• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Eija Lampela tulee aamuisin ilomielin töihin Ylitornion kunnantalon suojiin.

YLITORNIO – Ylitornion kunnan uusi perusturvajohtaja Eija Lampela on vahvaa lappilaista lähtöä, vaikka tulikin uuteen työpaikkaansa pääkaupunkiseudulta. Synnyinkoti on Kemijärvellä, mutta työmahdollisuudet houkuttelivat hänet aikoinaan etelään.

– Olen asunut pääkaupunkiseudulla seitsemän vuotta, mutta Lapin kaipuuta on ollut ilmassa jo pitemmän aikaa, Eija tunnustaa.

Ylitornion perusturvajohtajan pesti oli Eijalle tehtävä, josta ei voinut kieltäytyä. Itse asiassa kieltäytyminen ei käynyt edes mielessä, sillä puoliso kannusti tarttumaan kiinnostavaan työmahdollisuuteen ja oli itsekin valmis lähtemään Lappiin.

– Myös puolisoni sai töitä Ylitornion kunnasta ja pääsimme aloittamaan työt virallisesti samana päivänä, heti lokakuun alussa.

Tehdään eikä vatuloida

Eija Lampelalla on ominaisuuksia, joille tulee varmasti olemaan käyttöä perusturvajohtajan tehtävässä. Hän on määrätietoinen, jämäkkä ja saamansa palautteen mukaan hyvä organisoimaan.

– Tykkään, että asiat tehdään eikä jäädä vatuloimaan. Nyt kaikki on tosin vielä niin uutta, että vasta opettelen, mitä kaikkea työhöni oikein kuuluu. Sosiaalihuollon puolella ei ole erikseen johtavaa sosiaalityöntekijää kuten isommissa kunnissa yleensä on.

Työhön kuuluu epäilemättä monenlaista, sillä perusturvajohtajan vastuualue on laaja. Hän on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden johtava esimies, ja vastaa ympäristöterveydenhuollon palvelujen järjestämisestä palveluntuottajien kanssa. Työssä painottuvat talous-, hallinto- ja henkilöstökysymykset.

– Esimerkiksi sote-uudistus on vielä työstövaiheessa ja teettää toistaiseksi kovasti töitä. Siihen sisältyy paljon pohdintaa siitä, mitä kunnan omille toiminnoille tapahtuu ja miten niitä on hyvä organisoida.

Vuodenkierrossa työ tutuksi

Eija aloitti työhönsä tutustumisen edeltäjänsä Eeva Leukumaan opastuksessa.

– Eihän tässä ole vielä monta viikkoa takana, joten tämä on pitkälti asioihin perehtymistä ja haltuunottoa. Tosi kiinnostavaa tämä kyllä on. Edeltäjäni totesi, että oikeastaan ensimmäisen vuodenkierron aikana vasta näkee, mitä kaikkea tähän kuuluu. Vuoden päästä olen varmaan viisaampi.

Eija pitää hyvänä työssä viihtymisen mittarina sitä, miltä aamulla ylösnoustessa tuntuu.

– On mukava nousta ja lähteä töihin. Pidän siitä, että työssä on monipuolisuutta ja vähän haasteitakin. Tämä työ tarjoaa molempia.

Eijan työ on pääosin johtamista ja järjestämistä, mutta hän ei aio antaa rukkasia myöskään käytännön sosiaalityölle, mikäli siihen osallistuminen on tarkoituksenmukaista.

– Tämä on kuitenkin suhteellisen pieni kunta, jossa ei ole kovin paljon byrokratian kerroksia. On ihan mahdollista olla kosketuksissa myös käytännön kenttään, ettei etäänny liikaa niistä ihmisistä, joita varten täällä ollaan.

Kuin kotiinpaluu

Eija puolisoineen suunnittelee asettuvansa Ylitorniolle pitemmäksi aikaa kuin ohikiitäväksi hetkeksi.

– Kun tekee niin ison elämänmuutoksen, että pakkaa kapsäkkinsä, jättää työnsä ja koko elämänpiirinsä ja siirtyy 800 kilometriä pohjoiseen, sitä ei heitetä hukkaan hetken mielijohteesta. Kyllä meillä on tarkoitus viihtyä täällä pitkään.

Ensiaskeleet viihtymisen polulla on jo otettu. Muutto Ylitorniolle toteutui vähän ennen syyskuun puoliväliä, ja ympäristökin alkaa tulla vähitellen tutuksi.

– Meidät on otettu tosi lämpimästi vastaan. Kun olen itse pienestä kylästä kotoisin, minulle ei tullut minkäänlaista kulttuurisokkia, vaikka ympäristö muuttuikin aika paljon. Tietyllä tavalla tuntui kuin olisin palannut kotiin.

Eija uskoo, että ajan kuluessa hän alkaa huomata eroja tornionlaaksolaisten ja itälappilaisten välillä, mutta hänen mielestään lappilaisia yhdistää tietynlainen mielenmaisema. ”Keitämä potut.”

Karvaturreja ja kädentaitoja

Eijan perheeseen kuuluu puolison lisäksi kaksi koiraa, sekarotuinen espanjanrescue Odi ja manchesterinterrieri Myy, joten lenkkipolut ovat jo tulleet tutuiksi.

– Täällä on koiraihmiselle ihan mahtavat lenkkimaastot, joita on tullut hyödynnettyä ahkerasti.

Monet Eijan mielenkiinnon kohteista ovat sellaisia, etteivät ne ole sidottuja aikaan eivätkä asuinpaikkaan. Villasukkia voi neuloa yhtä hyvin kivikaupungin villisti sykkivässä sydämessä kuin maaseudun rauhassa.

– Kädentaitoja voi harrastaa ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta nyt kyllä odotan hyviä hiihtokelejä! Joinakin talvina etelässäkin on ollut lunta, mutta viime talvena sitä ei tullut yhtään.

Eija on tyytyväinen Ylitornion monipuolisiin palveluihin, joista pitää erityisesti mainita erinomainen kirjasto.

– Kirjasto on ollut mukava yllätys. Tällä hetkellä olen innostunut dekkareista, varsinkin ruotsalaisten naisdekkaristien kirjoista. Juuri nyt yksi suosikeistani on Camilla Läckberg.

Valokuvista ompeluksiin

Ylitornion upeat maisemat ovat innostaneet Eijan valokuvaamaan. Kyseessä eivät kuulemma ole hienot taidevalokuvat, vaan ihan tavalliset kännykkäräpsyt.

– Voiko sitä edes sanoa harrastukseksi kun ei ole mitään erikoista välineistöä? Huomaan silti, että pysähtelen ihan jatkuvasti kuvaamaan jotakin. Tämä ympäristö innostaa minua valtavasti.

Eija kertoo viettävänsä melko suuren osan vapaa-ajastaan ompelukoneen ääressä. Nyt ompelutaidoille on ollut erityisen paljon käyttöä, kun uuteen kotiin on pitänyt ommella verhoja ja muita sisustustekstiilejä.

– Ompelen vain omiksi tarpeiksi, mutta tulevaisuuden haasteena haaveilen ottavani työn alle myös vaatteiden ompelemisen, Eija suunnittelee.

Toistaiseksi ei kuulemma kuitenkaan kannata luvata, että Eija tulee Torstaitorille myymään suunnittelemiaan ja ompelemiaan mekkoja…

Poikkitieteellinen maisteri

Eija Lampelan reitti Ylitornion perusturvajohtajaksi ei ollut aivan yksioikoinen. Hän ei suinkaan haaveillut perusturvajohtajan työstä lähtiessään lukion jälkeen opiskelemaan, vaan ensisijainen kiinnostuksen kohde oli kuntoutus.

– Lähdin alun alkaen Lapin yliopistoon opiskelemaan kuntoutustiedettä. Se oli uusi ja aihepiiriltään laaja-alainen opintokokonaisuus, ja tulin valituksi ensimmäisessä sisäänotossa.

Myös kuntoutustieteen poikkitieteellisyys oli Eijan mielestä kiinnostavaa: se liippasi läheltä sosiaalityötä, psykologiaa ja lääketiedettä, mutta siinä oli kuitenkin vahva yhteiskuntatieteellinen painotus. Yhteiskuntatieteiden maisterin paperit taskussaan Eija teki mielenkiintoisia huomioita.

– Kaikki ne työtehtävät, jotka alkoivat valmistumisen jälkeen vetää minua puoleensa, olivat sellaisia, että ne vaativat sosiaalityöntekijän pätevyyttä.

Uusi opiskelukierros

Ei siinä lopulta auttanut muu kuin lähteä toiselle kierrokselle, tällä kertaa Jyväskylän yliopistoon. Eija valmistui toistamiseen yhteiskuntatieteiden maisteriksi, tällä kertaa pääaineenaan sosiaalityö.

– Opiskelin uuden tutkinnon kokopäivätyön ohessa. Silloin nimenomaan asiakastyö veti minua puoleensa. Olen tehnyt sitä päihdehuollossa, lastensuojelun avohuollossa ja nyt viimeksi nuorisopsykiatrian parissa.

Eijan oma mielenkiinto on aina ohjannut häntä asiakastyössä siihen syvimpään päähän – viimeiseen pussinpohjaan, jossa kaikki muut palveluvaihtoehdot on jo käyty läpi.

– Minussa alkoi herätä halu vaikuttaa asioihin laajemmin. Asiakastyössä voi vaikuttaa yksittäisten ihmisten ja perheiden elämään, mutta kun tapausten perusteella alkaa hahmottaa palvelujärjestelmää, syntyy halu vaikuttaa järjestelmän tasolla. Palvelujen pitää olla ihmisiä varten.

Avoimin mielin tulevaan

Oma osansa työuran suunnanmuutoksella oli myös sillä, että Eija sai työtovereiltaan paljon kiitosta organisointikyvystä ja laaja-alaisesta ajattelusta. Työtoverit alkoivat myös ehdotella siirtymistä esimiestehtäviin. Nyt se on sitten tapahtunut ja edessä on aivan toisenlainen työsarka.

– Ammattilaisellekin on rankkaa olla tekemisissä ihmisten tosi kipeiden asioiden kanssa, mutta noilla aloilla toimiva työyhteisö ja hyvä työnohjaus kannattelevat heitä tosi paljon.

Tulevaisuus on monessa mielessä hämärän peitossa. Jos ja kun sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille tai hyvinvointialueille, ei tiedetä, mitä virkoja häviää ja mitä säilyy.

– Mieli on avoimena kaikelle, mitä tuleman pitää.

Aikaa asiakkaille

Eija Lampela on kiitollinen uudessa työyhteisössä saamastaan hyvästä vastaanotosta.

– Täällä on sellainen ilmapiiri, että kaikki auttavat toisiaan, eikä sellainen ole suinkaan itsestäänselvää! Se on tosi arvokasta.

Tulevaisuus tuo luultavasti tullessaan monenlaisia työkiireitä, mutta Eija aikoo selvitä niistä hyvän järjestelykykynsä avulla.

– En sano, etteikö todellista kiirettä olisi olemassa – totta kai on – mutta siinä on myös sellainen puoli, että ihminen luo omalla puhetavallaan kiirettä ja hässäkkää ympärilleen. Siinä on joku pieni osa, johon pystyy vaikuttamaan omalla asennoitumisellaan ja asettumisellaan.

Eija uskoo, että asiakastyössä juuri aika on arvokas lahja, ja sama koskee henkilöstöjohtamista.

– En ole vielä ottanut käyttöön oven liikennevaloja, vaan pyrin olemaan mahdollisimman helposti tavoitettavissa.

Aika hyvä tavoite.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy