalitoimistolla oli ennen myös paljon maksuliikennettä. Meni pitkään, ennen kuin maksatukset siirtyivät Kelalle.

Pellon ainoa sosiaalityöntekijä oli todellinen jokapaikanhöylä. Onneksi Marjatta sai työhönsä täydennyskoulutusta Kunnallisopistossa.

– Kotikäyntejä oli paljon, ja kotipalvelun ohjauskin kuului alkuvaiheessa minulle. Minun piti tehdä arvio, pärjäsikö vanhus kotona kotipalvelun avulla, vai pitikö hänelle järjestää paikka laitokseen. Silloin nykyisen Vihreän Pysäkin tiloissa toimi Kolarin, Muonion, Ylitornion ja Pellon yhteinen kunnalliskoti.

Vaativaa ja palkitsevaa

Haasteellisinta – ja kiinnostavinta – vaihtelevissa työkomennuksissa oli lastensuojelutyö. Siihen Marjatta sai täydennyskoulutusta 1990-luvulla vast’ikään perustetussa Lapin yliopistossa.

– Kun olin ollut kymmenen vuotta sosiaalihuollossa töissä, minussa heräsi kiinnostus vanhustyötä kohtaan. Kuntainliiton vanhainkodin johtaja jäi eläkkeelle ja paikka tuli auki. Meitä oli kaksi hakijaa, eikä kummallakaan ollut hallinnollista koulutusta.Halusin kuitenkin päästä kokeilemaan asiaa.

Marjatta pääsi valinnassa ensimmäiselle sijalle, mutta hän ei saanut kunnasta virkavapaata suorittaakseen tarvittavan tutkinnon.

– Silloin se kirveli jonkin aikaa, sillä se tehtävä jäi kokematta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen työhön, mitä olen saanut tehdä. Työ on ollut palkitsevaa, vaikka se on ollut vaativaa.

Asiakkaan puolella

Marjatta kokee saaneensa työssään asioita myönteisellä tavalla eteenpäin. Asiakkailta on tullut kiitosta.

– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä sitä työtä. Tosin 30 vuoden aikana on ollut kaksi kertaa kotikäynnillä sellainen tilanne, että on saanut pelätä henkensä puolesta.

Vaihtelevassa työssä aika ei ole käynyt koskaan pitkäksi. Kahta samanlaista päivää ei ole ollut, vaan jokainen päivä on tuonut esiin uusia ihmisiä, uusia kohtaloita ja uusia ratkaisuja.

– Olen pitänyt aina mielessäni, että teen asiakaspalvelutyötä. Sosiaalityöntekijän pitää olla asiakkaan puolella ja tehdä työtään niin, että asiakkaan elämäntilanne paranee – tietysti lain ja säädösten rajoissa. 

Ensisijaiset etuudet käyttöön

Sosiaalityöntekijän täytyy osata kuunnella asiakasta, muuten avun tarjoaminen voi muuttua entistäkin haastavammaksi.

– Minun piti aina muistuttaa siitä itseäni, kun olen niin puhelias, Marjatta naurahtaa.

Hyvin se kuitenkin onnistui, ja apu tuli myös autottomien vanhusten ulottuville.

– Kun menin kotikäynnille uuden asiakkaan luo, tarkistin aina ensimmäiseksi, ovatko ensisijaiset etuudet käytössä. Moni perheenäiti sai sitä kautta kansaneläkkeen, johon hän oli oikeutettu. Se paransi monen toimeentuloa.

Ohjausta ja neuvontaa tarvittiin tuolloin paljon. Marjatta teki kotikäyntejä myös psykiatri Marja-Leena Lohinivan kanssa.

– Kaikille ei ollut niin helppo lähteä lääkäriin. Moni pelkäsikin lääkäriä, mutta Marja-Leena Lohiniva teki kotikäyntejä ja teki asiakkaille tarvittavat testit kotioloissa. Se tuotti hyviä tuloksia ja sai aikaan iloisia edistysaskelia.

Oikea-aikaista apua

Marjatan mielestä ihmiset tarvitsevat vastoinkäymisten kohdatessa oikea-aikaista apua ja jonkun ihmisen, joka osaa ohjata avuntarvitsijan oikeaan suuntaan. Ketään ei saa pompotella. Esimerkiksi lastensuojeluasioissa ei ole olemassa selvää sääntöä, vaan jokainen tapaus täytyy harkita aina erikseen.

– Pitää osata tulkita ja soveltaa. Ihmisellä on aina oikeus apuun silloin kun sille on tarve.

Joskus Marjatta mietti, jaksaako töissä eläkeikään asti. Asiakastyö oli kuitenkin aina mukavaa.

– Jälkeenpäin ajatellen tämä työ oli kuitenkin oikea valinta, mutta jäin silti yksilölliselle varhaiseläkkeelle samana vuonna kun täytin 60 vuotta. Juuri sopivasti päästäkseni mummoilemaan… Meillä on neljä lastenlasta.

Isot asiat Luojan hoitoon

Eläkepäivät ovat menneet mukavasti mummoillessa ja harrastusten parissa. Perhe on aina ollut Marjatalle kantava voimavara.

– Työaikana kävin paljon sanan ja rukouksen illoissa. Se oli minulle kuin työnohjausta aikana, jolloin työpaikalla ei ollut vielä sellaista tarjolla.

Usko on Marjatalle kodin peruja. Se on läsnä arjessa, mutta hän ei koe tarvetta tuoda sitä erikoisesti esiin.

– Ajattelen, että Luoja hoitaa. Rukousvastauksia on tullut paljon. Olen aina sanonut lapsille, että pitää uskaltaa jättää isot asiat Luojan hoitoon ja luottaa johdatukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pitäisi myös itse hoitaa asiat järkevästi ja parhaalla mahdollisella tavalla.

Laulua ja mökkeilyä

Marjatan ykkösharrastus on laulu: hän on laulanut kuoroissa jo yli 50 vuotta. Ensin kirkkokuorossa Kolarissa, sitten Pelimannikuorossa Pellossa ja lopuksi Pellon kirkkokuorossa. Laestadius-oopperaankin hän on ehtinyt mukaan.

– Jokunen vuosi sitten lähdin opiskelemaan yksinlaulua Noemi Lehkosen johdolla Meän Opiston kursseille. Olin välillä vuoden poissa, mutta innostuin uudelleen. Laulu on parasta mielialalääkettä!

Mielenterveys kiinnostaa Marjattaa, ja hän oli mukana Tornionjokilaakson mielenterveysseuran toiminnassa koko seuran elinajan. Nyt hän osallistuu voimaantumisryhmän toimintaan. 

Rundgrenit viihtyvät kesät tiiviisti mökillä Jarhoisissa, Lassen äidin kotitilan mailla. Tai ehkä ”kesä” on tässä tapauksessa hienoista vähättelyä. Tai liioittelua, kuinka vain.

– Tulemme yleensä vapuksi ja viihdymme täällä lokakuulle saakka. Käymme talvellakin usein. Ystävät sanovat usein, että myykää Pellon talo kun olette kuitenkin aina mökillä! Aiomme kulkea täällä niin kauan kuin jaksamme.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?