• Hakki Pilke
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

PELLO – Pekka Salmisella on ollut elämän ohjenuoranaan vahva kodinperintö sekä muutamia hänen elämänvalintojaan ohjanneita askelmerkkejä, mottoja.

– Opin jo kotona, että ihmisen pitää toimia toisten ihmisten ja koko yhteisön parhaaksi oman edun sijaan.

Tämä periaate on kannatellut häntä tänään tasan 70 vuotta ja kantanut hedelmää laajalti ja näkyvästi niin Pelloon kuin laajemmallekin maahamme.

Paljasjalkainen helsinkiläinen

Pekka on syntynyt Helsingissä, missä hänen isänsä toimi tuohon aikaan Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen, SLEY:n pappina.

– Pelastauduin pois Helsingistä kaksivuotiaana, mutta uskallan kyllä vitsailla paljasjalkaisuudestani.

Perhe muutti Huittisiin, koska Pekan isä sai viran Huittisten kirkkoherrana. Äiti työskenteli kanslistina.

Pekan lapsuuden perheessä oli kuusi lasta, kolme poikaa ja kolme tyttöä.

– Minä olen olkimulli, eli sisarussarjan toiseksi nuorin.

Ainoa mahdollinen ammatti

Pekalla on ollut koira nelivuotiaasta alkaen lähes aina.

– Olen ollut sen jälkeen vain yhdeksän kuukautta ilman koiraa, kun toinen tyttäreni syntyi. 

Pekka luki nuoruudessaan erätarinoita. Hän innostui eläinlääkäri Yrjö Kokon kertomuksista niin paljon, että teki kouluaikana esitelmänkin laulujoutsenista.

Uravalinta oli ehdoton ja kyseenalaistamaton.

– Se oli minulle täysin selvää jo 15-vuotiaana.

Laskeutuminen Pelloon

Opiskeluvuosien jälkeen Pekka työskenteli ”freelancerina” tehden eläinlääkärin sijaisuuksia eri puolella maata. 

Vuonna 1981 tie johti Pelloon. 4. toukokuuta hänellä täyttyy 40 vuotta Pellon kunnaneläinlääkärinä. Alkuajat hän hoiti samalla myös Kolarin kunnaneläinlääkärin virkaa.

Henkinen etäisyys Huittisista ja Satakunnasta Pelloon on Pekan mukaan huomattavasti pienempi, kuin mitä maantiekartta antaisi ymmärtää.

– Pello on äärimmäisen paljon samanlainen kuin Satakunta. Oli kuin olisin tullut kotiin.

Hän kertoo samaistuneensa pellolaiseen mentaliteettiin, vaikkei ole yrittänytkään saada h-kirjainta oikeaan paikkaan.

Mikä ihmeen työaika

Pekka työskentelee nykyään Rovaniemen kaupungin alaisuudessa, mutta hän on halunnut säilyttää edelleen tittelinsä Pellon kunnaneläinlääkärinä.

Potilaita virtaa hänen vastaanotolleen viikottain noin kymmenestä kunnasta.

Hänellä on kaupungilta lupa päivystää jokaisena arki-iltana ja ottaa vastaan potilaita myös vapaina lauantaipäivinä. Käytännössä eläin saa apua Pekalta vuorokauden ympäri.

– Minusta oikea työ on 24 tuntia. En tunne termiä väsyminen. Eläinlääkäri joutuu jatkossa lepäämään kaksi arkipäivää, jotta ”jaksaisi” päivystää seuraavan viikonvaihteen. Vasta raskaan yön tai viikonloppupäivystyksen jälkeen voisi olla tarve huilia.

Tavallinen toimistoaika ei ole Pekan heiniä.

– En ymmärrä sellaista työpaikkaa. Kaikista mielenkiintoisimmat tapaukset kun tulevat illalla tai yöllä.

Pekka on jokaisen työnantajan unelma. Hän ei ole ollut kymmenien vuosien työuransa aikana päivääkään sairaslomalla.

Harmillista ikärasismia

Nykyinen lainsäädäntö sallii työskentelyn julkisissa viroissa poikkeusluvin 70-vuotiaaksi asti. Siihen kaivataan laajempaa joustoa yksilön voimavarat ja työn kuormittavuus huomioiden. 

Pekkaa nykyinen tiukka ikärajoitus harmittaa. Hänelle työ on edelleen merkittävä osa elämänsisältöä. Työ on myös mieluisa harrastus.

– Voi kysyä, onko ihminen oikealla alalla, jos hän toivoo vain pääsevänsä eläkkeelle.

Hänellä on tavoitteenaan rauhoittaa työtahtiaan 4. toukokuuta lähtien. Silloin hän tyytyy vain 60 viikkotuntiin.

Kiitollisuuden siunaus

Pekalla on muutamia askelmerkkejä, joihin kätkeytyy erityinen siunaus.

Ensimmäinen niistä on Arvo Ylpön ohje löytää jokaisesta asiasta vähintään yksi hyvä puoli ja olla siitä kiitollinen.

– Voit nauttia auringonlaskusta tai pienestä seinästä pilkottavasta valonsäteestä.

Toinen Pekan ajatteluun vaikuttanut ihminen on keskitysleirivanki, psykiatri ja neurologi sekä logoterapian kehittäjä Viktor Frankl. Franklin mukaan keskitysleirilläkin on voinut nousta itsensä yläpuolelle ja antaa vähästäänkin.

Pekasta on tärkeintä löytää joka päivä merkitys elämälleen. Hän on vakuuttunut, että ihminen voi löytää sen kaikissa olosuhteissa, jopa kuolemalleen ja kärsimykselleen. 

– Motivaation ja elämäntarkoituksen löytäminen ja perimmäisen valinnanvapauden tiedostaminen voi aukaista uusia ovia.

Pekka korostaa elämän olevan tässä ja nyt.

– En ole sitku- tai jos-ihminen. Onni elää tässä päivässä, tai se ei elä lainkaan.

Ihmisen vastuu kanssakulkijoista...

Yhteisen edun eteen toimimisen ohella hänen lapsuuden kodissaan korostettiin rehellisyyttä ja ahkeruutta, ylipäänsä vastuullisuutta.

– Ihminen on vastuussa kaikesta tekemisestään. Jos teot ja puheet ovat ristiriidassa, koko asia on pielessä.

Pekka ”on kailottanut” yhteisöllistä vastuuta vuosikymmenet. Yksi esimerkki tästä on verojen maksaminen. Yhteiskuntamme perusta on verotus, mitä ei aina arvosteta.

– Rakastakaa verojanne ja jopa sakkojanne, yhteisvastuutoimintaa, kaikkea sitä, mikä pitää yhteiskuntaamme pystyssä.

… ja eläimistään

Eläinlääkärin työn keskiössä on suhde potilaisiin. Pekalle eläimen arvo yksilönä on suuri.

Hän korostaa ihmisen vastuuta eläimestään.

– Tiedostavana ihmisen on huolehdittava siitä, ettei eläintä pidetä stressiä aiheuttavissa oloissa.

Ihmiseen verrattuna eläin on sekä helpompi että toisaalta haastavampi hoidettava. 

– Eläin ei koskaan liioittele tai valehtele. Työssä on uskottava omia havaintojaan.

Toisaalta eläin ei suoraan kerro vaivoistaan. Päinvastoin, eläinlajista riippuen se pyrkii jopa peittämään kipunsa.

Loppujen lopuksi niin eläin kuin ihminenkin ovat kuitenkin äärimmäisen samanlaisia.

Pekan vaimo Virpi on lääkäri, joka osallistuu nykyisin aktiivisesti eläinpotilaiden hoitamiseen myös päivisin. 

– Meillä on Virpin kanssa hyvin mielenkiintoisia keskusteluja, ja konsultoin häntä usein.

Perheenjäsen ja terapeutti

Pekalle koira on perheenjäsen. Perheen kolmella lapsella on ollut omat nimikkokoiransa, jotka vaelsivat mukana telttaretkillä. Perheen nykyinen matriarkka, schipperke Sinni on valinnut viettää yönsä usein isäntänsä housujen päällä.

Koiran hienous on siinä, että se pysyy kaltoinkohdeltunakin uskollisena omistajalleen.

– Se unohtaa huononkin käytöksen. Ihmisellä voi jäädä asioita hampaankoloon.

Pekan mukaan yksi tapa arvioida työnhakijaa on tarkkailla, kuinka hän kohtelee perheen koiraa.

Pohdittaessa koiran merkitystä ihmiselle Pekka päätyi samoihin arvoihin kuin röntgenologian emeritaprofessori Marjatta Snellman.

– Koira liikuttaa ihmistä. Se toimii mielenterveyshoitajana ja ehkäisee ihmisten allergioita. Ulkona ei ole takuulla yhtään kävelijää vesisateessa kello 22 ilman koiraa.

Koira rauhoittaa levottomia ja ehkäpä aggressiivisiakin koululaisia. Pelkän koiran läsnäolon on havaittu rauhoittavan tilanteen.

– Koira vaistoaa heti, jos ihmisten kesken on levottomuutta. 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Korona on mitannut Pekan omien elämän ohjenuorien pitävyyttä muun muassa taloudellisten haasteiden vuoksi.

– Rohki-halli ja Pyrevä-puisto ovat joutuneet pandemian vuoksi taloudellisiin mahdottomuuksiin, kun niitä ei ole voinut käyttää. Onneksi olen pystynyt käyttämään omia työtulojani myös tämän kuolleen kauden ajan hallin hyväksi, ettei sitä ole tarvinnut jättää kylmäksi.

Länsirajan kennelkerho anoi Opetus- ja kulttuuriministeriöltä apurahaa kattamaan hallin peruskuluja pandemian aikana, mutta avustus hylättiin ainakin alkuvaiheessa.

– Onneksi Pellon Sähkö ei laskuta puoleen vuoteen perusmaksua.

Asioilla on aina puolensa. Korona on kivusta huolimatta tuonut mukanaan myös hyvää.

– Se on edistänyt etätyömahdollisuuksia ja mahdollistaa asuinpaikan valitsemisen myös maalta.

Pandemia on muuttanut myös ihmisten arvomaailmaa, eikä lainkaan huonoon suuntaan.

– Elämänarvot ovat menneet uusiksi.

Kilpisjärvi yhdisti

Pekka ja Virpi retkeilivät ja vaelsivat Kilpisjärvellä jo ennen toistensa tapaamista. Kyseinen paikka on heille edelleen merkittävä. Muun muassa Pekan 70-vuotispäivän juhlanäyttämöksi he valitsivat Kilpisjärven jylhät maisemat.

– Kilpisjärvi on sen verran kaukana, että voin rehellisesti sanoa olevani lomalla. Puhelinpalvelu toimii tosin silloinkin.

Säännöllinen liikunta on Pekan mielestä paras tapa huolehtia terveydestä. Se pitää muistinkin kunnossa. Kilpisjärvellä pariskunnalla on aikaa liikkua.

Arjessa Pekka ja Virpi liikkuvat säännöllisesti.

– Teemme lenkin säännöllisesti kolme kertaa päivässä.

Ainutlaatuinen tavaramerkki

Jokainen Pekan kanssa tekemisissä ollut on varmasti kokenut hänen persoonallisen, huvittavan ja raivostuttavan tapansa katkaista puhelu juuri kun linjan toisessa päässä puhuja on päässyt vauhtiin.

– Autossa puhelu voi olla vaarallista ja potilaskäsittelyn yhteydessä epäkohteliasta. Jos kaiutin on vielä päällä, niin potilassalaisuudetkin paljastuvat.

Mies, jolle tulee päivittäin 30–40 puhelua, ei joutaisi muuten muuta tekemäänkään kuin porisemaan puhelimessa.

– Puhun ihmisten kanssa mieluummin naamatusten, vaikka lopun iltaa.

Lämpimät onnittelut, Pekka! Kiitos, että olet ollut uskollinen saamallesi kutsumukselle ja kotisi henkiselle perinnölle!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?