• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Markon ja Kristiinan päivät täyttyvät vilkkaan ja aurinkoisen Lilja-tyttären touhuista.

PELLO – Nuohoojan ammatti vaatii pelotonta mieltä ja ketterää kehoa. Nokisten piippujen rassaaminen korkealla yläilmoissa tarjoaa usein mitä kiehtovimmat näköalat ajatusten lentää. Pellolainen paluumuuttaja Marko Tuomas on keikkunut korkealla lapsesta pitäen.

– Katolla ollessa ehtii ajatella kaikkea maan ja taihvaan välillä. Se on suorittavaa työtä, mutta siinä ehtii samalla miettiä ja katella maisemia, Marko kuvailee.

Häntä ei pelota korkeilla paikoilla kiikkuminen, sillä hän on tehnyt sitä lapsesta pitäen.

– Joku asiakas sanoikin, että se näyttää kuin tanssisin katolla, hän jatkaa.

Lapsuuden vahvat eväät

Tuomaksen suku on perimätiedon mukaan ehkä saksalaista alkuperää. Muualla maassa ei tätä jokivartista sukunimeä tavata.

Marko kuvaa lapsuuttaan ”Juusonkankaan ja Lehmivaaran välissä” onnelliseksi. Hänen lapsuuden perheeseensä kuuluivat vanhempien lisäksi sisko ja kaksi veljeä.

Lapsuuden koskettavimmat muistot liittyvät kesiin, jolloin perhe reissasi asuntoautolla moottoripyörätapahtumissa ja sukuloimassa pitkin Suomea.

– Isällä oli korjaamo, Reiskan paja, jossa hän korjasi pienkoneita, polkupyöriä ja kaikkea, mikä kulkee moottorilla, hän muistelee.

Moottoripyörien lisäksi hän harrasti rullalautailua ja partiota. Varmaankin isänsä esimerkistä Marko peri halun ja taidon tehdä käsillään. Juuri moottoripyöristä, niiden huoltamisesta, rakentamisesta ja muusta sielunelämästä tuli erottamaton osa hänen elämäänsä. Harrastus on kantanut aikuisuuteen asti. Viimeisin pyörä odottelee palasina työstäjäänsä autotallissa.

Liikenneopettajasta uudelle uralle

Lapsena opittu taito korjata ja rakentaa moottoripyöriä toi Markon ystäviä ja tuttujakin kysymään neuvoja omien pyöriensä ongelmiin. Päätös lähteä Jyväskylään opiskelemaan liikenneopettajaksi tuntui luontevalta. Valmistumisen jälkeen töitä löytyi Ylitorniolta ja Rovaniemeltä.

Ala on kuitenkin murroksessa, mikä vaikutti Markonkin työuraan.

– Työt alko vähenemään. Kun Lilja syntyi syksyllä 2016, tuli usean kuukauden lomautus, hän huokaa.

Se toimi sysäyksenä kokonaan uuteen ammattiin. Markoa on aina kiinnostanut oma yritys, mutta toimiala on ollut hakusessa. Nuohoojan uralle kouluttautumisesta mies kiittää ystäväänsä, pellolaislähtöistä Mikko Muotkaa, jonka yritykseen hän pääsi opiskelemaan oppisopimuksella.

Ala on osoittautunut oikeaksi valinnaksi.

– Työn myötä olen tajunnut, että tykkään käsillä tekemisestä, ko näkee konkreettisesti kättensä jäljen.

Aamuisin on mukava lähteä töihin. Työ on itsenäistä, maisemat ja ihmiset vaihtuvat.

– Tämä vois olla eläkeammatti, hän vinkkaa muillekin kenties uutta työuraa suunnitteleville.

Outo yhteensattuma

Aamulla töihin lähtiessä ei aina tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Se tekee nuohoojan työstä mielenkiintoisen. Tähänastisen uran ehkä mieleenpainunein keikka tilattiin hänen lapsuutensa maisemiin.

Markon isoäidin kotipaikka on Rattosjärvellä. Pikkuisena poikana Marko kävi siellä isänsä mukana kenties muutamia kertoja. Lapsuuden jälkeen hän ei ollut käynyt paikassa vuosikymmeniin. Nuohouskeikalle saavuttuaan hän alkoi muistella, että paikka on hämärästi tuttu.

– Kammarissa sitten näin oman isäni isovanhempien kuvan. Toinen kuva oli vuodelta 1937. Siinä mummoni oli kiertokoulussa. Mummon kotipaikka kun oli toiminut kiertävänä kyläkouluna.

Harrikka on taideteos

Markon kiinnostus kohdistuu vanhoihin englantilaisiin ja amerikkalaisiin pyöriin. Tavoitteena on ollut kehittyä monitaitoiseksi tekijäksi. Hän kertoo oppineensa paljon vanhoilta miehiltä.

– Vanhoissa pyörissä on luonnetta ja haastetta. Ne ovat yksilöitä, hän maalaa.

Perinteisesti taiteeksi on helppo määritellä vaikkapa koskettava taulu ja teatteri- tai balettiesitys, mutta harva asiaa tuntematon nimeäisi vanhat moottoripyörät samaan ryhmään. Markon mielestä Harley-Davidsonit, pitkäkaulaiset, ovat taideteoksia kahdella pyörällä.

– Kun teet pyörästäsi oman näkösen, olet itsekin taitelija, hän hymyilee.

Pyörän työstäminen vaatii laaja-alaisia kädentaitoja: hiekkavalujen ja esimerkiksi uuden bensatankin tekeminen, osien niittaaminen ja sorvaaminen, maalaus ja sähkötyöt. Jos jokaisen työvaiheen teettäsi vieraalla, henkilöluettelo ja töiden hintalappu olisivat huomattavan pitkät.

Täti-ihminen voi paheksua moottoripyörien aiheuttamaa meteliä ja kitkerää jälkimakua, mutta alan asiantuntija näkee tilanteen toisin.

– Se on niin mahtava tunne, ko polkaset pyörän käyntiin. Se kuulostaa sillon siltä, ko pyörän pitääkin kuulostaa, Marko kuvailee.

Inspiraatiota elämänkerroista

Käsillä tekemisen lisäksi Marko arvostaa lukemista ja sitä kautta itsensä sivistämistä. Hänen lukulistaltaan löytyy niin suomen- kuin englanninkielisiä elämänhallintaoppaita, elämänkertoja ja ajoittain nuoruudessa enemmänkin ahmittua kauhukirjallisuutta.

– Ajattelen, että ainoa jota pystyt hallitseen, on oma ittes. Haluan oppia ihmisiltä, joilla on ollut hankalat lähtökohdat, mutta samalla itsekuria. He ovat olleet tasapainoisia ja henkisesti vahvoja ja saavuttaneet tavoitteensa, hän pohtii.

Tällä hetkellä hänellä on meneillään amerikkalaisen Standard Oil -öljy-yhtiön perustamisella aikoinaan maailman rikkaimmaksi ihmiseksi nousseen John D. Rockefellerin elämänkerta. Jo alakouluikäisenä Marko luki mielellään teoksia toisesta maailmansodasta ja erityisesti Winston Churcillistä.

– Saan näistä elämänkerroista itselleki inspiraatiota, ja toivon myös, että itsekuria, hän jatkaa.

Kristiina ja Lilja

Markon vaimo Kristiina Ollila jakaa miehensä kiinnostuksen filosofisia pohdintoja kohtaan.

– Me molemmat olemme pohdiskelevia ihmisiä. Me keskustellaan arjessakin tosi syvällisiä, Kristiina arvioi.

Hän on kotoisin Rovaniemeltä, mutta perhe muutti Pelloon viime syksynä – Marko paluumuuttajana, Kristiina uutena pellolaisena. Kristiina ei täysin ole välttynyt kotiseutuikävältä, mutta entisen kotikaupungin läheisyys tuo kuitenkin lohtua. Marko kertoo tuntevansa olonsa aina kotoisaksi jo saapuessaan etelästä päin Juoksengin vaaralle.

– Niinpä! Kristiina katsoo miestään ja puistelee hymyillen päätään.

Kristiina opiskelee parhaillaan Suomen Diakoniaopistossa Ylitorniolla lastenohjaajaksi näyttötutkintona.

Niin hänen kuin Markonkin varsinainen näyttötutkinto ja perheen päivänpaiste on puolentoista vuoden ikäinen Lilja-tytär.

Tytöstä näyttää kehkeytyvän motoristi isänsä tapaan. Kuluneena talvena Lilja on ollut moottorikelkan ja mönkijän kyydissä. Hänen sanavarastoonsa kuuluu pontevasti sana ”kelkka”.

– Lilja oli hyvin hankala saaha sisälle kelkkaretken jälkeen. Itkun kanssa tultiin sisälle, Marko kertoo.

Nuohous on turvallisuusteko

Moni talollinen miettii lähinnä vakuutusyhtiön takia, milloin talon tulisijoja on viimeksi nuohottu. Marko korostaa, ettei nuohoamista tehdä vakuutusyhtiön, vaan ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. Puhtaat tulisijat ja piiput tehostavat lämmöntuottoa ja -talteenottoa sekä vähentävät palamisesta syntyviä päästöjä.

Hänen eteensä on tullut jumittuneita savupeltejä ja hyvin pikisiä hormeja. Tällöin kyseessä voi olla liian iso tulisija suhteessa hormin kokoon. Tulisijassa voidaan myös polttaa liian pienellä vedolla, jolloin korvausilmaa ei tule riitävästi. Poltetaanpa niitä kuuluisia märkiä puitakin, mikä näkyy hormien likaantumisena.

Marko kohtaa työssään myös turvallisuuteen liittyviä haasteita. Vastaan on tullut tulisijoja, jotka omistajan kertoman mukaan toimivat hyvin, mutta joista tarkemmalla syynillä voikin paljastua vakavia vaurioita.

Yksi mahdollisen vaaran aiheuttajia ovat niin ikään huonolaatuiset tai huonosti kiinnitetyt palotikkaat tai katolla olevat kävelysillat. Hän on myös huomannut, että talojen seinistä puuttuu talonumeroita tai ne voivat olla jopa virheellisiä. Tämä voi hankaloittaa hälytysajoneuvojen löytämistä mahdollisimman nopeasti perille.

Toisinaan ilmenee muunkinlaista pohdittavaa.

– Ihmiset ei aina huomaa, kuinka monta tulisijaa talossa on. Pienellä tutkimisella löytyykin ilmoitetun yhden tulisijan lisäksi esimerkiksi kamina ja saunanpata, Marko hymyilee.

Nuohoojilla on velvollisuus ylläpitää rekisteriä käymistään kohteista. Viranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa rekisteristä, milloin kohteessa on viimeksi nuohottu, ja mitä vikoja tai puutteita nuohooja on kohteen tulisijoissa havainnut.

Wanhan liiton nuohousta

Entisajan nuohoukseen liittyy usein kauhukuvia noen peittoamista pirteistä ja saunoista, kun kylän vanha, noen mustaama nuohooja on pyörähtänyt puhdistamassa tulisijoja. Nokea oli kenties enemmän lattioilla kuin nokikolarin sinkkiämpäreissä.

Nykyisin nuohoojien työvälineet ja ammattitaito takaavat sen, että noki päätyy sinne minne kuuluukin, noki-imureihin.

Marko kertoo eräästä ensikäynnistään vanhahkon rouvan kotona. Astuessaan sisään taloon valkoiset lakanat peittivät huoneessa kaiken.

– Kysyin rouvalta, miksi kaikki on peitetty. Syy oli vanhassa nuohoojassa, Marko virnistää.

Seuraavalla käynnillä vuoden kuluttua rouva oli jättänyt suojaavat lakanat levittämättä.

Vanhan lastenlaulun Pieni nokipoika säkeistö ”Nokipoika toisinaan puhdas ompi muodoltaan, kun hän pyhän tultua pois saa olla piipusta” ei taida enää kuvata tämän päivän nuohoojien arkea.

Paikallisuutisia

Ansiomerkein palkitut: Marja Pantzare, Seija Kangas, Juhani Kauvosaari, Bertta Kallijärvi, Salli Alahannu-Horneman ja Paavo Horneman.

YLITORNIO – Ylitornion Kuuloyhdistyksen 30-vuotisjuhlassa kunnan tervehdyksen tuonut ...

Yhteispotretissa kunnanjohtaja Tapani Melaluoto, yrittäjäyhdistyksen sihteeri Pekka Lovikka, Jouko ja Vuokko Vakkuri, Reeta Laitinen (takana), yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Heinonen sekä Jakob ja Josef Vakkuri.

YLITORN...

TORNIONLAAKSO – Tornio-Muoniojokiseura on antanut lausunnot kahdesta tärkestä asiasta.

Maa- ja metsätalousministeriölle osoitetussa lausunnossa kalastuslain muuttamisesta todetaan, että voimassa olevan lain valuviat tulisi korjata.

Jokiseura pitää lain määritelmää kalakannasta harhaanjohtavana ja ...

Kokouksen aluksi jaettiin muutama muistaminen. Juha Sipilä kiinnittää ansiomerkin keminmaalaisen Reetta Willigin rintaan.

YLITORNIO – Ylitorniolainen Tanja Joona valittiin odotetusti Keskustan Peräpohjolan pii...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?