• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Maj-Lis ja Pentti Kvist ovat nähneet pitkän uransa aikana kellojen ja lahjatavaroiden kehityskaaria.

PELLO – Yksilön elämä kiertää toisinaan jonkinlaisen kehän. Maj-Lis (o.s. Alho) ja Pentti Kvistin tarina on siitä esimerkki.

Pentti on lähtöisin Ylitornion Kapustasta.

Maj-Lis on syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Hänen vanhempansa pitivät muutamia vuosia kellosepänliikettä Petsamossa ennen tyttärensä syntymää.

Pentti puolestaan oli käynyt muutamia työrupeamia Helsingissä, ennen kun polut Maj-Lisin kanssa kohtasivat Helsingissä vuonna 1977.

Lappi kutsui takaisin. Pariskunnan koti ja elämäntyö ovat olleet Pellossa piirua vaille 40 vuotta.

Ranskalaiset juuret

Pentin suvun juuret yltävät Keski-Eurooppaan.

– Suku on alun perin lähtöisin Ranskasta. Suvun jäseniä oli Ruotsin kuninkaan sotamiehinä.

Moni Pentin esi-isistä oli asettautunut Överkalixiin, mistä sukua tuli myös Ylitorniolle.

– Yksi sukuhaara on Qvist, mutta alkuperäinen suku on Kvistejä.

Pentti teki nuorena miehenä kaksi työrupeamaa etelään, mutta palasi sieltä aika takaisin. Kolmas työreissu maansiirtoliikkeeseen koneita ja autoja ajamaan oli kohtalokas.

– Kohtasimme tansseissa, tapailimme ja muutimme melko pian yhteen.

Maj-Lis ihastui Pentin äärettömän hyvään luonteeseen. Lisäksi heillä kävivät ajatukset hyvin yhteen.

– Ajattelin, että jos ottaisin tuosta akan, saisin ison, Pentti veistelee – ehkä hieman muunnettua totuutta.

Kellosepäksi Petsamoon

Maj-Lisin isä ja isoisä olivat kelloseppiä.

– Isä meni Helsingin Malmilla oppiin kellosepänliikkeeseen vuonna 1929. Hän antoi myöhemmin kisällin näyttönsä Lahden kelloseppäkoulussa ja suoritti siten kellosepän tutkinnon.

Maj-Lisin isä ja äiti lähtivät junalla häämatkalle vuonna 1941. He jäivät Pohjanmaalla pois junasta, ja isänsä kävi kysymässä kellosepän töitä.

Pohjanmaalta töitä ei löytynyt, mutta sen sijaan nuoripari ohjattiin Petsamoon.

– Isä osti sieltä kellosepänliikkeen. Lähellä oli Liinahamarin vapaasatama, joten kauppa kävi hyvin.

Nuorten elämä näytti valoisalta, vaikka olosuhteet eivät olleet kaikista helpoimmat.

– Asunto oli niin kylmä, että vanhemmat säilyttivät perunasäkkiäkin vuoteessaan, etteivät perunat olisi paleltuneet.

Sota kuitenkin katkaisi hyvin alkaneet liiketoimet. Kahden ja puolen vuoden jälkeen vuonna 1944 Petsamo oli luovutettava Neuvostoliitolle.

– He joutuivat jättämään sinne kaiken paitsi ammattitaitonsa. Talon avaimet oli luovutettava tiettynä kellonaikana paikalliselle nimismiehelle. Äidillä se otti koville.

Pariskunta toteutti oman jälleenrakennuksensa Helsingissä. Maj-Lisin isoisä rakensi sinne aikakaudelle tyypillisesti valtion luvalla kolmikerroksisen talon, johon tuli useita asuntoja. Myymälätilat nousivat siipirakennukseen.

Kelloja ikä kaikki

Maj-Lis ja sisaruksensa kasvoivat pienestä pitäen kellojen maailmaan ja myyntityöhön, koska perhe asuin samassa pihapiirissä liikkeen kanssa. Molemmat vanhemmat työskentelivät päivät myymälässä.

– Leikimme siskon kanssa kaupan avajaisia, ja tarjosimme isälle ja äidille kahvitkin.

Maj-Lisin veljestä tuli myös kelloseppä, mutta hän ei pitänyt niin paikallaan olevasta työstä.Tyttären ilmoittaessa isälleen halustaan opiskella kellosepäksi tämä suhtautui aluksi uravalintaan epäilevästi.

– Isä totesi, että voin pyrkiä kelloseppäkouluun, mutten varmasti pääse sinne. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä.

Maj-Lisiä kiinnostivat jo tuolloin mekaaniset kellot, vaikka myöhemmin kvartsikellot valtasivat markkinoita.

– Mekaanisissa kelloissa kiehtoo niiden vaatima käsityö ja kellon historia.

Maj-Lisin päätös hakeutua isänsä uralle ja myyntityöhön osoittautui oikeaksi. Hänen äitinsä oli romukauppiaan tytär, joka lopetti oman myyjän uransa vasta pakon edessä ollessaan 85-vuotias. 

– Tuolloin äitini liikerakennus purettiin. Kellosepät taitavat jäädä eläkkeelle myöhään. Kyseinen ammatti on enemmän elämänasenne ja -tapa.

Maj-Lis on edelleen 69-vuotiaana tyytyväinen uravalintaansa.

– Olen ollut omalla alallani. Se tuli kai jo äidinmaidossa.

Kädentaitoa ja tarkkuutta

Kelloseppäkoulu oli kolmivuotinen.

Ensimmäisenä vuotena opiskelijat valmistivat ammattinsa tulevat työkalut kuten kiillotusviilat ja erilaisia mittoja. He saivat korjattaviksi seinä- ja pöytäkelloja osana opintojaan.

Ensimmäisenä vuotena he aloittivat myös taskukellon rakentamisen. Sen kymmenien osien sorvaaminen, hiominen ja asentaminen vaativat äärimmäistä tarkkuutta ja kädentaitoja.

– Vaativin työ oli akselien sorvaaminen käsisorvilla. Siitä riippuu tulevan kellon tarkkuus.

Akseleiden ohella kellon tarkkuuteen vaikuttaa myös sen koneiston rattaiden lukumäärä. Viidellä rattaalla päästään jo hyvään tulokseen.

Toisena vuotena opiskelijat jatkoivat taskukellon työstämistä ja aloittivat asiakastöinä seinäkellojen korjaukset.

– Annoin isälleni lahjaksi 3.6.1977 valmistamani taskukellon. Se oli Kelloseppäkoulun 588. kello.

Kolmantena vuotena he valmistivat miesten ja naisten kvartsikellot.

– Kvartsikellon tarkkuus perustuu kvartsin värähtelyyn.

Elämä siirtyy jokilaaksoon

Pentti ajoi työkseen Helsingissä 1970- luvulla ja 1980-luvun alussa. Erään kerran hän meni paikalliseen kahvilaan tauolle. Siellä ollut myyjä totesi Pentin meänkielisen murteen kuultuaan, että Pellossa olisi omakotitalo myytävänä.

– Heräsi ajatus, lähtisimmekö pohjoiseen. Edellytyksenä oli, että Maj-Lis saisi alansa töitä.

Maj-Lis soitti Kivelän kellosepän- ja silmälasiliikkeeseen. Nopeasti ilmeni, että liikkeen perustaja Eino Kivelä on jäämässä eläkkeelle. Teuvo Kivelä veti kellopuolta, veljensä Seppo silmälasiliikettä.

Asia oli sillä selvä. Perhe muutti Pelloon kesäkuussa 1981 kirkon vieressä sijaitsevaan taloon, jossa pariskunta asuu edelleen. Maj-Lis aloitti työt Kivelällä heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Pentti teki metsätöitä ja oli myös Rautuvaaran kaivoksella Kolarissa reissutöissä. Maj-Lis oli viikot yksin tyttärensä ja koiransa kanssa.

– Talo oli remontoimaton, ja siellä oli hiiriä. Joku kauhisteli, kuinka voimme asua hautausmaan vieressä!

Kodin sijainti on kuitenkin hyvin mieluisa, sillä kirkonkellojen soitto kantautuu sisään asti.

– Kun kirkossa oli remontti, oli outoa, etteivät kellot soineet.

Omaan yritykseen

Pentiltä loppuivat työt vuonna 1984. Samana vuonna Pellossa tuli myyntiin lahjatavaramyymälä Lahjapalkinen. Pariskunnalla virisi ajatus ostaa liike yhdessä.

Pentti ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt myyntityötä, mutta Maj-Lis tunsi miehensä.

– Sanoin hänelle, että kyllä sinä sen opit.

Hän oli oikeassa. Pentti alkoi hoitaa lahjatavarapuolen myyntiä ja opetella kellojen korjaamista. Maj-Lis otti vastuulleen kellosepän työt.

– Ratkaisu oli onnistunut. Saimme itse suunnitella kaiken. 

Päätöksen myötä tuli vastuita ja haasteita. Pariskunta on yhdessä kellojen ympärillä kellon ympäri. Yhteiselo sujuu. Liikkeen asiat jäävät kaupalle. Niitä ei käsitellä kotona.

– Kertoisin kyllä Maj-Lisille, jos en häntä enää rakastaisi.

Yrittäjäparin työnjako on selvä. Maj-Lis hoitaa paperityöt, tilaukset ja kaiverrukset sekä myyntiä. Pentin kontolla ovat isojen kellojen korjaukset ja myyntityö.

Kellojen korjaukset ovat merkittävä osa yrityksen liikevaihtoa. Niitä lähetetään korjattavaksi muuta Suomea ja Ruotsia myöten.

– Saamme korjattaviksi tunne-, muisto- ja perintökelloja. Olemme nähneet työssämme arvojen muutoksen.

Maj-Lis kehoittaa jokaisen itselleen arvokkaan kellon saaneen kirjaamaan kellonsa historian ylös.

– Olisi tärkeää tulevaisuutta ajatellen, että tieto kellon tarinasta siirtyisi eteenpäin.

Muuttuva ajan mittaaminen

Egyptiläiset ja babylonialaiset jakoivat vuorokautta tunteihin, mutta heillä tuntien pituus vaihteli päivänvalon mukaan. 

Ensimmäiset mekaaniset kellot kehitettiin Euroopassa 1200-luvulla. 1600-luvulla kelloihin tulivat liipottimet ja spiraalijouset, jotka paransivat huomattavasti kellon tarkkuutta. Näiden asentamista Maj-Liskin sai opetella opiskeluaikoinaan.

Nykyaikaiset kellot kehittyivät jousikelloista äänirautakellojen kautta kvartsikelloihin.

Kännyköiden tulon myötä erityisesti mekaanisten rannekellojen pelättiin tyystin katoavan. Näin ei käynyt, ja tänä päivänä kellomarkkinat ovat kasvaneet. Suosion nousua selittänee myös käsityön ja perinteiden arvostuksen nousu.

– Nykyään on harraste-, urheilu-, juhla- ja asukelloja sekä työ- ja erikoistiiviitä kelloja.

Hyvä esimerkki kotimaisesta kellosuunnittelusta ovat Aarni-kellot. Niissä on sveitsiläinen koneisto. Kellot on valmistettu eri puulajeista ja vastaavat siten myös ekologisemman kuluttamisen vaateisiin. Kello elää ajassa.

– Korjattavissa olevat kellot ovat tulossa takaisin.

Millainen suhde kellojen kanssa kymmenet vuodet työskennelleellä pariskunnalla on aikaan?

– Aika kulkee nykyään liian nopeasti, Maj-Lis toteaa.

– No, menen aamulla töihin ja illalla kotiin, Pentti filosofoi.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?