• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Mikalle elämä on yksi suuri seikkailu.

KONTTAJÄRVI – Joidenkin ihmisten elämässä tapahtuu enemmän kuin toisten. Joillakin ihmisillä on rohkeutta sietää enemmän epävarmuutta kuin toisilla. Joidenkin ihmisten elämä on kuin seikkailuelokuvasta. Mika Vaaran elämä on yhtä seikkailua.

– Minulla on seikkailijan mieli. Seikkailunhalu syntyi jo lapsuudessa, Mika muistelee.

– Toiset muuttivat Pellosta aina muualle ja houkuttelivat minuakin lähtemään.

Vuosien saatossa hänen ystävistään moni palasi takaisin, mutta Mikaan iski reissukuume vuonna 2011.

Hotellihuone kuurassa

– Ensimmäisellä reissulla Tervolan Suukoskelle minulla oli kolmion mallinen teltta vuodelta 1948, ruma ja vanha. Puitten väliin sen pystytin. Ihmisekki nauro. Kyllä mie mietin, että tämmönenkö se pittää pystyttää, Mika kertoo virne huulillaan.

Sen jälkeen hän on ajellut Helsinkiin joka kesä niin läntistä, keskisen maan kuin myös itäistä reittiä pitkin. Reissut ovat kestäneet muutamasta kuukaudesta aina puoleen vuoteen. Hotellihuone on ollut sama, vanha Volkswagen Transporter.

Keskiverto kansalainen voisi hieman moittia kyseisen hotellihuoneen tasoa, kun lokakuun aamuina huone on kuurassa ja ikkunat jäässä, eikä kerrossiivooja hoida tehtäviään mallikkaasti. ”Yhtiön” puolesta vakioasiakkaalla on kuitenkin käytössä talvisia olosuhteita varten tehty makuupussi, joten turha marina pois. Mikalle kyseinen huone on luonteva osa seikkailua.

Samanhenkistä seuraa

Helsinki on ollut useimmiten Mikan pitkien reissujen pääkohde, jonne on alkanut muodostua uusi tuttavapiirikin.

Matkojen suurimpia anteja on itse ajaminen. Hän nauttii vaihtuvien maisemien katsomisesta. Varsin sosiaalisena ihmisenä myös uusien ihmisten tapaaminen kiehtoo.

– Menen mielelläni porisemaan vieraitten ihmisten kanssa. Leirintäalueilla, aitojen sisällä, kaikki ovat kavereita keskenään, hän tuumaa.

Mika kertoo aistivansa herkästi ihmisistä, minkä luontoinen tämä on.

– Pidän rauhallisistaa ja seikkailijaluonteisista ihmisistä, sellaisista jotka tykkäävät yöpyä tienvarsilla. Tykkään eniten olla sellasten ihmisten kanssa keskellä mettää ja paistaa makkaraa, hän virnistää.

Mies on niin kova seuramies, että häntä on jopa opastettu pidättäytymään korkeintaan kahden tunnin porinoihin yhdessä paikassa.

Rohkeita päänavauksia

Viime kesänä erinäiset sattumat johdattivat Mikan Polvijärvelle erään vanhan naisen luokse asumaan. Rouva oli huonossa kunnossa, joten Mika oli tuon ajan naisen tukena ja turvana, porinakumppanina ja ”taksikuskina”. Toisilleen entuudestaan täysin vieraat ihmiset elivät yhdessä kolme kesäistä viikkoa. Melkoista ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin.

– Kuljetin rouvaa Rääkkylään hautuumaalle, yksi keikka 180 kilometriä yhteensä, hän kertoo.

Vastapainoksi Mika sai asua ja syödä uuden tuttavuutensa luona.

– Rouva piti pahana, kun vihdoin lähdin pois, Mika toteaa.

– Ajelin Polvijärveltä Ouluun hitaasti maisemista nauttien. Pysähtelin eri paikoissa. Oulussa ostin 1,50 maksavan kahvikupin.

Vanha rouva soitti matkalta, että Mikan kahvipannu oli unohtunut hänen luokseen. Vanhan viisauden mukaan tämä tarkoittanee sitä, että jonain päivänä Mikan on varmaan palattava uutta ystäväänsä tapaamaan.

Lännen nopein muutto

Mika ei jää tuleen makaamaan. Tarvittaessa hän tekee nopeita ratkaisuja, jotta eteen tupsahtavat mahdolliset ongelmat muuttuvat vain ylitettäviksi haasteiksi.

Viime kesänä kävi, kuten lukuisia kertoja aiemminkin ja sen jälkeenkin, että auton polttoaine loppui 13 kilometriä ennen bensa-asemaa. Muuta kuin mies taipaleelle autosta löytyneen tyhjän limpparipullon kanssa dieseliä ostamaan. Aurinko paahtaa, hikinen mies taivaltaa crockseissaan 26 kilometriä sillä seurauksella, että jalkapohjiin muodostui kirveleviä rakkoja.

Hämeenlinnan terveyskeskuksessa häntä kehoitettiin palaamaan kotikuntaansa hoidattamaan tulehtunutta jalkapohjaansa. Nopean toiminnan mies keksi, että hänpä muuttaa saman tien kotikuntansa Pellosta Hämeenlinnaan.

Poste restante -osoite ei ollut hämeenlinnalaisille riittävä osoitus miehen halusta vaihtaa kotikontuaan, mutta Mika ilmoitti osoitteekseen sattuman kautta löytämänsä uuden tuttavuuden osoitteen, jolloin portit hoitoon aukenivat. Kesäreissun päättyessä kotikunta vaihtui näppärästi entiselleen. Miksi turhaan tehdä ongelma asiasta, kun homma hoituu suitsait?

Itseoppinut taitaja

Mikaa kiinnostaa tietotekniikka jopa siinä määrin, että tulevaisuudessa jonkinasteinen työskentely alalla houkuttelee. Hän on varsinainen selfmade man, sillä hän on saanut oppinsa alalle opiskelemalla itsekseen alan kirjallisuutta.

Reissuillaan hän vierailee yleensä ensimmäisenä kohteidensa kirjastoissa, jolloin hän pääsee hyödyntämään nettiyhteyksiä.

Autojen sielunelämä on tullut tutuksi korjaamoissa vierestä seuraamalla, miten autojen elimistö toimii, mitä voi mennä pieleen ja miten viat korjataan. Näitä oppeja on ollut hyvä hyödyntää oman reissukaverinsa, Transporterin, oireillessa kesken yhteisen matkan.

Lehtimyynnistä lähipiirin avuksi

Mika kokeili lehtimyyjän uraa kolmen päivän ajan Kokkolassa syksyllä 2015. Se ei kuitenkaan osoittautunut unelma-ammatiksi. Esimies asetti kovaa painetta myydä ”vaikka väkisin”.

– Masennuin, kun ihmiset olivat niin tylyjä, ihan vihassa välillä, hän puistaa päätään.

Puhelinmyyjillä oli soitosta toiseen toistuva, painettu varsinainen myyntipuhe, jonka myyjän tuli pyrkiä lukemaan läpi vastapuolen keskeyttämättä. Varsinaista pakkotoimintaa niin myyjille kuin mahdollisille asiakkaillekin.

Tämän lyhyen rupeaman jälkeen Mika oli Kyllinkeitaan palveluasumisyksikössä työkokeilussa muutamia kuukausia. Hän työskenteli apumiehenä pesten asukkaiden pyörätuoleja, siirtäen tarvittaessa huonekaluja ja siivoten paikkoja.

– Porisemista ei hyväksytty, mutta kun asukkaina oli vanhoja metsureita, niin välillä pelattiin sököä, mies hymyilee.

Mikalla on päivisin aikaa autella apua tarvitsevia. Hän on auttanut lähiseudun asukkaita tietokoneongelmien kanssa, kantanut polttopuita sisään, kuljettanut kyytiä tarvitsevia kaupoille, siivonnut ja tehnyt lumitöitä. Näistä töistä hän tienaa pieniä pesämunia omia reissujaan varten.

Ajokortti panttina

Reissumies on huoleton mies. Mika on tehnyt pienellä kassalla selviämisestä lähes taidetta. Oma ajokortti on milloin missäkin kaupassa tai myymälässä panttina lainaksi otetuista ostoksista. Hänen pitää tarkkaan miettiä, missä myymälässä ajokortti kulloinkin on, että elämä soljuisi mukavasti eteenpäin.

Joissakin kaupoissa Mika on niin tunnettu lainaaja, ettei hänen tarvitse enää jättää korttiaan ostostensa vakuudeksi. Aina on lainat maksettu takaisin. Milloin Rovaniemelle on käyty palauttamassa kolme euroa, milloin kymmenen senttiä.

Kerran poliisit pysäyttivät Mikan liikennevalvonnassa ja pyysivät nähdä ajokortin. Sillä kertaa kortti oli eräässä kaupassa ostosten panttina.

– Poliisit päivitteli, että hyvänen aika, vain viranomaisilla on oikeus ottaa ajokortti hyllylle, Mika virnuilee.

Hyvää elämää

Mika määrittelee hyväksi elämäksi rehellisen elämän. Tärkeää on olla väleissä kaikkien kanssa, joita matkallaan kohtaa. Hän arvostaa vapaaehtoistyötä, sitä että voi käydä talosta taloon auttamassa erityisesti vanhuksia.

Myös rukous on yksi osa Mikan päivittäistä elämää. Sen harjoittamiseen hän on saanut opetustakin. Hyvä elämä kilpistyy kuitenkin Mikan toteamukseen:

– On tärkeää ottaa kaikki irti elämästä.

Pitkän, vajaan neljän tunnin, haastattelun aikana kävi selväksi, että Mikan elämässä tämä tiivistetty oppi toteutuu kuin seikkailuelokuvassa.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy