Toimittaja: Anne-Maria Vainionpää

Virpin uusin hankinta on otetanko, jolla painoja nostetaan sormivoimin. Marko rakensi naapurinsa Atso ja Marja Kivimäen avustamana Virpille oman treenitilan.

JUOKSENKI – Turkulaisen Virpi Knuutilan ja hänen miehensä Marko Rannilan elämän tienviitat johdattivat pariskunnan viime kesänä Pelloon. Virpi on jo kirjoilla kunnassa. Marko siirtää paperinsa Turusta pohjoiseen tänä vuonna.

– Tänne meidät sitten joskus kuopataankin, Virpi lohkaisee ja nauraa heläyttää päälle.

Virpi on syntyperäinen turkulainen. Äidinkin suku on sieltä, isän puolestaan Pohjois-Karjalasta.

Hän on ammatiltaan leipuri ja työskenteli liki 30 vuotta leipomossa.

– Se oli ruumiillisesti raskasta yötyötä. Vuoro alkoi kello 24.

Hän aloitti leipurin uransa 16-vuotiaana. Tuolloin leipomossa tehtiin kaikki käsin täytekakuista ja leivonnaisista leipiin asti.

– Myöhemmin teollisuusleipomossa kaikki oli automatisoitua ja koneellista.

Kymmenien vuosien fyysinen työ sokeri- ja jauhosäkkien nosteluineen ja leipälaatikoiden kantamisineen tuotti yllättäen hyvää hedelmää urheilullisen Virpin elämässä.

Aloitellessaan leipurin uraansa Virpi oli SM-tason pikajuoksija.

– Juoksin 16-vuotiaana sata metriä aikaan 12,7.

Jos vähän kokeilisi lajia

Virpillä on kolme aikuista lasta. Yli 40-vuotiaana hän koki, että omaa painoa oli kertynyt hieman liikaa.

– Aloitin salitreenin kymmenen vuotta sitten harrastusmielessä ja laihduttaakseni.

Seuraavana vuonna salikaveri ehdotti hänelle osallistumista voimanostokisaan.

– Hän oli seurannut treeniäni ja tuumasi, että muija nostaa kylmiltään 70 kiloa.

Virpi punnersikin kisoissa penkistä 90 kiloa. Hän painoi itse tuolloin alle 68 kiloa.

Koukku oli heitetty.

Naantalin EM-kisoista Virpillä oli kotiintuomisina voitto penkkipunnerruksesta. Sen jälkeen arvokisojen voittoja on tullut ropisemalla.

Nälkä kasvaa syödessä

Naantalin kisoja seurasivat Argentiinassa järjestetyt MM-kisat. Virpi kisasi alle 75 kiloisten sarjassa. 

Kisapäivä oli 6.12.2012.

– Voitto tuli. Oli se hieno kuunnella Maamme-laulua.

Unkarin MM-kisat olivat myös ikimuistoiset. Sieltä heltisi kaksi MM-kultaa.

– Penkkipunnerruksesta ja maastavedosta. Vedin maasta 235 kiloa, mutta unohdin vedossa yhden pienen liikkeen, joten kisasuoritukseksi jäi 225 kiloa.

Kisamatka oli Virpille ja Markolle merkityksellinen. Marko oli juuri sairastunut leukemiaan ja oli sairaalahoidossa Virossa.

– Ne olivat koskettavat kisat. En tietenkään pystynyt valmistautumaan niihin Markon vakavan tilan vuoksi. Kisat meni jotenkin omalla otteellaan.

Moskovaan karhujahtiin

Voimanostajien kuningaskisat ovat Moskovassa järjestettävät mittelöt. Siellä on palkintoina isoja karhupatsaita, jotka ovat lajin harrastajien keskuudessa hyvin arvostettuja.

Vuonna 2019 Virpi lähti world cupin karhujahtiin Moskovaan. Tuloksena olivat sekä penkkipunnerruksen että maastavedon voittosuoritukset.

– Maasta irtosi kevyesti 235 kiloa, jolla tuloksella olin koko maailmassa kymmenen parhaan joukossa.

Virpillä oli olo kuin pikkutytöllä, kun hänet kuulutettiin lavalle palkintojen jakoon.

– Se oli all-over-voitto. Seisoin lavalla kaksi karhua kainalossani, ja Maamme-laulu soi.

Virpi saavutti samana vuonna myös SM-voittoja.

Raudan edessä tiukkana

Voimanosto on kuin kaksintaistelu rautaa vastaan. Kilpailutilanteessa olet yksin.

235 kiloa rautaa on tavalliselle kulkijalle käsittämätön määrä nostettavaksi ilman hydrauliikkaa.

Kisatilanteessa Virpillä on selvä strategia. Ajatukset on laitettava hyllylle.

– Ei pidä miettiä mitään. Painoja ei saa katsoa, muuten homma jää siihen.

Maastaveto on voimanoston kuningasliike, jossa koko keho on kovilla. Tällöin oikean tekniikan hallitseminen korostuu.

Maastavedossa Virpin pitää päräyttää kaikki tuntemansa kirosanat, sillä se nostaa adrenaliinitasoa.

– Siinä pitää syttyä. Poika joskus sanookin, ettei niitä videoita viitsi aina laittaa nettiin.

Penkkipunnerrus on letkeämpää. Siinä ei tarvita vastaavaa syttymistä.

– Se on henkisesti helpompaa.

Kurinalainen treeniohjelma

Virpi treenaa tällä hetkellä oululaisen, maailman huippuihin kuuluvan Jani-Pekka Eirolan tiimissä.

– Eirola laatii 3–4 viikon ohjelman kerrallaan. Jos tulee ongelmia, seuraava ohjelma rakennetaan eri tavalla.

Virpi treenaa neljänä päivänä viikossa, yleensä pari tuntia kerrallaan. Jos penkkiharjoituksissa on enemmän sarjoja, yksi treeni voi kestää kolmekin tuntia.

Riittävä lepo on ehdottoman tärkeää.

Viime viikolla Virpin ohjelmassa oli ”stoppivetoa”, otetangon testausta sekä jalkaprässiä.

– Stoppivedossa vedetään tanko normaalisti maasta, mutta se pysäytetään hetkeksi polven alle. Liike jatkuu sen jälkeen normaalisti ylös hieman lonkan alapuolelle.

Jalkaprässi treenaa reisilihaksia. Otetangossa painot nostetaan sormilla.

– Otetanko treenaa näppivoimaa. Vedän sormiotteella ylös 90 kiloa.

Voimanosto elämäntapana

Voimanosto on harrastajan tavoitteista riippuen kokonaisvaltainen laji treenaamisesta ravitsemukseen ja lihashuoltoon. Tosin kehonrakennus on tästä vielä ”parannettu painos”.

– Kokeilin itsekin kehonrakennusta Bull Mentulan valmennuksessa, mutta se vaatii ympärivuorokautista paneutumista, joka suupalan tarkkailua ja lihasten pumppaamista.

Ero kehonrakennuksen ja voimanoston välillä on selvä.

– Kehonrakennus on masokismia, voimanosto hulluutta.

Virpin ja Markon keittiössä on lihashuoltoon ja palautumiseen liittyen lisäravinnepurkki jos toinenkin: proteiinijauhe, ennen treenaamista nautittava aminohappolisä ja treenin jälkeen otettava hiilihydraattitiiviste. Glutamiinilisä on normaali osa Virpin aamu- ja iltapalaa. Se nopeuttaa lihasten palautumista kovasta rääkistä.

Toisin kuin saattaisi kuvitella, voimanosto ei katso ikää eikä kehon rakennetta.

– Mukana on sekä hentoja että isokokoisia nuorista vanhoihin harrastajiin. Laji tekee hyvää jokaisen lihaskunnolle.

Turussakin erään sarjansa maastavedossa voitti 75-vuotias kisaaja. Virpin mukaan maailmalla kisaa iäkäs aviopari, jonka mies on 80- ja vaimo 75-vuotias.

– He ovat oikein herttainen pari.

Mutka Viroon

Vuonna 2017 Virpi ja Marko halusivat tehdä elämänmuutoksen ja kokeilla jotain uutta.

– Kyllästyttiin Turkuun, ja lähdettiin Viroon.

He asuivat aluksi lähellä Tallinnan keskustaa, mutta ostivat hetken kuluttua Itä-Virosta Kotla-järveltä kaksi vierekkäistä kerrostaloasuntoa.

– Yhdistimme ne, ja teimme niihin täydellisen remontin. Asuntoon tuli sauna ja poreallaskin.

Pariskunta oli ehtinyt nauttia uudesta kodistaan vajaat kaksi kuukautta, kun Marko sai leukemiadiagnoosin.

– Hetki oli pysäyttävä. Paikallinen lääkäri möläytti, että ”teillä on verisyöpä. Miltä tää kuulostaa?”

Diagnoosia seurasivat rankat hoidot paikallisessa sairaalassa. Sairauden ennuste oli lohduton: Marko selättäisi sairautensa vain kymmenen prosentin todennäköisyydellä.

– Kipuja hoidettiin morfiinilla, kun sairaalalla ei ollut muuhun varaa. Lääkärit olivat huippuja, mutta se siisteys!

Seuraavana vuonna he muuttivat takaisin Turkuun, jotta Marko saisi parhaan mahdollisen hoidon TYKS:ssä – paremman hygienian sairaalassa.

Monsterimamma

Virpillä on oma ”tuotemerkkinsä” ja logonsa, joka on painettu hänen treenivaatteisiinkin. Punatukkainen ja tiukkailmeinen täti, jonka hauikset ovat kuin Kippari-Kallella, kuvaa hauskasti Virpin omaa huumoria.

– Virossa naiset tulivat katsomaan ja kuvaamaan minua. He eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet niin isoa naista.

Virolaiset nimesivät Virpin Monsterimammaksi. Sillä nimellä hänet tunnetaan nyt laajemminkin.

Sairaus muutti elämän suunnan

Kun sairaus oli selätetty, Marko lähti Tenojoelle kalaan. Oli aika tehdä sitä, mikä elämässä on itselle tärkeintä.

Tornio-Muoniojoen vehreys tuntui kuitenkin mukavammalta kuin karu Utsjoki. He vuokrasivat Kaaresuvannosta mökin toissakesänä ja uudestaan viime kesänä.

Ajatus omasta mökistä Tornionjokilaaksossa alkoi viritä.

Markolle kalastus on niin mieluisaa, että kodin tulee sijaita joen äärellä. Virpi puolestaan halusi, että treenisali olisi lähellä. Nykyinen mökki vastaa molempien toiveita.

Marko rakensi mökin sisälle jokilaakson hienoimman saunan. Sen yksi seinä on suolakiveä ja toinen poltettua tammea. Saunan valaistuksen värin ja kirkkauden voi säätää oman mielialan mukaan.

– Kiuas on Virosta ja niin paksua rautaa, ettei Suomesta edes saa niin hyvää. Kivet ovat keraamisia keisari- ja rautakuulia.

Nykyinen mökki on kuitenkin pieni pitkäaikaiseen vakituiseen asumiseen, joten pariskunta etsii edelleen joko taloa tai tonttia Väylän rannalta.

– Me olemme tosin jonossa kunnankin kaavoittamille uusille tonteille Lempeässä. Pidetään peukkuja, että löytäisimme täältä oman paikkamme.

Elämä Väylän varrella

Elämä Väylän varrella on alkanut suotuisissa tuulissa. Takaisin etelään ei ole ikävä.

He pitävät keikausta Viroon hyvänä irtiottona, mutta suunta vain oli 180 astetta väärä.

Pariskunta kävi viimeksi Turussa, kun sielläkin oli lumimyräkkä pitkästä aikaa. Tiet olivat puurossa.

– Kaupunki oli myynyt aurauskaluston pois! Lähetin Pellosta kuvia, kun tiet olivat lanatut ja kaikki kiilsi. 

Virpin ja Markon ystävät kummastelivat, eivätkö he voineet valita mitään muuta asuinpaikkaa.

– He kauhistelevat, miten täällä saa edes ajan kulumaan. No, välillä on jopa kiire. Kyllähän täälläkin sattuu ja tapahtuu.

Mökin ikkunasta aukeaa jokimaisema. Lohensoutu lähestyy. Rannassa odottaa oma vene. Virpi saa treenata yksityisessä studiossaan ja soitella omia soittolistojaan harjoituksia vauhdittamaan.

– Täällä on luonto ja rauha sekä ihanat naapurit.

Koordinaatit taitavat olla juuri sopivat tälle pariskunnalle. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?