• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Juha Jolma on pelannut autojen kanssa lapsuudestaan lähtien.

PELLO – Usein varoitellaan, ettei harrastuksesta pidä tehdä itselleen työtä. Juha Jolma ei ole moisia varoituksia kuunnellut. Hänelle nuoruuden harrastuksestaan on tullut täysipäiväinen ammatti. Mikään muu vaihtoehto työuraksi ei ollut yhtä mieluisa.

– Innostuin autoista jo nuorena. 15-vuotiaasta aloin tehdä korjaushommia muillekin.

Kotoa mallia yrittäjyyteen

Yrittäjyys on ollut osa Juhan lapsuuden perheen arkea ja elämää. Juhan isällä, Matti Jolmalla on ollut oma puunkorjuuyritys liki 40 vuotta eli koko Juhan elämän ajan.

Oma yritys oli Matille pieni ”vahinko”. Kolme veljestä osti yhteisen metsäkoneen, jolla oli tarkoitus tehdä veljesten perheille vain polttopuut. Siitä kehkeytyikin vuosikymmenten urakka, joka jatkuu edelleen.

Äiti Raija hoiti perheen neljää lasta ja työskenteli lähihoitajana kunnassa. Perhe asui Vaaranperässä jokimaisemassa.

Juha kävi Lempeän koulua neljä ensimmäistä kouluvuottaan. Viidennestä luokasta eteenpäin opetus tapahtui kirkonkylän koululla.

Juhan into tehdä käsillään tuli ilmi varsin nuorena. Ala-asteella hänen lempiaineensa oli puukäsityöt. Kädentaitoja tarvittiin myös poikaporukan rakentaessa puisia mäkiautoja. Niillä he sitten huristivat mäkiä alas.

Metsäkoneen kautta autoihin

Peruskoulun jälkeen Juha lähti Rovaniemelle ammattikouluun opiskelemaan metallialaa. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta. Niinpä hän meni isänsä yritykseen ajamaan metsäkonetta. Sen ohjaimissa hurahti kymmenisen vuotta Lapin ja jonkin verran myös Pohjois-Ruotsin puuta korjaten. Enemmän kuin puunkorjuu häntä kiinnosti kuitenkin metsäkoneiden huolto.

– Huolsin ja korjasin isäni yrityksen metsäkoneita.

Ajatus siirtymisestä metsäkoneen hytistä korjaamolle vahvistui siinä määrin, että vihdoin vuonna 2017 Juha perusti oman toiminimen ja alkoi yhä vahvemmin keskittyä pienkoneiden, moottoripyörien ja autojen korjaamiseen. Pari vuotta myöhemmin, kesällä 2019 toiminimi muuttui osakeyhtiöksi.

– Muutin yrityksen osakeyhtiöksi, koska tein tuolloin isoja investointeja. Ostin yrityksen nykyisen kiinteistön, ja tein siihen isoja muutostöitä.

Vuoden Nuori Yrittäjä 2019

Harppaus päätoimiseksi yrittäjäksi oli sen verran merkittävä nuorelle yrittäjälle, että Pellon Yrittäjät ry myönsi hänelle Vuoden Nuori Yrittäjä 2019 -tunnustuksen nuorena aloitetusta yritystoiminnasta ja sen menestyksekkäästä hoitamisesta.

Juha on luottanut yrityksensä markkinoinnissa puskaradioon.

– En ole koskaan mainostanut yritystäni lukuunottamatta yhtä ilmoitusta koululaiskalenterissa.

Valittu markkinointikanava on osoittautunut varsin onnistuneeksi: asiakasmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti. Töitä saisi tehdä enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja.

Yrittäjän siunaus ja kirous

Juha ei hypännyt sokkona oman yrityksen ohjaksiin. Kun on saanut seurata isän yritystoimintaa ja itsellä on ollut suoranainen polte rassata mopoja, moottorikelkkoja ja autoja pikku pojasta alkaen, oma autokorjaamo oli luonnollinen jatke.

– Tiesin kyllä suunnilleen, mihin olen lähtenyt. Ei tämä kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin palkkatyö.

Palkolliseen verrattuna yrittäjältä vaaditaan enemmän suunnitelmallisuutta ja joustavuutta. 

– Jos olen luvannut auton valmiiksi tietylle päivälle, sen on oltava silloin sitä.

Juhan ei ole tarvinnut pyöritellä peukaloita. Korjaamoalalla töitä riittää. 

– Alalla kyllä pärjää, jos vain kehtaa tehdä hommia.

Juhaa miellyttää yrittäjän vapaus suunnitella ja päättää työnsä sisällöstä. Työpäivät venyvät pitkiksi, mutta välillä on mukava lopettaa työt perjantaisin jo puolilta päivin ja pitää vapaa viikonloppu yhdessä perheen kanssa matkustellen.

– Jos haluan oikeasti töistä vapaan viikonlopun, silloin pitää lähteä reissuun. Sitten voi vastata puhelimeen, etten ole paikkakunnalla.

Autoista on moneksi

Asiakkaiden autot ja muut korjattavat neli- tai kaksipyöräiset tulevat hoidettaviksi erilaisilla ”diagnooseilla”.

– Osa asiakkaista tietää etukäteen, mikä vika heidän autossaan on. Osa vain toteaa auton tuodessaan, että jossain kolisee.

Usein korjattavaksi tuleva auto on käynyt katsastuksessa, tullut hylätyksi ja saanut enemmän tai vähemmän pitkän vikalistan mukaansa. Tietyistä autoista Juha osaa jo merkkikohtaisesti katsoa niiden tyypillisiä vikoja.

– Jotkut autot ovat vain maanantaikappaleita. Vaikka niitä kuinka korjaa ja korjaa, aina ilmenee uusia vikoja.

Korjaamon arkea värittää, jos autojen ja muiden korjattavien kulkuneuvojen tai pienkoneiden viat vaihtelevat. Se pitää yrittäjän mielen virkeänä.

Ruoste on haaste

Haastavin työsarka on ruoste.

– Se on tympeää hommaa. Olenkin yrittänyt vältellä sen korjaamista.

Ruosteesta tekee työlään se, että se on useimmiten hankalassa paikassa. Se myös syövyttää ruuvit ja mutterit niin kiinni, että niiden rassaaminen auki vie moninkertaisesti aikaa verrattuna puhtaisiin pintoihin.

– Kahdessa autossa voi olla sama vika, mutta ruoste voi moninkertaistaa toisen auton työstämiseen kuluvan ajan.

Korjaamolla harjaantunut silmä näkee selvästi, onko pukille nostettua autoa käytetty pääasiassa etelässä vai ovatko ajokilometrit karttuneet Lapin teillä.

– Etelän autoista näkee heti suolauksen vaikutuksen. Meillähän suolataan jonkin verran vain syksyisin ja keväisin.

Vapaa-ajallakin moottoreita

Juha on harrastanut vesikrossia seitsemän vuotta, joista kuusi itse rakentamallaan kelkalla.

Hän ajoi jonkin aikaa alle 600 m³ kelkkojen sarjassa ja yhden kisan semipro-sarjassakin. Viime kesänä hän ajoi 1-luokassa vain yhden kisan johtuen koronaepidemian yleisötapahtumia koskevista rajoituksista.

Vesikrossi on laji, joka edellyttää harrastajaltaan aikaa ja panostusta. Fyysisesti se vaatii kuskilta erityisesti tasapainoa.

– Päivä on pilalla, jos joutuisin uimaan. Pariin vuoteen ei ole enää tarvinnut kelkan kanssa kastua.

Vesikrossin suosio on suorastaan räjähtänyt viime vuosina. Lajin harrastajaluokkaan on tullut huomattavan paljon uusia harrastajia.

– Vaikka laji vaatiikin kuskeilta erityisesti vaativimmissa luokissa, jo pienelläkin ajokokemuksella pystyy ajamaan.

Vesikrossi on moottoriurheilulaji. Sellaisenaan siihenkin on kohdistunut ympäristösuojelullisia vaateita. Tällaisia ovat kelkkojen aiheuttama melu ja niiden käyttämä fossiilinen polttoaine.

– Kelkoille on asetettu desibeli-rajat, eikä niissä saa enää käyttää lyijyllistä polttoainetta.

Perhe linja-autoon ja menoksi

Juhalla ja hänen avopuolisollaan Miia Juvosella on kaksi lasta, kolmivuotias Nita ja vuoden ikäinen Heta. Miia on tällä hetkellä vanhempainvapaalla ja hoitaa tyttöjä kotona. Välillä tytöt ovat korjaamolla isänsä ”apuna” opiskelemassa alaa. 

Vaikka Juhan työpäivät saattavat venyä hyvin pitkiksi, hän pakkaa välillä perheensä kunnostamaansa linja-autoon ja suuntaa kohti pohjoista. Auto hommattiin aluksi vesikrossikisamatkoja varten. 

– Serkulla on ollut kaksi linja-autoa. Niistä huomasin, miten käteviä ne ovat.

Perheen oma ”matkailuauto” on kokenut sisäisen muodonmuutoksen. Juha on rakentanut sinne istuimet pöytineen kahdeksalle matkustajalle ja vuodepaikat kuudelle. Tulevaisuudessa sinne rakentuu vielä minikeittiökin.

Lapset ovat muuttaneet Juhan elämän.

– En voi elää niin kuin ennen. Lapset ovat rauhoittaneet minua.

Viikonloppujen yhteiset reissut ovat kohokohtia, muuten elämä pyörii arjessa pitkälti lasten ehdoilla. Se on ulkoilua, toisinaan tulistelua ja makkaran paistoa ja esimerkiksi kuvakirjojen katselua yhdessä lasten kanssa.

Pello – paras paikka maailmassa

Juha asuu perheineen yhä Vaaranperässä.

– Tosin olen päässyt 300 metriä lapsuuden kodistani kylälle päin.

Jolmat matkustivat perheen lasten ollessa pieniä usein etelään lomailemaan. Matkalippujen kohdemaita olivat muun muassa Turkki, Kypros ja Espanja.

– 12-vuotiaaksi asti matkustettiin varmaan joka vuosi perheen kanssa lomamatkoille ulkomaille. 

Mikäli vapaa-aikaa liikenee hieman enemmän Juhan ja oman perheensä matkat kohdistuvat pohjoisempaan Lappiin. Kaukomatkoja kohtaan pariskunnalla ei ole mielenkiintoa.

Asuinpaikkana Pello on Juhalle numero yksi.

– Sille ei ole muuta vaihtoehtoa. En ole koskaan ajatellut asuvani jossain muualla.

Parasta ei ole viisasta vaihtaa hyvään, puhumattakaan huonommasta!

Tärkeä elämänohje

Juha pyrkii noudattamaan elämässään yhtä tärkeää kehoitusta, ”elethään hetkessä”. Saman kuuluisan opin jakoi jo aikoinaan roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus kehoittaessaan roomalaisia ”Carpe diem!”

Juhalle se on ollut ohjenuorana ”aina”.

– Minulla ei ole koskaan ollut suurempia tulevaisuudensuunnitelmia.

Esimerkkinä tästä hän mainitsee usein kuullun kommentin ”ensi keväänä tai ensi syksynä sitä tai tätä”.

– Ei tulisi mieleenikään suunnitella noin pitkälle. Jos minulle tulee ylimääräistä aikaa, kysyn Miialta, lähdettäiskö huomenna reissuun.

Tällaista elämänasennetta moni yrittää vasta opetella.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy