• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Hanna-Marian elämä on täyttä ja rikasta.

PELLO – Monelle kirkossa kävijälle virret ja laulut ovat keskeinen osa jumalanpalvelusta. Usein musiikin taustalla oleva kanttori on kuin harmaa eminenssi. Hän ei välttämättä näy, mutta jonka poissaolo kuuluisi sitäkin selkeämmin. Pellon uudelle kanttorille Hanna-Maria Koivumaalle musiikki on yksi tärkeimmistä kielistä.

– Kun sanat loppuvat, musiikki alkaa, Hanna-Maria kuvaa suhdettaan musiikkiin.

Hanna-Marian juuret ovat Torniossa. Hän varttui seitsemän sisaruksen parvessa.

Vanhemmat kannustivat lapsiaan itseilmaisuun eri muodoissaan, muun muassa harrastamaan kuvataiteita ja käymään erilaisissa taidetapahtumissa.

Koko sisarusparvi opiskeli aikoinaan musiikkiopistossa, mutta vain Hanna-Marialle musiikista kehkeytyi ammatti.

Pienellä pakolla kanttoriksi

– Olin 13-vuotias, kun eräisiin häihin tarvittiin kanttoria. Musiikinopeni, luokan ryhmäpainostus ja rohkeuteni saivat aikaan sen, että soitin niissä häissä Toivo Kuulan Häämarssin, hän muistelee.

Toinen lopullista uravalintaa vahvistanut tapahtuma sattui äitienpäiväjuhlassa Keminmaalla, kun Hanna-Maria ystävänsä pyynnöstä soitti juhlassa. Kappale oli Vivaldin viulukonsertto.

– Keminmaan kanttori kuuli soittoni ja pyysi samantien tekemään tuurauksia kirkossa.

Hanna-Maria on sanojensa mukaan tekevä ihminen. Ei siis muuta kuin kirjastoon lainaamaan jumalanpalveluksien virsien Koraalikirjat, joissa oli yhteensä 632 virttä.

– Harjoittelin kaksi viikkoa soittamalla kaikki virret kaksi kertaa läpi, hän huokaa.

Keminmaan kirkon jälkeen seurasivat Tornion ja Tervolan kirkot. Niiden jälkeen seurakuntia on kertynyt 18 muutakin, joista viimeisimpänä Pello. Onpa kokemusta kertynyt myös Lontoon merimieskirkon jumalanpalvelusten säestäjänä.

Hanna-Maria valmistui kanttoriksi Oulunseudun ammattikorkeakoulusta vuonna 2005. Sen jälkeen hän on suorittanut työn ohella musiikkikasvatuksen opintoja Oulun yliopistossa.

– Kirkolla on linjaus, että työnkuvaa syvennetään uruista musiikkikasvatukseen. Kirkko on myös kulttuurivaikuttaja, ei ainoastaan hengellinen toimija, hän kertoo.

Yliopisto-opinnot ovat rohkaisseet häntä tarttumaan itselle vieraisiin soittimiin.

– Soitin ko soitin kätteen ja muuta ko harjotella. Jouduimme soittamaan bassoa ja rumpujakin korvakuulolta, hän kertoo.

Työniloa ja haasteita

Kanttorin työhön ilo tulee Hanna-Marian kokemuksen mukaan varsin kokonaisvaltaisesti. Töihin on aina mukava lähteä.

– Työ kiehtoo ja haastaa, hän miettii.

Työ on monipuolista ja päivät aina erilaisia. Työtilanteiden vaihtuvuus ja kirjo ovat laajoja häistä hautajaisiin, kuoroharjoituksista hartaushetkiin ja omaan soittoharjoitteluun tyhjässä kirkossa.

– Tapaan koko ajan erilaisia ihmisiä. Seurakunnan työntekijänä saan tehdä omalla persoonallani monipuolisesti työtä, hän hymyilee.

Luovana ammattilaisena hänelle tulee toisinaan eteen tilanteita, joissa pitää hyväksyä tietynlainen keskeneräisyys.

– Aina ei tarvitse, eikä voikaan olla täydellinen. Koko ajan saa oppia lisää ja mennä eteenpäin.

Maailmalla ja meilläkin yleistynyt niin kutsuttu hoivamusiikki yhdistää nimensä mukaisesti hoivan ja musiikin. Esimerkkinä tästä voisi mainita musisoinnin vanhusten hoitolaitoksissa tai vastasyntyneiden teho-osastolla, jonne musiikki viedään yhtenä hoivan elementtinä. Kuten Hanna-Maria totesi:

– Kun sanat loppuvat, musiikki alkaa.

Tämä yksi musiikin lukemattomista keinoista tavoittaa sanoitta toisen ihmisen sisintä on kenties tulevaisuudessa Hanna-Mariaa kiehtova musiikin osa-alue.

Musiikin syvä kieli

Hanna-Marialle musiikki merkitsee valtavan ihanaa lahjaa elämässä.

– Jos ei olis musiikkia, olis se iso aukko.

Hänen on vaikea nimetä mieluisinta musiikin lajia. Suurimman vaikutuksen häneen on kuitenkin tehnyt unkarilaisen Miklos Spányin cembalokonsertti Tornion kirkossa, jossa hän soitti Dietrich Buxtehuden seitsemänosaisen teoksen Membra Jesu Nostri.

Säveltäjistä erityisesti Brahms, Beethoven ja Bach ovat sydäntä lähellä.

– Kun oivaltaa, miten pääset heidän musiikkinsa esiintymiskäytäntöihin sisään, on heidän musiikistaan helpompi löytää syvyyttä ja kerroksellisuutta. Heidän musiikkinsa kanssa synkkaa, hän pohtii.

Soitinten kuningatar

Kanttorille urut ovat usein lähin työtoveri. Vaativuutensa ja voimallisuutensa vuoksi ne eivät turhaan ole saanut nimitystä soitinten kuningatar.

– Kun pianoa soittaessaan lukee kahta nuottiriviä yhtä aikaa, urkujen kohdalla rivejä on kolme. Samalla koordinoidaan neljää raajaa samanaikaisesti, sekä tiedostetaan soitettavan musiikin tyylin mukaista esityskäytäntöä, Hanna-Maria huokaa.

1600-luvun barokkimusiikki vaatii tyystin erilaisen kosketuksen kuin 1800-luvun musiikki. Moderni säveltaide eroaa radikaalisti vanhemmasta musiikista myös kosketinten ja polkimien kosketuksen osalta.

Uruissa kosketus on niin herkkä asia, että jotkut urkurit jättävät mieluusti esimerkiksi puutarhatyötkin väliin, ettei sormien herkkyys kärsisi mullan tonkimisesta.

– Minä rakastan puutarhatöitä! Hanna-Maria nauraa.

Kirkko on majakka

Hanna-Marialla on selkeä työnäky ja oma nuotitus sen toteuttamiseen.

– Toivon, että toimisin kanttorina Jumalan kunniaksi ja ihmisten rakennukseksi. Toivon myös, että voisin kirkon työntekijänä olla kutsumassa seurakuntayhteyteen kysymättä kenenkään suhdetta kirkkoon tai henkilökohtaiseen uskonelämään. Erityisesti haluaisin rohkaista sellaisia ihmisiä, jotka kokevat etääntyneen kirkosta syystä tai toisesta, että kirkko on kuin majakka merellä. Se säilyy turvallisena ankkurina, vaikka kirkkopolku sammaloituisikin.

Hanna-Marialle kirkossa on merkittävintä sen turvallinen viesti rakkaudesta ja armosta sekä Jumalan huolenpidosta.

Erityisesti mummonsa perintönä hän on sisäistänyt näkemyksen, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas. Sitä hän haluaa omalta osaltaan vahvistaa niin töissä kuin vapaa-ajallaankin.

Laajempaan yhteistyöhön

Työskennellessään Oulaisten ja Haapaveden seurakuntien yhteisenä kanttorina Hanna-Maria sai kannustavan kokemuksen seurakunnan yhteistyöstä paikallisen kansalaisopiston kanssa. Lapsikuorot, konsertit sekä kaupungin musiikkijuhlat toteutettiin hyvässä yhteistyössä näiden kahden organisaation kesken.

– Haluaisin haastaa kuntaa ja kolmatta sektoria enämpi aitoon ja hyvään yhteistyöhön. Uskon, että pienillä paikkakunnilla ja kuntien taloustilanteiden tiukentuessa yli kuntarajojen ulottuva yhteistyö voisi olla luovaa ja hedelmällistä.

Häntä ovat ilahduttaneet Pellon tarjoamat upeat puitteen musiikin harrastamiseen Lapin musiikkiopiston ja Meän opiston kautta.

– Liian usein olen kuullut, ettei oppilaaksi ole mahdollista hakeutua taloustilanteen vuoksi.

Oulaisissa ja Haapavedellä seurakunnan, kaupunkien sekä kolmannen sektorin yhteistyö Taiteiden yö, kokosi valtavasti porukkaa. Eri toimijat vastasivat vuorovuosina tapahtuman järjestäjien koollekutsumisesta.

– Mukana järjestämässä oli esimerkiksi seurakunta, tanhuryhmä, sirkustaiteilijoita, sanataiteilijoita ja kuoroja. Ohjelmaa oli ympäri kaupunkia. Kirkossakin kävi yhden iltayön aikana 800 ihmistä.

Lapsiperheen hulinaa

Hanna-Marialla ja hänen miehellään Keijolla ei ole tällä hetkellä vapaa-ajan ongelmia. Puuhasta ja vauhdista vastaavat pariskunnan neljä pientä lasta. Kaksoset Aatos ja Armas ovat kuusivuotiaita, Aino-tytär viisi vuotta ja nuorimmainen Alva täyttää pian vuoden.

– Olihan se melkoista kiirettä, kun kolme ensimmäistä lasta synty vuoden sisällä. Meillä oli yhtä aikaa kolme vauvankoppaa, nykymittapuun mukaan suurperhen äiti nauraa.

Kuten aikoinaan lapsuuden kodissaan niin myös omien lastensa kohdalla hän kannustaa lapsiaan itseilmaisuun. Kaikki lapset musisoivat.

– He pyytävät, että pidä äiti muskaria. Aatos ja Aino käyvät musiikkiopistoa. Armas miettii vielä omaa soitintaan. Musiikkia kuullessaan Alvakin jo jammailee ja laulelee omalla tavallaan, äiti kertoo ylpeänä.

Entäpä Keijo?

– Hän laulaa. Omissa korvissani se kuulostaa maailman kauneimmalta, vaikkei aina menisikään niin nuotilleen, kanttori arvioi kauniisti miehensä laulunlahjoja.

Koko perhe taitaa siis hengittää musiikkia. Pellolla on ilo saada kuntaan oma, musikaalista Sound of Music tuttu Trappin perhe!

Paikallisuutisia

Ansiomerkein palkitut: Marja Pantzare, Seija Kangas, Juhani Kauvosaari, Bertta Kallijärvi, Salli Alahannu-Horneman ja Paavo Horneman.

YLITORNIO – Ylitornion Kuuloyhdistyksen 30-vuotisjuhlassa kunnan tervehdyksen tuonut ...

Yhteispotretissa kunnanjohtaja Tapani Melaluoto, yrittäjäyhdistyksen sihteeri Pekka Lovikka, Jouko ja Vuokko Vakkuri, Reeta Laitinen (takana), yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Heinonen sekä Jakob ja Josef Vakkuri.

YLITORN...

TORNIONLAAKSO – Tornio-Muoniojokiseura on antanut lausunnot kahdesta tärkestä asiasta.

Maa- ja metsätalousministeriölle osoitetussa lausunnossa kalastuslain muuttamisesta todetaan, että voimassa olevan lain valuviat tulisi korjata.

Jokiseura pitää lain määritelmää kalakannasta harhaanjohtavana ja ...

Kokouksen aluksi jaettiin muutama muistaminen. Juha Sipilä kiinnittää ansiomerkin keminmaalaisen Reetta Willigin rintaan.

YLITORNIO – Ylitorniolainen Tanja Joona valittiin odotetusti Keskustan Peräpohjolan pii...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?