• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Siljan Hohtavat olennot ovat hänelle eläviä ja arvokkaita luomuksia.

PELLO – Pelloon vastikään virallisesti asettunut Silja Heikkilä toteaa, ettei ole ”mistään kotoisin”. Hän kertoo olevansa esimerkki sukupolvesta, jonka vanhemmat muuttivat maalta kaupunkiin.

Kaupungistuminen toi mukanaan ehkä sukupolvikokemuksen juurettomuudesta, mutta samalla se on antanut seuraaville sukupolville eväitä katsoa ja kokea maailmaan aikaisempaa laajemmin.

 – Elämäni ei ole ollut suunnitelmallista, eikä aina ruusunlehtien peittämää. On ollut tärkeää tiedostaa, että kuljen omalla tielläni.

Tällä hetkellä väitöskirjaansa viimeistelevä tutkija on kuin ”maakuntakierroksella”. Hän on nyt täällä. Näin on hyvä.

– Olen lakannut määrittämästä elämää.

Mutkaton suhde musiikkiin

Silja on musiikkiperheen ja -sukujen kasvatti. Vahvat musiikilliset juuret näkyvät yhä hänen elämässään ja arjessaan.

– Minulla on katkeamaton yhteys ja mutkaton suhde musiikkiin. Se on ollut aina osa minua.

Opiskellessaan Jyväskylässä hän liittyi ensimmäisen kerran teatterin kuoroon.

– Ihmisten pitää saada laulaa, jos he niin haluavat. Laulaminen on minusta ihanaa!

Nykyään hän laulaa mahdollisimman paljon. Pellossa oma paikka on juuri löytynyt Tarja Alakörkön vetämästä Ristiveto-sekakuorosta. 

Hänelle oman äänen löytäminen on identiteettikysymys.

– Ääni muuttuu ja kypsyy aivan kuten ihminenkin. Äänellä myös ilmaisemme itseämme. Moni löytää sen kautta itsestään uusia puolia.

Kirjat osa itseä

Silja muutti virallisesti kirjansa Pelloon marraskuun alussa. Se ei kuitenkaan vielä saanut hänen oloaan tuntemaan täysin pellolaiseksi.

– Kun kirjalaatikkoni saapuivat, tunsin tämän kodikseni.

Kirjat täyttävät kolme isoa kirjahyllyä. Hän ei liputa e-kirjojen puolesta.

– Olen vanhanajan ihminen. Tykkään lukea painettuja kirjoja.

Koska Siljalla on parhaillaan väitöskirjansa viimeistely työn alla, kirjoista osa liittyy hänen tutkimusaiheeseensa eli unikäsityksiin ja unien kertomiseen.

– Tykkään ”hyvistä” kirjoista. Ajattelen, että pohdintojen tueksi löytyy aina kirja.

Kasvatusalalta kulttuuriin

Siljalla on takanaan opinnot kasvatustieteistä ja elämänkatsomustiedosta ja kulttuuriperinnön tutkimisesta. Virallisesta opettajan pätevyydestä puuttuvat enää noin vuoden kestävät pedagogiset opinnot.

Ensimmäinen urasuunnitelma elämänkatsomustiedon opettajan ammatista vaihtui laulaen teatterimaailmaan.

– Lauloin Jyväskylän Amadeus-musiikkinäytelmässä teatterikuorossa. Silloin minua puri teatterikärpänen.

Silja muutti Jyväskylästä Helsinkiin ja meni mukaan Kellariteatterin tuotantoihin.

Samalla hän opiskeli sekä kulttuurintuottajan että teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattikorkeakoulututkinnot.

– Pisimmän työurani olenkin tehnyt kulttuuri- ja tapahtuma-alan töissä.

Opettajuus sinänsä on hänelle kuitenkin edelleen kutsumus, sillä on palkitsevaa saada lapsi oivaltamaan asioita.

– Olen opettanut paljon teatteri-ilmaisun puolella ja puuhaan mielelläni lasten kanssa.

Unista teatteriin

Silja näkee paljon unia ja muistaa niitä hyvin. 

Joukossa on ollut myös monia selittämättömiä unia. 

– Ajattelen, että uni voi olla lahja.

Unet tulivat osaksi hänen opiskelujaan.

– Tein teatteri-ilmaisun ohjaajaopintojen lopputyön nimellä Muistoja tulevaisuudesta – esitys unesta ja unennäkemisestä.

Myöhemmin hän valmisti Unesta esitykseksi -työpajan, jossa unia lähestytään esittävän taiteen keinoin. Hän kävi esittelemässä sitä muun muassa kansainvälisessä unikonferenssissa.

Tutkimusmatkailijan mieli

Silja on luonteeltaan ikuinen etsijä ja tutkija. 

– Olen luonteeltani ikuinen opiskelija. Haluan mennä syvälle asioihin.

Jatko-opinnoissaan hän alkoi tarkastella kansantieteen näkökulmasta ihmisten unikäsityksiä. Väitöskirja on tällä hetkellä loppusuoralla.

Unia on tutkittu paljon niiden sisällön tai unen fysiologian kautta. Freudilaisen psykoanalyysin vaikutus unentutkimukseen on ollut vahva. Unien sosiaalisen ulottuvuuden tutkimus on jäänyt pimentoon.

– Sosiaalinen ulottovuus on aina kiehtonut minua. Erityisesti se, miten unien tulkinta ja kerrontaperinne siirtyvät ja välittyvät eteenpäin.

Hänen näkökulmansa on siis tutkia, mitä ihmiset ajattelevat unien olevan, mistä he arvelevat niiden tulevan sekä mistä heidän oma suhtautumistapansa kumpuaa. Hän ei tutki unien sisältöä.

Monenlaisia unikäsityksiä

Työtään varten hän haastatteli 62 henkilöä heidän unikäsityksistään ja kokemuksistaan unien kertomisesta.

Työssä analysoidaan tämän päivän unien kerrontaperinnettä ja unikäsitysten luonnetta.

– Meillä on monenlaisia unikäsityksiä. Ne ovat hyvin joustava rakennelma esimerkiksi enneuniin uskomista ja niiden samanaikaista kieltämisestä.

Tähän astinen matka unien kokemisen maailmaan on ollut hyvin kiinnostava. Valittu näkökulma tarkastelee ihmiskunnan ikivanhaa ja yhä elävää perintöä.

– Tutkimusnäkökulman laajentuessa myös yksilöiden kokemukset laajenevat. Näin alkaa syntyä kokonaisvaltaisempi näkökulma unien maailmaan ja sen tutkimukseen.

Unet elävää perintöä

Unet ovat aineetonta kulttuuriperintöä, joista löytyy kirjallista materiaalia aina Mesopotamiasta alkaen.

Unien symbolitulkinnan perinnekin on yhä säilynyt.

– Käärme, portaat, lentäminen ja esimerkiksi hampaan menettäminen ovat klassisia unisymboleita, jotka elävät edelleen.

Unet ovat aina palvelleet kulloistakin yhteisöä nykypäiviin asti.

– Unista puhutaan vaikkapa työpaikkojen kahvihuoneissa.

Unista kertomisen kautta voidaan tänäkin päivänä ottaa yhteiseen pohdintaan vaikeitakin teemoja helpommin kuin ottamalla ne suoraan puheeksi.

– ”Tämä on vain unta” sanoilla on helppo pehmittää vaikean teeman yhteistä käsittelyä.

Ihminen – hieno laji

Siljan mielestä ihmiskunta ei ole menossa pelkästään hyvään suuntaan. Erityisesti lapsiperheiden pahoinvointi koskettaa.

– Kaikki se neuvottomuus, näköalattomuus ja elämän kapea-alaisuus.

Kasvattajan roolissa hän on kokenut hyvin merkittäväksi, millaisen kuvan aikuinen antaa lapselle ja mitä hän ajattelee ihmisestä.

– On tosi tärkeää, millaisen kuvan ihminen piirtää itsestään.

Siljalla on mielestään ihmisenä mahdollisuus vaikuttaa.

– Meidän on tunnistettava lapsissa vahvuuksia, mitä me vanhemmat emme aina osaa tai jaksa nähdä.

Siljan ihmiskäsitys on ihmiskunnan epäonnistumisistakin huolimatta myönteinen. Se kumpuaa hänen omista lapsuuden kokemuksistaan ja ehkä siitäkin, kun hän on kohdannut viisaita aikuisia.

– Ihminen on hieno laji, muttei aina välttämättä viisain. Muitakin lajeja tulee arvostaa.

Kauneuden tavoittelua

Siljan ja hänen puolisonsa olohuoneessa katseen vangitsevat Siljan luomat Hohtavat olennot ja Valon astiat. 

– Minulla on joskus tarve luoda elämää ja tavoitella kauneutta. Minun on silti vaikeaa ajatella sitä taiteena. Se on luovuuden lahjaa.

Teokset ovat kuin vastaisku julmalle maailmalle ja ovat syntyneet tilanteessa, jolloin voimat olivat vähissä.

– Oli vavahduttava hetki, kun huomasin hahmojen syttyvän henkiin. Se kuvaa elämän ihmeellisyyttä. Ihmiset ovat valon astioita.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?