• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

YLITORNIO – Kanttorit ovat viime vuosina vaihtuneet Ylitorniolla tiuhaan tahtiin. Nyt kanttorin pestiä hoitaa Laura Salminen, jonka määräaikainen työsuhde kestää näillä näkymin tammikuun loppuun.

– Hoidin maaliskuusta elokuulle kanttorin tehtäviä toimituspalkkiolla. Virka oli auki, mutta siihen ei ollut hakijoita. Koska seurakunta ei voi myöskään valita epäpätevää kanttoria, minut otettiin puolen vuoden määräaikaiseen työhön.

Laura on epäpätevä kanttoriksi, mutta osaamaton hän ei todellakaan ole. Kaikkea muuta.

– Olen koulutukseltani musiikkipedagogi, ja valmistuin kaksi vuotta sitten joulukuussa. Pääinstrumenttini ovat urut, mutta olen erikoistunut varhais-iän musiikkiopetukseen.

Urkujensoittoa ja kuorolaulua

Laura on urkujen ääressä melkoinen velho, eikä se ole mikään ihme. Kolmen vuoden opiskeluaikana urkutunteja on ollut joka viikko, ja sen lisäksi opintoihin on sisältynyt useita tunteja päivittäistä harjoittelua.

– Opintoihin kuului myös laulajien säestämistä ja yhteistyötä muiden soittajien kanssa. Minulla olivat sivuaineinani klassinen laulu ja kuoron johtaminen. En ole varsinaisesti pätevä opettamaan urkujen- tai pianonsoittoa, koska minulta puuttuvat didaktiset opinnot instrumenteista.

Laulunopettajaksi kouluttautuminen ei ainakaan toistaiseksi houkuttele, vaikka oma laulunopettaja suositteli sitä.

– Eri opettajat yrittävät päästä samaan lopputulokseen ihan eri tavoilla, ja työssä pelataan pitkälti mielikuvilla. Ehkä en halua juuri siksi laulunopettajaksi, etten usko keksiväni riittävästi erilaisia tapoja saada oppilasta oivaltamaan tekniikkaa.

Intrumenttipuolen opinto-ohjelman valinneet suorittavat pääaineessaan niin sanotun B-tutkinnon, muut C-tutkinnon, joka Laurallakin on. Kanttorin työssä myös kuoronjohtajaopinnot ovat olleet suureksi iloksi ja hyödyksi.

– Etukäteen jännitti erityisesti mieslaulajien ohjaaminen, sillä he laulavat yksiäänisesti. Mietin, miten onnistun kehittämään kuoroa, mutta olen kyllä keksinyt siihen keinoja. Kuorojen johtaminen on osoittautunut yllättävänkin mukavaksi työksi, Laura kehaisee laulajiaan.

Kuoroista kvartettiin

Laura johtaa Ylitorniolla kahta kuoroa, kirkkokuoroa ja mieslaulajia. Kirkkokuoron ohjelmisto on tällä hetkellä pääosin kolmiäänistä.

– On meillä muutama neliääninenkin kappale, mutta miehistä on hieman pulaa. Kuorolaulu antaa harrastajilleen iloa ja virkistystä, vaikkakin harjoittelu tähtää tietysti yleensä johonkin esiintymiseen. Se on taas omanlaisensa tapahtuma.

Kuorolaulu on ollut Lauran omakin harrastus, suorastaan intohimo, mutta viimeisen vuoden aikana hän ei ole laulanut missään kuorossa.

– Mietin jo, jaksaisinko käydä joka viikko kuoroharjoituksissa Torniossa, mutta tulin siihen tulokseen, ettei siinä olisi mitään mieltä. En pääsisi esiintymisiinkään koskaan, sillä olen aina silloin töissä.

Myös kvartettilaulu kiinnostaisi Lauraa, sillä se on toisaalta haastavaa, mutta toisaalta palkitsevaa. Kun sopivat laulajat sattuvat kohdalle, Ylitornion musiikkimaailma saattaa hyvinkin rikastua uudella kokoonpanolla.

Esillä, mutta piilossa

Laura Salminen tunnustautuu rauhalliseksi ja hiljaiseksi ihmiseksi. Hän on pohtinut, miten sellainen luonne soveltuu kanttorin työhön, sillä se vaatii tietynlaista esilläoloa.

– Kun aloittelin kanttorin töitä, jännitin ehkä eniten muistotilaisuuksia. En oikein tiennyt, miten niissä pitäisi olla. Myös kuorojen johtaminen jännitti, mutta nyt osaan jo asettua niihin tilanteisiin.

Yksin esiintyminen esimerkiksi konsertissa olisi Lauran mielestä kuitenkin ihan kauhea ajatus. Jos se tilanne joskus tulee eteen, hän todennäköisesti kuitenkin kokoaa itsensä ja hoitaa homman. Niin hiljaiset ihmiset tapaavat tehdä.

– Kanttorinakin pitää olla esillä, mutta kuitenkin tavallaan piilossa. Rooli suojaa pahimmalta jännitykseltä.

Muskari kiinnostaa

Kun Laura lähti opiskelemaan, hän ei suinkaan nähnyt itseään Ylitornion kanttorina. Nyt, kun hän on sattumoisin ajautunut siihen tehtävään, ajatus ei tunnu lainkaan mahdottomalta.

– Nyt olenkin yhtäkkiä täällä. Tällä hetkellä ajattelen, että voisin jäädäkin Ylitorniolle, joko kanttoriksi tai muuten. Olenko sitten täällä hamaan tulevaisuuteen – sitä en tiä.

Laura nauttii myös varsinaisesta osaamisalueestaan eli varhaisiän musiikkikoulutuksen antamisesta, jota kutsutaan arkisesti muun muassa muskariksi. Hän voisi tehdä mielellään sitäkin työtä.

– Olen luvannut seurakunnan työkokouksessa, että minua saa pyytää myös pitämään muskaria. Näyttää siltä, että saan joskus lähiaikoina pitää musiikkituokion Tenavatuvan lapsille ja aikuisille.

Jokainen laulaa äänellään

Ihmiset tuntuvat olevan nykyään kiinnostuneempia laulamisesta kuin ennen. Laura arvelee, että ihmisillä ei ole enää sellaisia paineita laulamisen suhteen kuin aiemmin. Erilaisiin lauluryhmiin uskalletaan tulla mukaan entistä rohkeammin, eikä epäonnistumisen pelko enää näyttele kovin suurta osaa musiikin harrastamisessa.

– Nykyään on paljon erilaisia matalan kynnyksen lauluryhmiä, laulamattomien laulukouluja ja yksiäänisesti laulavia kuoroja, joiden tavoitteet eivät ole niin kunnianhimoisia. Musiikista nauttiminen riittää.

Ilmiö näkyy myös muskariryhmissä, ja se on Lauran mielestä onni.

– Erityisesti sellaisissa muskariryhmissä, joissa on vanhempia mukana, kannustan kaikkia laulamaan. Jokainen laulaa äänellään, ja oman vanhemman ääni on lapselle aina rakas ja tärkeä, vaikka se ei kuulostaisi muiden korvissa kovin kauniilta.

Paikallinen julkkis

Laura syntymän aikaan hänen isänsä Matti Salminen oli seurakuntapappina Ylitorniolla, joten Laura on paljasjalkainen ylitorniolainen. Perhe muutti kuitenkin Sieppijärvelle, kun isä tuli valituksi Kolarin kirkkoherraksi. Salmiset muuttivat takaisin Ylitorniolle syksyllä 1999, kun isä valittiin Ylitornion seurakunnan kirkkoherraksi.

– Olin juuri aloittanut yläkoulun – ehdin käydä sitä varmaan kuukauden verran Kolarissa ennen muuttoa. Olihan se aika jännää tulla uuteen kouluun ja uuteen luokkaan, joista ei tuntenut ketään.

Elämä papin lapsena pienellä paikkakunnalla lyö ihmiseen oman leimansa.

– Luokkatoverit tiesivät minut ja perheeni, ja ylipäätään kaikki tuntuivat tuntevan minut. Minä taas en tuntenut ketään.

Paikallisesti tunnettuna ihmisenä elämiseen tottuu, ja sitä oppii pitämään normaaliin elämään kuuluvana. Opiskellessaan Jyväskylässä ja Oulussa Laura pääsi kuitenkin nauttimaan tuntemattomuuden eduista.

– Sain olla ”joku vain”. Tuntemattomille ihmisille ei tule todellakaan maininneeksi ensimmäisenä, että olen papin lapsi – eikä sellainen tule edes puheeksi.

Lujaa ladulla?

Kaikki Salmisen sisarukset ovat hiihtäneet aikoinaan kilpaa – paitsi Laura. Vaikka lumi on jo maassa, hän ei ole vieläkään rientänyt tamppaamaan latua uuden rivitaloasuntonsa ympärille.

– En juuri hiihtänyt yläkouluaikoina, mutta lukiossa innostuin aloittamaan. Kävin veljeni Teemun kanssa Ainiovaarassa hiihtämässä ja hän opetti minulle tekniikkaa, mutta ei minusta tullut kauhean innokasta hiihtäjää.

Opiskeluaikona Lauralla oli kyllä sukset matkassa niin Oulussa kuin Jyväskylässä, mutta hän ei päässyt siellä koskaan ladulle saakka.

– Minulla ei ollut autoa käytössäni, ja ladun varteen pääseminen tuntui turhan työläältä. Hiihtelin sitten talven lomilla kun kävin kotona Ylitorniolla.

Hiihtämisessä on tärkeintä se, että saa liikkua luonnossa. Vauhdilla ei ole niin väliä. Luonnossa liikkuminen on Lauralle tärkeää myös kesäisin, mutta johonkin pitää vetää raja.

– Mie en käy marjassa! Siinä on ihan liikaa kyykkimistä.

Rauhoittumista kotona

Laura Salminen tunnustaa viihtyvänsä erinomaisesti kotona. Jos koko maailman mullistaneessa koronassa on joku hyvä puoli, se on juuri siinä: on saanut olla kaikessa rauhassa kodin seinien suojissa.

– Epäilen kyllä, että joku kirkkokuorolainenkin on saattanut tulla samaan tulokseen ja jäänyt kotiin vähän pitemmäksi aikaa… Kotona oleminen on aika rentouttavaa.

Kieltämättä se sopii suomalaiselle mielenlaadulle, ja rentouttaa ja rauhoittaa monia, mutta yltiösosiaaliset tapaukset kiipeilevät äkkiä pitkin seiniä. Laura ei kuitenkaan kuulu heihin.

– Olen oikea kotihiiri.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy