• Hakki Pilke
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Läskipyöräily on yksi Hanna Lintupuron lempiharrastuksista, sillä pyörän selkään voi hypätä niin kesällä kuin talvellakin.

YLITORNIO – Meän Opiston suunnittelijaopettaja Hanna Lintupuro on ylitorniolainen henkeen ja vereen. Ehkä vielä mieluummin hän olisi pakisjärveläinen, mutta neuvottelut puolison kanssa ovat vielä vähän kesken.

– Lintupuron nimi on aika harvinainen. Nyt meitä on 36, kun veljeni meni naimisiin kirkon järjestämänä hääyönä. Ylitornion Lintupurot ovat ihan lähisukua, sillä pappa tuli vuonna 1956 Hartolasta juustomestariksi Ylitornion meijeriin. Mummin hän löysi Kuivakankaalta.

Hannan toiset isovanhemmat olivat kotoisin Pakisjärveltä, ja nykyään Hanna omistaa vanhan mummolansa.

Hanna vietti lapsuutensa Nuotiorannan meijerin tuntumassa. Syntymäkoti oli meijerin rivitalossa, sillä myös Hannan isä oli töissä meijerillä. Myöhemmin vanhemmat ostivat oman talon, tosin ihan näköetäisyydeltä.

– Kävin lukion Ylitorniolla – siinä ei ollut vaihtoehtoja. En halunnut lähteä mihinkään kauemmas ja sain asua vielä muutaman vuoden kotona.

Ensimmäinen paluu

Lukion jälkeen Ylitorniolta oli lähdettävä, ainakin vähäksi aikaa. Hanna opiskeli Lapin yliopistossa Rovaniemellä kasvatustieteitä ja valmistui vuonna 2012. Oli aika palata Ylitorniolle ensimmäisen kerran.

– Tulin tuuraamaan Meän Opiston suunnittelijaopettajaa… Olin tosi tyytyväinen, kun sain töitä heti valmistuttuani. Hain myös kasvatustieteen maisterin paperit saatuani saman tien uudelleen yliopistoon, sillä työtilanne oli aika epävarma. Minulla oli kuitenkin vain sijaisuus.

Sijaisuuden päätyttyä Hanna aloitti opinnot Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa hallintotiede pääaineenaan.

– Opiskelu on ollut viime vuosina taka-alalla, ja opinto-oikeuskin päättyi. Olin kahden vaiheilla, jatkanko opintoja vai annanko olla, mutta kun olin viime vuoden sivistysjohtajan viransijaisena, palo opiskeluun syttyi uudelleen. Haluan kehittää itseäni, ja ilmoittauduin graduseminaariin.

Arkielämää Oulussa

Vuonna 2014 Hanna tapasi nykyisen kihlattunsa Mika Kurkelan, joka asui silloin Oulussa. Hanna ja Mika elivät vuoden etäsuhteessa, mutta tulivat vähitellen siihen tulokseen, että olisi sentään aika mukavaa asua saman katon alla.

– Muutin Ouluun ja ostaa pämhäytin ensiasunnon Jäälistä. Meillä oli vakaa aikomus jäädä sinne, mutta minä en oikein löytänyt oman alani töitä. Mika ehdotti, että tulisin hänelle töihin ja alkaisimme myydä yhdessä vakuutuksia. 

No, eihän sole ko alkaa. Hanna suoritti tarvittavat koulutukset, kääri hihansa ja alkoi töihin.

– Tein sitä pari vuotta, mutta ei se tuntunut missään vaiheessa oikein omalta hommalta. Samalla tein sivuhommina opetustyötä Oulu-opistolla.

Vuoden kuluttua muutosta syntyi perheen yhteinen tytär Linda, ja Hannan ja Mikan pieni uusperhe kasvoi kolmilapsiseksi. 

– Linda ei ollut helppo lapsi. Kahden ensimmäisen vuoden aikana hän nukkui tuskin yhtään kokonaista yötä.

Mika oli paljon töissä eikä Hannalla ollut omaa sukua ympärillä. Arki kolmen lapsen kanssa tuntui haastavalta, suorastaan raskaalta.

– Jos yhden kuskasi harrastukseen, koko revohka piti ottaa mukaan. Sama juttu, jos joku sai vaikka korvatulehduksen – ei muuta kuin koko sakki autoon ja lääkäriin. Tuntui rankalta, kun apua ei ollut saatavilla.

Toinen paluu kotiseudulle

Arjen pyörityksen lomassa Hanna haaveili kaikessa hiljaisuudessa paluusta Ylitorniolle, ja tutki siinä sivussa työpaikkailmoituksia myös Ylitornion suunnalta.

– Meän Opiston silloinen suunnittelijaopettaja, Pahkalan Anne, tarvitsi sijaisen vuodeksi ja minä pääsin tuuraamaan häntä. Tein osittain etätyötä, mutta kulkeminen tuli silti raskaaksi.

Vuoden kuluttua virka tuli avoimeksi ja Hannalla oli edessään ratkaisun paikka.

– Keskustelimme Mikan kanssa perusteellisesti ja päädyimme siihen lopputulokseen, että haen virkaa. Kun minut valittiin, pistimme talon myyntiin ja muutimme Ylitorniolle. Mika on kotoisin Kemistä, ja hän on ylitorniolaistunut tosi hyvin.

Ylellistä lapsiperhearkea

Hanna on vakuuttunut siitä, että päätös oli oikea. Mika pystyy tekemään omaa työtään Ylitorniolta käsin ja lapsiperhearki on suorastaan luksusta kun ympärillä on turvaverkkoja.

– Lapsiperheiden palvelut ovat aivan loistavat! Esimerkiksi lääkäriajan saa aina samalle päivälle. Oulussa piti mennä suoraan yksityiselle, sillä terveyskeskukseen pääseminen oli ihan toivotonta. Terveysvakuutuksille oli todella käyttöä!

Päätös tuntuu hyvältä siksikin, että jos kokous venyy myöhään, voi aina soittaa äidille ja pyytää hakemaan Linda hoidosta. Äiti on pyynnöstä kaikkea muuta kuin harmissaan. Turvaverkon silmukat syntyvät äidistä, isästä, veljen perheestä ja tädistä. Lisäksi Ylitorniolla asumisessa on muitakin etuja.

– Täällä on ihan valtavasti harrastusmahdollisuuksia! Kaikki lapset osaavat jo lasketella…

Ikuinen opiskelija

Hanna epäilee olevansa ikuinen opiskelija. Suoritettuaan kasvatustieteen maisterin opinnot hän on jatkanut samalla polulla opiskelemalla opettajan pedagogiset opinnot, rehtorin tehtävään ohjaavat opinnot, vakuutusalan opinnot ja kutakuinkin kaiken, mitä on ollut työn ohessa tai työn takia tarpeen opiskella.

– Voi ehkä jo sanoa, että harrastan opiskelua. Hallintotieteet ovat nyt aktiivisena, mutta viime aikoina olen opiskellut työhön liittyen esimerkiksi etäopiskelun järjestämistä ja tulin suorittaneeksi myös metsästyskorttikouluttajan opinnot, Hanna nauraa.

Viime vuoden ajan Hanna oli virkavapaalla suunnittelijaopettajan työstä ja tuurasi sivistysjohtaja Petri Pasasta. Sijaisuus oli Hannalle mieluisa mahdollisuus, johon hän tarttui heti.

– Aluksi tietysti pelotti kun kyseessä on iso toimialue, jossa on paljon sellaisia asioita, joista en tiennyt mitään. Hyvin se kuitenkin meni. Näin jälkikäteen vain huvittaa se, kun Petri sanoi lähtiessään, että nyt sivistystoimessa on sellainen hengähdysvuosi – ja sitten tulikin korona!

Metsästyksestä siivoukseen

Opiskelu saattaa olla Hannan pääharrastus, mutta ehtii hän harrastaa muutakin. Esimerkiksi metsästystä, kalastusta, hiihtämistä ja läskipyöräilyä.

– Olen mie muutaman kerran käynyt lasten kanssa laskettelemassakin, mutta en mie ole siitä oikein innostunut. Mika saa hoitaa sen puolen.

Yhteinen harrastus Mikan kanssa on Meän Opiston K18-bändi. Joka vuosi Hanna ilmoittautuu myös tunnollisesti Meän Opiston ryhmäliikuntatunneille, ja joka vuosi kiireet syövät harrastuksen. Osallistuminen etäjumppaan on osoittautunut yllättävän hyväksi ratkaisuksi.

– Tähän aikaan vuodesta käyn mielelläni pilkkimässä ja moottorikelkkailen, tosin lähinnä vain päästäkseni jonnekin.

Hannalla on myös ongelma. Hän on tornionlaaksolaiseen tapaan sekä työ- että siivoushullu. Lattiat pitää luututa perjantaisin kontaten, joka paikan pitää kiiltää ja pakastimen täytyy olla aina täynnä pullaa.

– Työstän ratkaisua koko ajan, ja olen mielestäni onnistunutkin siinä. Hiljaa hyvä tulee...

Pientä pintaremonttia

Jäälissä asuessaan Hanna oli innostunut sisustamisesta ja pienen pintaremontin tekemisestä, mutta vuokra-asunnossa sellainen harrastus on jäänyt sivuraiteelle.

– Haaveenani on, että jonakin päivänä saisimme ostettua tai rakennettua oman talon. Ihan überunelma olisi hirsitalo, josta olisi jokinäkymä. Tontteja ei vain oikein tunnu olevan.

Hanna toteuttaa sisustusunelmiaan pienimuotoisesti Pakisjärven mummolassa, Erkkilässä, missä perhe viettää lomat ja viikonloput.

– Meillä on siellä semmoinen dynastia. Äidin kaikilla kolmella sisaruksella on siellä mökit, samoin veljelläni Antilla. Olen pitänyt Pakisjärveä kohtaamispaikkana, jossa järjestetään joulupäivälliset ja rapujuhlat ja muut suvun kokoontumiset.

Hanna toteaa olevansa Ylitorniolla kuin kala vedessä, mutta Pakisjärvi on astetta omempi paikka.

– Aina kun olen menossa sinne ja käännyn Pakisjärven risteyksestä, tunnen kuinka hartiat rentoutuvat ja putoavat viisi senttiä alemmaksi. Huolet ja murheet unohtuvat. Koko seutu asukkaineen ja mökkiläisineen on oikea rentoutumispaikka.

Mutkan kautta kotiseudulle

Vaikka Ylitornio ja siellä erityisesti Pakisjärvi ovat Hannalle tärkeimpiä ja rakkaimpia paikkoja maailmassa, hän kannustaa nuoria nousemaan siivilleen ja lähtemään maailmalle.

– Nuoren pitää hakea elämäänsä avaruutta, kokemusta ja uusia näkökulmia. Minusta olisi ihan kauhea ajatus, että omat lapseni asuisivat koko kouluikänsä Ylitorniolla, saisivat täällä esimerkiksi ammatillisen koulutuksen ja onnistuisivat saamaan täältä työpaikankin!

Oikea pohdinnan paikka ei ole Hannan mielestä siinä, miten nuoret saataisiin jäämään kotikonnuille, vaan miten heidät saataisiin opiskelujen jälkeen palaamaan – ja mielellään vielä niin, että mukana olisi myös maailmalta tuotu puoliso.

– Mie ja veljeni olemme tästä hyviä esimerkkejä: mie olen tuonut tullessani miehen Oulusta ja veli on hakenut vaimon Rovaniemeltä. Itse asiassa äiti vitsailee, että hänen pitäisi saada joku palkinto, kun hänen molemmat lapsensa asuvat Ylitorniolla.

Hannan mielestä Ylitornio on loistopaikka monessa mielessä.

– Yrityselämä kunnassa on aktiivista, ja täällä on monenlaisia yrityksiä. Myös kunta on mainio työpaikka: työntekijöissä on monen ikäisiä ihmisiä, on sopivassa suhteessa kokemusta ja tuoreita näkemyksiä. Se on rikasta ja antoisaa.

Johtajuus kiinnostaa Hannaa, ja kukapa tietää, vaikka hänestä tulisi vielä Ylitornion kunnanjohtaja. Sitten isona.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?