• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
  • Tilaushinnat
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Johanna Vehkalahti, Ismo Riekkola, perheen esikoinen Lauri ja vielä nimetön pikkusisko viihtyvät hyvin Riekkolan tilan vanhassa päärakennuksessa.

YLITORNIO – Yhdessä Ylitornion keskustan tuntuman vanhimmista taloista tehdään parhaillaan remonttia – ja on tehty jo yli 30 vuotta. Hanke on tyyppiä ”isältä pojalle”, ja talon nykyinen isäntä Ismo Riekkola on saanut sen perintönä isältään Sepolta.

– Me olemme rempanneet tätä Johannan (Vehkalahti) kanssa nelisen vuotta, mutta nyt meillä on uusikin hanke: ostimme Aavasaksan vuonna 1927 rakennetun veturitallin ja sen pihapiirissä olevan pienen talon. Siinä oli tarkoitus tehdä pientä pintaremonttia, mutta kaikki meni uusiksi, Ismo tunnustaa.

Nuorella parilla on siis remontti-intoa vaikka muille jakaa, ja Ismo väittää Johannan olevan hankkeissa pääpukarina.

– Johanna on piirtänyt piharakennuksen ja veturitallin muutokset. On tarkoitus, että äitini muuttaa siihen pikkutaloon kun se valmistuu, Ismo kertoo.

Johanna toteaa, että veturitalli on erittäin hieno rakennus, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan ikkunoita myöten. 

– Se vetää joka kerta hiljaiseksi, kun ajan pihaan.

Vanha veturitalli on nyt sähköistetty, sisäpinnat on maalattu ja sen katto uusittu. Siellä mahtuu korjaamaan esimerkiksi pyöräkonetta, mutta mahtaako se olla rakennuksen lopullinen käyttötarkoitus? Johanna ja Ismo eivät paljasta mitään, hymyilevät vain arvoituksellisesti.

Koti kuntoon

Aluksi, ennen veturitallin ostoa, remontoitiin kuitenkin yhteistä kotia, Riekkolan tilan vanhaa päärakennusta.

– Sisäkattoa oli laskettu 1970-luvulla 30 senttiä, mutta se on palautettu nyt ennalleen. Väliseiniä on purettu ja lattia käytetty auki. Remontti aloitettiin yrityksen käytössä olevasta työhuoneesta, Ismo selittää.

– Vanha sähkötaulu oli tulipaloriski, Johanna tarkentaa.

Riekkolan isossa pirtissä on toistaiseksi keskeneräisyyden tunnelma. Leveät lattialankut saavat vielä kuivua ja asettua tovin, ennen kuin ne kiristetään paikalleen. Lamput roikkuvat katossa nippusiteillä, että oikeat paikat löytyvät ennen lopullisia toimenpiteitä.

Tärkeimmät asiat ovat kuitenkin jo kohdallaan, kuten kahvipannu, joka odottaa uunin päällä puuhellan valmistumista. Tässä kodissa selvästi viihdytään!

Lapset tuovat elämää

Johannan ja Ismon kaksi ja puolivuotias esikoinen Lauri on juuri herännyt päiväunilta, eikä ole vielä ihan täydessä iskussa. Isoveljen tärkeät tehtävät hoituvat silti unenpöpperössäkin hyvin: välillä pitää käydä silittämässä parin kuukauden ikäisen pikkusiskon poskea.

– Lauri on aamuisin vauhdissa heti herättyään. Yritän nousta sängystä tosi hiljaa, etten herättäisi häntä, mutta en ehdi kuin muutaman askeleen alas portaita kun perästä kuuluu: ”Iti!” Ja sitten mennään! Puhetta riittää, Ismo nauraa.

Pikkusisko saa nimen tammikuussa, mutta toistaiseksi nimeä ei paljasteta kenellekään. Liekö sitä vielä keksittykään…

Rokotetta odotellessa

Johanna ja Ismo ovat selvinneet koronahaasteista yllättävän hyvin. Johannan työpaikka, torniolainen Kavamet Oy, toimii kuten ennenkin, eivätkä Ismonkaan työt ole mihinkään karanneet – ainakaan kaikilta osin.

– Viime kesäksi suunnitellut maanrakennustyöt olivat pitkälti keskittyneet matkailualalle. Maaliskuussa neuvottelut olivat jo sitä vaille, että sopimukset lyödään lukkoon ja saa ruveta tilaamaan tavaraa, mutta yksi viikko muutti kaiken. Valtion rahoitus lähti matkailulta suoraan pois, Ismo toteaa.

Myös talvikauden lumirakentaminen meni puhtaasti nollille.

– Kyllä se siitä taas nousee kun saadaan rokote tai tabletti suupieleen, mutta nyt tilanne on armoton. Johanna on töissä konepajalla, jossa on töissä useita kymmeniä ihmisiä. Meillä on jatkuvasti parikymmentä henkeä eri työmailla ja Lauri käy päivähoidossa, missä on parikymmentä mukulaa. Täytyy vain toivoa, ettei tilanne räjähdä enää Ylitorniolla uudelleen.

Johanna ei ole niinkään huolissaan siitä, että sairastuisi itse, mutta huoli muista on suuri.

– En haluaisi ottaa omalletunnolleni sitä, että veisin taudin mukanani töihin vaikka jollekin riskiryhmäläiselle. Tänä jouluna ei päästy käymään edes minun kotonani Haapavedellä, sillä isäni kuuluu riskiryhmään.

Raahesta Ylitorniolle

Johanna on kotoisin Haapavedeltä, mutta viimeiset 12 vuotta ennen Ylitorniolle muuttoaan hän asui ja työskenteli Raahessa. Hän ei ole koulutukseltaan yksinkertainen, vaan peräti kaksinkertainen insinööri.

– Opiskelin ensin Kokkolassa automaatioinsinööriksi, mutta kun valmistuin, automaatiopuolen yritykset alkoivat vähentää henkilöstöä.

Johanna teki jonkin aikaa muita töitä, mutta kun silloinen poikaystävä asui Raahessa, hän alkoi katsella sopivia töitä siltä suunnalta.

– Joka puolelle vaadittiin konepuolen paperit. Ajattelin, että herran tähden, käydään sitten se konepuoli! Ehdin olla kaksi kuukautta koulussa, kun aloin saada jo harjoittelupaikkoja sillä perusteella, että olen konepuolella. Puolessa vuodessa sain jo töitä, mutta kävin silti koulun loppuun työn ohessa.

Aluevaltaus teiden paikkauksesta

Ismo on omistanut sisarensa Riitta Riekkolan kanssa kolmisen vuotta Riekkola Infra Oy:n, jossa hän työskentelee omien sanojensa mukaan sekatyömiehenä – tai pyörittää sekatavarakauppaa.

– Tehdään maansiirtotöitä, teiden kunnossapitoa ja muutakin kunnossapitoa. Lumi- ja jäärakentaminen ovat nyt vähän jäähyllä koronan takia. Ensi kesää ajatellen on kehitteillä uusi liikeidea. Uusi aluevaltaus on teiden paikkaus.

Uusi menetelmä on kyllä jo jonkin verran käytössä Suomessa, mutta tekijöitä ei ole. Ruotsalaiset ja virolaiset käyvät paikkaamassa Suomen teitä.

– Tiessä olevat reiät paikataan kuumaemulsiolla, jonka sekaan lisätään kiveä. Sen kansanomainen nimitys on sippipaikkaus. Saa nähdä, miten se saadaan onnistumaan, sillä se on ihan tuntematon ala, vaikka liittyykin teiden kunnossapitoon.

Kyseessä on vain paikkaus, eikä se ole mikään lopullinen ratkaisu.

– Vaikka en mie tiä, onko lopullisia ratkaisuja nykyään edes olemassa.

Puhelimen orjana

Ismon työmaat on ripoteltu eri puolille maakuntaa, joskin nykyään ne ovat suhteellisen pienellä alueella.

– Pääasiassa käydään reissun päällä hankkimassa leipää, sillä Ylitorniolla eivät riitä työt. Vuosi sitten palkattiin Tiihosen Jaakko työjohtajaksi ja tarjouslaskijaksi, ja hän on iso apu.

Kesäisin niiton ja raivauksen aikana Riekkolalla on töissä kolmisenkymmentä henkeä, toisinaan enemmänkin. Työn toteutumista seurataan seurantalaitteilla ja kohteita kuvataan työn edistyessä. Työmaitten dokumentointi on lisääntynyt viimeisten neljän vuoden aikana valtavasti.

– Mie puhun pyhää, arkea neljästä viiteen tuntia puhelimessa ja WhatsAppissa on paljon tilaaja-tuottajaryhmiä. Tarvittaessa voi mennä vaikka live-tilaan ja näyttää kameralla työkohdetta ja kysyä mielipidettä.

Seppo-isä oli vielä eläkkeelle jäätyäänkin suurena apuna yrityksen pyörittämisessä. Isältä Ismo sai vuonna 1994 myös ensimmäisen GSM-puhelimensa.

– Olin siitä aluksi kauhean innoissani, mutta noin kuukauden kuluttua huomasin, että isällä oli ketunhäntä kainalossa. Hän sai minut aina kiinni, ja hänellä oli aina nakkeja minulle: ”Mene sinne, mene tuonne, hae tämä...”

Ylitornio kartalle!

Korona on tuonut tullessaan monen harmin lisäksi myös joitakin tervetulleita muutoksia. Yksi parhaista on aikaa ja rahaa säästävien etäkokousten lisääntyminen.

– Ennen kun piti lähteä vaikka Ouluun johonkin palaveriin, siinä meni koko päivä. Nykyään riittää, kun menee tietokoneen ääreen ja avaa yhteydet. Homma on hoidettu yleensä 45 minuutissa, Ismo toteaa.

Ismon toinen sisar Minna on töissä torniolaisessa päiväkodissa, ja hän näkee työssään paluumuuton lisääntyvän.

– Toivotaan, että Ylitorniolle tulisi lisää paluumuuttajia ja työpaikkoja. Toivoisin, että kaivospuolta tutkittaisiin perusteellisesti, Ismo huomauttaa.

Johannan mielestä matkailu vetää tietyn verran, mutta kaipaa jotakin teollisuutta rinnalleen.

– Matkailu on ailahteleva ala, kuten moni muukin. Maailmanmarkkinat sanelevat, mihin suuntaan mennään. Taloustilanteet näkyvät metallipuolellakin hyvin herkästi.

Molemmat ovat sitä mieltä, että Ylitorniota pitäisi markkinoida enemmän esimerkiksi etätyöskentelykuntana.

– Monessako kunnassa rakennetaan uutta päiväkotia? Ja monessako kunnassa on oma laskettelukeskus?

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?