Toimittaja: Minna Siilasvuo

Tero Hyttisen pohjanpystykorva Rollo on jo osoittanut nuoresta iästään huolimatta pätevyytensä lintumetsällä. Ensi syksynä tehdään pudotuksia!

YLITORNIO – 35 vuotta sitten Kolarista Ylitorniolle muuttanut Tero Hyttinen seuraa politiikkaa, urheilua ja monia muita asioita aitiopaikalta. Hän on mukana niin monessa, ettei se ehkä olisi edes mahdollista ilman koronaa.

Väite voi olla hieman kärjistetty, mutta siinä piilee vähintäänkin totuuden siemen.

– Osallistuin lauantaiaamuna reserviupseeriliiton liittohallituksen kokoukseen. Ellei kokousta olisi järjestetty etäyhteyksillä, olisin joutunut lähtemään Helsinkiin jo perjantaina ja olisin ollut takaisin kotona myöhään lauantai-iltana. Nyt minulla meni siihen samat neljä ja puoli tuntia kuin muullakin kokousväellä, hän toteaa.

Tero Hyttinen uskoo, että tulevaisuudessa etäyhteyksiä hyödynnetään kokouksissa entistä enemmän, ja ne jäävät maailmanlaajuisesti pysyväksi käytännöksi.

– Pohjoisen näkökulmasta se on ihan hyvä asia, vaikka on se jossain mielessä vähän haikeaakin.

Monessa mukana

Tero Hyttisen nimi on tullut monille tutuksi sekä työn että harrastusten kautta. Työ oli ennen se asia, mistä tornionlaaksolaiset tunsivat hänet, olihan hän Ylitornion ja Pellon työvoimatoimistojen johtaja.

Nyt työvoimatoimistot ovat muisto vain, vaikka työ jatkuu tavallaan samana. Sille on vain käynyt kuten monelle muullekin työpaikalle: ensin työ viedään kauemmas – Teron tapauksessa Kemiin – ja sitten se tuodaan lähemmäksi eli kotiin.

Nykyään hän on yksi Lapin ELY-keskuksen palvelujohtajista, mutta hänelle on kasaantunut johtotehtäviä ja merkittäviä hallituspaikkoja myös harrastuspuolella.

– Olen sekä pyrkinyt että tullut pyydetyksi johtotehtäviin, erityisesti järjestöjen vastuullisille paikoille. Tarjotut pestit ovat olleet yleensä pitkiä, joten ilmeisesti teot ovat puhuneet puolestaan, Tero arvelee.

Kohti johtotehtäviä

Suuntautuminen johtotehtäviin alkoi jo armeija-aikana. Ensimmäinen johtajakoulutus on peräisin Reserviupseerikoulusta, ja reserviupseeritoiminta on edelleen tärkeää. Hän on Lapin Reserviupseeripiiri ry:n puheenjohtaja, Reserviupseeriliiton ja Reserviläisurheiluliiton hallituksen jäsen – ja siitä päästäänkin loikkimaan aasinsiltaa pitkin urheilun pariin.

Terolla on taustallaan vuosien voimanostoharrastus, ja sitä kautta hän on päätynyt mukaan ensin Aavasaksan Kisan toimintaan ja sittemmin Suomen Voimanostoliiton puheenjohtajaksi ja Euroopan Voimanostoliiton hallituksen jäseneksi.

Voimanostoliiton suojeluksessa järjestetään Suomessa vuosittain noin sata kansallista voimanostokilpailua. Viime vuosi oli poikkeus, ja sellainen tästäkin vuodesta näyttää tulevan.

– Korona on rajoittanut urheilua monella tavoin. Viime vuonna ei ollut totaalista sulkua kuin keväällä maaliskuun puolivälistä toukokuun loppuun, ja kesä ja alkusyksy menivät tosi hienosti. Palattiin melkein normaaliin, kunnes vuoden lopulla tilanne paheni eikä kaikkia kisoja voitu järjestää.

Voimanostoa toukokuussa

Olympiakomitean ohjeistuksen mukaan koronan leviämis- ja kiihtymisvaiheessa olevilla alueilla ei järjestetä kansallisia urheilukilpailuja, eikä leviämisalueelta matkusteta kilpailemaan toisille alueille.

– Ainoastaan Suomen mestaruuskisat kuuluvat voimanostossakin huippu-urheilun ryhmään, ja kisoja voidaan järjestää vaikka tilanne olisi kuinka paha. Palloilulajeissa myös seuraava porras, esimerkiksi ykkösdivisioona, lasketaan kuuluvaksi huippu-urheilun piiriin.

Vaikka kisoja voidaan järjestää, koronatilanne vaikuttaa siihen, voidaanko kisoihin ottaa yleisöä vai ei.

– Loppuvuodesta Länsi-Pohjan alueellinen pandemiatyöryhmä suositti, että alueella ei järjestettäisi virusmuunnoksen takia SM-kisoja. Nyt se suositus on purettu, ja meillä on tarkoitus järjestää toukokuun viimeisenä viikonloppuna Ylitorniolla klassisen voimanoston yleisten sarjojen SM-kisat.

Jos tilanne jatkuu tällaisena, kisat järjestetään ilman yleisöä turvallisuusohjeita noudattaen.

Muutoksia matkailuun

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa poikkeuksellinen.

– Rajavartijat ovat olleet Aavasaksalla kohta vuoden lukuun ottamatta puolentoista viikon katkeinta syyskuussa.

Tero Hyttinen uskoo, että korona tulee vaikuttamaan matkailuun pysyvästi sekä kotimaassa että ulkomailla.

– Jo etäkokousten lisääntyminen haastaa maakuntien lentokentät, kuten Kemi-Tornion kentän. Riittääkö niihin enää tulevaisuudessa matkustajia samalla tavalla kuin ennen?

Matkustamisesta on tullut monimutkaista. Todennäköisesti myös matkustamisen hinta nousee.

– Odotettavissa on erilaisten oheiskulujen lisääntyminen. Tarvitaan esimerkiksi tuore, puhdas testitulos tai todistus siitä, että on rokotettu tai sairastanut koronan. Suurin asia on ehkä kuitenkin se, kuinka suuren epävarmuuden tunteen nykytilanne jättää ihmiseen. Uskalletaanko matkustaa, ja onko varaa matkustaa?

Rokotteita odotellessa

Rokotteet antavat toivoa tilanteen normalisoitumisesta, mutta suurin osa väestöstä saa odottaa rokotusvuoroaan vielä hyvän tovin.

– Intia ja Yhdysvallat ovat ilmoittaneet, että Astra-Zenecan rokotetta ei saa viedä ulkomaille. He tarvitsevat sen itse. Se tarkoittaa Euroopalle 180 miljoonaa rokoteannosta vähemmän.

Viruksen muuntuminen on oma huolenaiheensa. Toinen huolestuttava asia on ihmisten epäluulo rokotetta kohtaan.

– Lentoyhtiöt tulevat todennäköisesti vaatimaan tulevaisuudessa rokotustodistuksen, ennen kuin asiakas pääsee lennolle mukaan. Se saattaa olla lopulta se sysäys, joka saa monet epäilijätkin ottamaan rokotteen.

Kulttuuripalvelut ongelmissa

Suomalaiset voivat olla tyytyväisiä siihen, miten hyvin koronasta on toistaiseksi selvitty. Toisaalta myös virus on kehittynyt ja se tarttuu entistä helpommin.

– Jos yhteiskunnassa joudutaan määräämään uusia rajoituksia, se vaikuttaa monella tavalla talouteen ja näkyy sitä kautta minun työssäni TE-toimistossa, mutta näkyy se harrastepuolellakin.

Urheilu on suomalaisten suosiossa, mutta Tero Hyttinen muistuttaa sen olevan vain yksi osa kulttuuripalveluja.

– Musiikki, konsertit, teatteri, elokuvat – kaikki tällaiset asiat ovat olleet tosi isojen haasteiden edessä. 

Tiettyjen ohjelmapalvelujen järjestäjät ovat myös vaikeuksissa ulkomaisten asiakkaiden puuttuessa, ravintoloista puhumattakaan.

– Tilannetta seurataan tarkasti. Työttömyysluvut kasvavat, mutta seuraako vielä konkurssiaalto? Suhtaudun silti myönteisesti tulevaan. Nämäkin kokemukset vahvistavat.

Tavallinen suomalainen mies

Tero Hyttinen on omasta mielestään jokseenkin tavallinen suomalainen mies, tai ehkä harrastusten eli metsästyksen ja kalastuksen perusteella jopa jokseenkin tavallinen lappilainen mies. Kokkailukin kiinnostaa, erityisesti riistaruokien valmistaminen.

– Olen monessa mukana, mutta toisaalta huomaan tekeväni myös luottamustehtävien parissa samaa kuin työssä eli pyörittäväni byrokratiaa. Työ on suitsinut intohimoja, mutta toisaalta urheilu herättää niitä.

Yksi Teron näkyvimmistä ominaisuuksista on vastuunottaminen ja -kantaminen, joka on hänen mielestään osa johtamistaitoja. Se näkyy kaikissa luottamustehtävissä, eikä vähiten osallistumisessa Vapepan toimintaan.

– Urheilijoilla on vahva ja itsekäs ego, ja urheilujohtajana joutuu usein valamaan öljyä laineille. Johtaminen perustuu oikeaan tilannekuvaan, eikä siihen voi sekoittaa liikaa tunteita – vaikka empatiakin on välttämätöntä. Johtamisessa täytyy olla johdonmukainen. Aina ei voi tehdä niin kuin tuntuu kivalta.

Luovilla ratkaisuilla eteenpäin

Johtajuudesta ei saa useinkaan kiitosta, mutta toisinaan niinkin käy.

– Pitää olla aina avoin palautteelle, sillä sen avulla voi myös kehittyä. Kielteistäkään palautetta ei pidä ottaa vastaan tunteenomaisesti eikä torjuvasti. Asia pitää ottaa nöyrästi vastaan ja miettiä, voisiko asian tehdä jotenkin toisin. Helppoa se ei tosin ole.

Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on tärkeää, mutta tasapäisyyttä ei ole syytä tavoitella.

– Systeemien pitää olla avoimia ja läpinäkyviä. Työyhteisöissä ei puhuta enää pelkästään johtamistaidoista, vaan myös alaistaidoista. Vapaaehtoisten johtaminen on taas aivan oma taiteenlajinsa: heitä pitää motivoida.

Johtajuus punnitaan viimeistään kriisitilanteissa. Tero toteaa, että silloin mielen valtaa kylmä viileys.

– Niukkuudesta ammentaminen ja luovien ratkaisujen keksiminen toivottomissakin tilanteissa on se, millä pääsee eteenpäin.

Takaisin Kolariin?

Tero Hyttinen tunnustaa miettineensä silloin tällöin, tulisiko hänestä sittenkin taas kolarilainen.

– Työpaikkani on ollut Kemissä, mutta olen jäänyt Ylitorniolle tyttärien takia. Nyt Anna ja Anu ovat aikuisia ja maailmalla, ja työpaikkakin kulkee helposti mukana, joten periaatteessa mikään ei pidättele minua.

Pieni houkutus syntyy siitäkin, että Kolari on muuttovoittoinen kunta, jossa asuu runsaasti nuoria ihmisiä ja lapsiperheitä.

– Kun muutin Ylitorniolle runsaat 35 vuotta sitten, täältä käytiin paljon töissä muualla. Pendelöintiä on edelleen, mutta sen suunta on muuttunut. Kaupungit ja matkailupaikkakunnat houkuttelevat nuoria asuinpaikkoina.

Mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua, sillä elämä yllättää kerran toisensa jälkeen.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?