• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

MELLAKOSKI – Elämä on kuljettanut nykyään taas Mellakoskella asuvaa Pirjo Määttää synnyinkodistaan Posiolta mutkien kautta Ylitornion Mellakoskelle, Rovaniemelle ja jälleen takaisin Ylitornion Mellakoskelle. Pirjo tuumaa hymyillen, että nyt on ympyrä sulkeutunut ja hän asuu jälleen lähellä sitä paikkaa, missä asui ollessaan avioliitossa mellakoskelaisen Sepon kanssa.

– Tapasin Sepon ollessani ammattikoulussa Rovaniemellä. Silloin oli kova maallemuuttobuumi olemassa. Menimme naimisiin ja jatkoimme Sepon kotitilalla maataloutta parikymmentä vuotta. Minä olin allerginen eläimille, joten siinä mielessä se oli väärä ala mulle.

Avioliitossa syntyi kolme lasta: Hanna 1975, Janne 1977 ja Heikki 1981.

– Sitten maatalous tilalla lopetettiin ja minä lähin Ylitornion kunnalle eri keittiöihin töihin. Siinä sivussa kävin koulua, opiskelin työn ohessa suurtalousesimiehen ammattitutkinnon ja erikoisruokavaliot.

Siinä vaiheessa elämä myllertyi aika isosti. Ensin tuli ero ja Pirjo lähti Rovaniemelle käynnistämään elämäänsä uusille urille. Siellä hän loukkasi selkänsä työtapaturmassa keittiössä ja päätyi työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Olin 14 vuotta Rovaniemellä. Muutin takaisin Ylitorniolle, kun tuli tätä pientä jälkikasvua, Pirjo sanoo viitaten pöydän ääressä piirustusta tekevään pojantyttäreen Justiinaan.

– Mulla on seitsemän lastenlasta, ja heistä kuusi lähtee mukaan kun menemme mökilleni Posiolle. Me olemme siellä useasti, pienetkin tykkäävät olla siellä.

Pian avioeronsa jälkeen Pirjo otti takaisin tyttönimensä. Siitä alkoi ikään kuin toinen elämä.

Ympyrä sulkeutuu

Takaisin Ylitorniolle muutettuaan Pirjo asui ensin vuoden kirkonkylän reunalla Tolpinmäessä, minkä jälkeen hän muutti samaan pihaan, mistä aikoinaan lähti pois, tällä kertaa vanhaan pirttiin eli mummon puolelle. Lauluharrastuksensa yhteydessä hän tapasi Matin – kuinka ollakaan, jälleen mellakoskelaisen miehen. Aiemmin Mellakoskella asuessaan Pirjo oli aktiivisesti mukana kylätoimikunnassa, Maa- ja kotitalousnaisissa, Lohijärven Kuohussa ja metsästysseurassakin, mutta vielä silloin Matin ja hänen tiet eivät kohdanneet. Ensimmäinen tapaaminen tapahtui laulun merkeissä.

Viime helmikuussa he muuttivat yhteiseen asuntoon Mellakosken rivitaloilla. Rivitaloasunto on vain väliaikainen, sillä oma yhteinen koti on valmistumassa kylän entiseen kauppakiinteistöön.

– Meillä on siinä rakennusprojekti menossa, ja kesäkuun alussa on tarkoitus muuttaa uuteen kotiin. Olen jo irtisanonut tämän asunnon, Pirjo sanoo.

Kaupan puoli jää vielä ennalleen ja kyläläisten tapahtumien käyttöön, joten siinä voitaisiin järjestää kesällä esimerkiksi Mellakoski-päivät.

Vapaaehtoistyötä Balanssi ry:ssä

Rovaniemellä Pirjo teki vapaaehtoistyötä Balanssi ry:ssä. Hän muun muassa piti kuntosalia järjestön piirissä oleville ihmisille.

– Kun on ollut ikänsä työssä, ja joutuu jäämään täydestä vauhdista sängyn pohjalle, sitä on kuin seinään laukkonut. Selkä vei minut totaalisesti kontalleen, mutta sisulla nousin ylös ja kuntoutin itteni. Kun piti itsekin liikkua, kuntosalin pitäminen oli mulle sopiva homma, Pirjo kuvailee tilannettaan.

Myös lauluharrastus alkoi Rovaniemellä, jossa hän lähti mukaan ensimmäiseen Lapin Tangokuningatar -kilpailuun Valdemarissa. Pirjo nauraa, että eihän hänellä ollut mitään laitteita, millä olisi voinut edes harjoitella, hän vain kuunteli lauluja Youtubesta ja lauloi niitä.

– Pääsin semifinaaliin Aavasaksalle, mutta siihen se tyssäsi, koska mulla ei ollut itseluottamusta eikä osaamista, Pirjo sanoo.

Hän sanoo laulaneensa kyllä lapsesta saakka ja tykänneensä siitä aina, mutta hänen kouluaikoinaan laulamiseen ei koulussa kannustettu.

– Minun äitillä oli kaunis, kirkas huilumainen sopraano, ja minä ajattelin, että miksen minäkin osaa, mutta koulussa ne laulukokeet olivat aivan kamala kokemus. Opettaja kuunteli vähän aikaa ja sanoi, kiitos riittää.

Matti patisti Pirjon mukaan laulutunneille.

– Me tehtiin sopimus, että minä menen laulutunnille ja opettelen laulamaan, ja Matti lähtee tanssikurssille ja opettelee tanssimaan, Pirjo kertoo nauraen.

Laulaminen on jatkuvaa pientä kilpailua itsensä kanssa. Takapakkia tulee, mokailuja tulee, mutta harrastajatasolla laulaminen on kuitenkin hauskaa ja innostavaa. Aina oppii uutta. Pirjo on kulkenut talven myös kuorossa.

– Kuorossa laulaminen on antanut paljon. Se on sosiaalista ja hauskaa, vaikka meillä on vaativa opettaja, joka ei anna mennä alta lipan. Hän kiskoo kyllä sen osaamisen. Harrastelijatasolla on hyvin tärkeää saada kannustusta: sinä opit ja osaat, kun opettelet. Silloin ei päästä itteään helpolla.

Liikuntaa, laulamista, kirjoittamista…

Liikunta on Pirjolle elämäntapa ja kulkee mukana. Kotona on erilaisia jumppa- ja kuntoiluvälineitä, jotka eivät loju käyttämättöminä nurkissa. Jossain vaiheessa selkävammasta toipuessa kuntoilu meni jopa hieman överiksi, kun Pirjo yritti väen vängällä nopeasti saada itsensä takaisin työelämään. Nyt liikunta on hänelle tapa pitää huolta kehostaan ja erityisesti selkänsä nikamista.

Laulamisen lisäksi harrastuksia ovat lukeminen ja kirjoittaminen. Kirjoittaessa syntyy runoja, joista voi tulla lauluja, mutta myös kummitustarinoita ja kaikenlaisia pieniä juttuja. Pöytälaatikossa on myös julkaisematon kirjan mittainen teksti.

– Olen Lapin Kirjallisuusseuran jäsen ja joskus olen lähettänyt jotakin sinne arvostelupalveluun. Tänä keväänä ei vain ole ollut oikein aikaa kirjoittamiselle, vaikka päässä on pyörinyt monenlaisia ideoita ja ajatuksia. Kirjoittaminen vaatii aikaa, rauhoittumista, ja se on todella terapeuttista.

Kirjoittamalla voi selkeyttää omia ajatuksiaan ja kirjoittaa itsestään ulos asioita, joista haluaa päästää irti. Kirjoittamalla voi suunnitella ja haaveilla, ja kirjoittamalla voi hypätä ihan toiseen maailmaan, itse luomiensa henkilöiden elämään.

– Kirjoittaminen vie helposti mukanaan. Olen myös aina mennyt luontoon ja eriyisesti metsään saamaan voimaa.

Lapsuuskoti Kitkajärven rannalla

Pirjo syntyi ja kasvoi Kitkajärven rannalla perheessä, jossa hänellä oli viisi nuorempaa ja viisi vanhempaa sisarusta. Sisarusparvessa oli yhdeksän tyttöä ja kaksi poikaa.

– Äiti oli syntyjään Taivalkoskelta ja isä Posiolta, tai se oli Kuusamoa silloin aikoinaan. Meidän perhe oli rahallisesti köyhä, mutta ruokaa oli aina. Me syötiin poroa, riistaa ja kalaa.

Sähköä ei ollut, eikä juoksevaa vettä, mutta perheen lapsilla oli aina puhtaat vaatteet. Paikatut kyllä, mutta puhtaat.

– Olen aina ollut isän tyttö. Isä se antoi mulle nimen Pirjo Orvokki.

– Minä kuljin isän kanssa kalastamassa ja metsällä, pyydettiin kettua, piisamia ja oravia, jänistäkin. Linnuille käytiin laittamassa ansalankoja.

Pirjo sanoo, että hän on tehnyt töitä lapsesta saakka ja siinä on syntynyt selkäranka, minkä avulla hän pystyi nostamaan itsensä sängynpohjalta vielä tapaturman jälkeen.

– Se tietty sisu, millä on pärjännyt elämässä eteenpäin.

Hän lähti kotoaan 15-vuotiaana piiaksi Helsinkiin, jossa hän ehti olla reilun vuoden ennen isänsä kuolemaa 1970. Sen jälkeen äiti alkoi puhua, että hänen pitäisi tulla takaisin kotiin maatilan töihin.

– Mutta minä olin todennut sen vuoden aikana, että mulla ei ollut yhtään kertaa nuha. Kotona ollut nuha johtui siis allergiasta. Hain Rovaniemelle ammattikouluun keittäjälinjalle, ja siellä ollessahan minä kohtasin sitten sen Sepon.

Pirjo muistaa vielä isänsä sanoneen hänelle aikoinaan, että hänestä tulee varmasti keittäjä, koska hänellä on soppakauha oikein päin kädessä. Keittäminen ja ruoanlaitto sekä leipominen olivatkin hänelle mieluisia töitä jo hyvin pienestä pitäen.

Kukatkin ovat tärkeitä. Pirjo katsoo ikkunan edessä olevia kahta kultaköynnöstä ja tuumaa, että niille pitäisi vaihtaa mullat. Sekin on mieluisaa käsillä tekemistä, niin kuin leipominen tai ruoanlaitto.

Pirjo nostaa kahvipöytään itse tekemänsä täytekakun ja kertoo, että on leiponut aikoinaan paljon täytekakkuja, muun muassa hääkakkuja ja äitienpäiväkakkuja ynnä muita kyläläisten juhliin. Nyt hän on tehnyt kakun rakkaansa syntymäpäivän kunniaksi.

– Tällä hetkellä elämä hymyilee, Pirjo Määttä sanoo. Ja hymyilee.

Paikallisuutisia

Riitta Vesterinen, Jenna Kangas, Emilia Kostiander ja Marianne Kostiander toivovat, että hyvään harrastukseen tulisi mukaan lisääkin naisia.

MELLAKOSKI – Monella kylällä ollaan huolissaan kylän hirvipor...

Kaikki huomionosoituksin palkitut yhteiskuvassa.

YLITORNIO – Ylitornion Seniorit ry:n 30-vuotisjuhla Karemajoilla alkoi mukavan lupsakkaasti, kun juontajana toiminut Juhani Juvonen kertoi, keitä tilaisuudessa oli ...

Nuuskakaira JM ajettiin lauantaina Kittisvaarassa. Yksi tapahtuman huipennuksista oli Eveliina Kaivolan ja Henri Kanervan muut kilpailijat yllättänyt hääseremonia.

KITTISVAARA – Ylitornion Urheiluautoilijoiden järjes...

Seija ja Ahti Nikumaa ehtivät testaamaan uutta automaattia  ensimmäisten joukossa.

PELLO – Kunnantielllä sijaitsevan K-Market Pellon seinään on ilmestynyt kaivattu pankki...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy