• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO – Mellajärvellä syntynyt, nykyään Ylitorniolla Kopanmäessä asuva Sanna Kangas asettaa pöydälle teemukin, josta leijailee huoneeseen herkullinen tuoksu. Sanna sanoo juoneensa teetä niin kauan, ettei enää itse reagoi sen tuoksuun ollenkaan.

– Joskus kierrätyspuodissa asiakas kysyy tiskillä, mikä ihana täällä tuoksuu, ja mie ihmettelen, kunnes tajuan, että mulla on teekuppi vieressä, Sanna naurahtaa.

Kun suomalaisissa lapsiperheissä on nykyään useimmiten yksi tai kaksi lasta, voi Sannaa hyvinkin kutsua suurperheen äidiksi, sillä hänellä ja Ilpo Lamsijärvellä on kuusi lasta. Perheeseen kuuluu myös Jyty-koira. 

Vanhin lapsista, 18-vuotias Veera, opiskelee Peräpohjolan Opistossa jo toista tutkintoa. Pian 17 täyttävä Martta opiskelee Rovaniemellä kaksoistutkintoa lukiossa ja liikunnanohjauslinjalla. Ysiluokkalainen Santeri on tämän kesän rippikoululaisia, Akseli on kuutosella, Jenni viitosella ja Aino kakkosella.

– En mie ihan kläppi ennää ollu, toteaa 24-vuotiaana äidiksi tullut Sanna.

Sanna oli tehnyt sitä ennen lähihoitajan töitä, sijaisuuksia ja muita määräaikaisia pestejä, mutta tultuaan raskaaksi hän päätti jäädä kotiin.

– Kuvittelin, että lähihoitajan työ ja raskaus on kauhean vaarallinen yhistelmä, ja siksi jäin pois heti raskauden alussa. 

Kolmeksi kuukaudeksi 4H:lle

Perhe kasvoi pikkuhiljaa ja Sanna ajatteli, että kotona lasten kanssa on hyvä olla. Sitten Kati Törmänen soitti ja pyysi Sannaa tulemaan sijaisekseen. Silloin elettiin syksyä 2013. Veera oli 11-vuotias, koulussa kuudennella luokalla ja nuorin lapsi, Aino oli yksivuotias.

4H:n toiminta oli Sannalle tuttua jo omilta kerholaisajoilta lapsuudesta.

– Kati sai minut yllytettyä ja tässä sitä ollaan edelleen. Hias on ollu työtahti, ku kolmen kuukauen työssä on menny jo kohta seittemän vuotta, Sanna nauraa, mutta on tyytyväinen että lähti, kun pyydettiin. 

– Aino on rohkea tyär, mutta en mie tiä, oliko sillä päivähoidossa olemisella vaikutusta. Kyse oli kuitenkin omalla kylällä olevasta perhepäivähoidosta, jossa oli vain muutama lapsi. Enemmän on varmaan ollut vaikutusta sillä, että Aino on aloittanut eskarin täällä kirkonkylällä ja päässyt siinä jo mukaan ryhmään, Sanna miettii.

Perhe muutti kirkonkylälle Kopanmäkeen, kun Martta meni seitsemännelle.

Kiinnostus järjestötoimintaan

Kun Santeri oli syntynyt 15 vuotta sitten, Sanna alkoi matkaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan. Hän uskaltautui ensimmäiseen kokoukseen oltuaan jo useita vuosia jäsenenä. Nopeasti hän huomasi olevansa varapuheenjohtaja ja seuraavaksi puheenjohtaja.

– On ollut paljon hauskoja, mutta myös kivisiä hetkiä. Osallistuva porukka on aina ollut pieni ja toivoisin, että uusia, nuoria ja innokkaita vanhempia löytyisi mukaan. Uudet ihmiset tuovat aina uudenlaista toimintaa ja ideoita, kuten nyt puheenjohtajana toimivan Piuvan Marjon ja sihteeri Lakkapään Jennyn ideoima lastenvaatekirppis 19.9. nuorisotalolla.

MLL:n lisäksi Sanna on ollut seurakunnan luottamustoimissa jo kymmenisen vuotta, tällä hetkellä sekä kirkkoneuvostossa että -valtuustossa.

– Järjestötoiminta ja luottamustoimet ovat aina kiinnostaneet. Ilmeisesti se on tullut perintönä äidiltä. Äiti on ollut aktiivinen järjestötoimija ja järjestänyt lapsille näytelmäjuttuja, kerhoja ja pyhäkoulua ollen mukana myös seurakunnan luottamustoimissa. 

Yhteistyötä koulun kanssa

4H:n työntekijänä Sanna miettii, että lasten ja nuorten saaminen mukaan toimintaan tuntuu Ylitorniolla kovin haasteelliselta. Lasten määrä on vähentynyt ja toisaalta kunta sekä urheilu- ja liikuntaseurat järjestävät toimintaa tahoillaan. 

– Meidän täytyy sisällyttää toimintaamme koulupäivään. Siellä päivän aikana käydään läpi jäteneuvontaa, kotityöasioita ja ajokortti työelämään -koulutusta eri luokka-asteille. 

Koulu on ottanut 4H:n järjestämiä tilaisuuksia vastaan mielellään, mutta nyt seiskaluokkalaisille suunniteltu metsäpäivä peruuntui koronan pelossa. Sen piti olla Pellon ja Ylitornion koulujen yhteinen päivä.

Sosiaalinen puoti

Sanna viihtyy kierrätyspuodissa myös sen sosiaalisuuden vuoksi. Hän sanoo tutustuneensa ihmisiin, joihin ei olisi varmaan muuten tutustunut, ja uudelleen tavatessa vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin.

– Toki 4H:ssa pitäisi saada tuloksia, joiden mukaan yhdistys saa valtionapua. Mutta kun lapset kunnassa vähenevät, pienenee myös 4H-toimintaan osallistuvien lasten määrä, ja samalla tulos ja edelleen valtionapu.

Yksi tuloksen tekemisen lähde 4H:lla on avustajatoiminta, jossa kunta ostaa yhdistykseltä henkilökohtaisen avustajan palveluja. Siinä tarkoituksena on työllistää nuoria tai nuoria aikuisia, mutta käytännössä ikähaitari on leveämpi.

”Eikä yksikään pelastunut…”

Lukeminen ei kuulu Sannan harrastuksiin. Aikoinaan hän on lukenut lapsille satukirjoja, mutta aikuisten kirjallisuutta omaksi huvikseen ei. 

Omien lastensa koulussa luetettuun kirjallisuuteen Sanna on ottanut kantaa.

– Siellä luetutetaan Kymmenen pientä neekeripoikaa, uudella nimellä Eikä yksikään pelastunut. Soitin reksille, että eikö mitään muuta kirjaa ole. Arat kläpithän pelkää jo lukeakin sitä ja näkevät pahoja unia. Reksi aikoi selvittää, mikä sen kirjan lukemiselle on peruste, mutta en tiä onko siitä siellä keskusteltu.

Sanna tuumaa, että luulisi maailmassa olevan parempiakin kirjoja, joista saisi tarvittavan oppimiskokemuksen ja jopa kiinnostuksen lukemiseen – olkoonkin, että kyseinen Agatha Christien kirjoittama dekkari on lajinsa klassikko.

Pihistelyä ja laskemista

Sannan ja Ilpon suurperheessä on useimmiten tultu toimeen yhden ihmisen palkalla. Se on vaatinut menojen tarkkaa suunnittelua ja tulojen ja menojen laskemista.

– Mie olen ollu innokas kirpputoreilla kävijä jo ennen lasten syntymää ja sukulaisilta on tullut vaate- ja tavarapusseja. Eikä meidän lapsilla ole kaikki hittilelut olleet käytössä. Vasta tänä kesänä on hankittu trampoliini, sekin Facebookin kautta ja käytettynä.

Sanna kertoo pitäneensä jo nuorena tyttönä tarkkaa kirjanpitoa siitä, paljonko meni rahaa ruokaan, autoon ja niin edelleen. Ruutuvihossa oli monta ryhmää, minkä kuluja hän seurasi.

– Aikanaan joutui pakon edessä opiskelemaan, miten rahat saa riittämään.

Lomamatkoja ei perheessä ole tehty, vaan ”lomareissujen rahat” on käytetty remontteihin, nekin yleensä vasta pakon edessä. Keittiökaappeja ei ole vaihdettu huvin vuoksi.

– Emme ole semmoisia, että vaatisimmekaan sitä ihan ”tip-top”-laittamista, mutta toisaalta ei myöskään ole aina ollut mahdollisuutta tehdä, vaikka olisi joskus haluttu.

– Viitseliäisyyttä se vaatii, että jaksaa kulkea ja klonia ja myös ennakoida tarpeita. Monesti, silloin kun pienet piti vielä haalareita, ostin puvun joka ei ollut kenellekään siinä vaiheessa sopiva. Mutta kun se oli hyvä ja ehjä ja jotenkin nätti, niin ostin, kun sain halvalla. Sitten se oli pari vuotta kaapissa odottamassa, että pitäjä kasvaa siihen sopivaksi.

Lapsuuskodissa opittua

Perheessä on noudatettu samaa kaavaa kuin Sannan lapsuusperheessä: vaatteet periytyivät vanhemmalta nuoremmalle.

– Meillä äitillä oli tapana ommella tytöille samanlaiset mekot ja joskus hän osti meille tytöille samanlaiset puserot. Mie pijin ensin oman puseron, sitten Pirjon samanlaisen ja sitte vielä Tertun samanlaisen. Kun koulussa isot pojat alkoi kutsua minua pikku-Markuksi, kun pidin Markun vanhaa takkia, uhkasin lyödä niitä turpiin. Siihen loppui se härnäys, Sanna kertoo nauraen.

Sannalla oli ala-asteella sukset, joissa oli leveät siteet, kun muilla oli jo kärkisiteet.

– Olisin halunnut kärkisiteet ja koetin niistä puhua kotona. Sitten olin lähössä hiihtämään ja pihalla vasitella hajotin sitheen. Sitte menin isän luokse: ”Kato, nyt tämä meni rikki. Pittääkhän mulle nyt ostaa uuet sukset”.

– Isä otti sukset matkaan ja kävi reisun autotallissa, ja sitte mulla oli eriparisitheet, ne leveät. Sehän se vasta sitte harmittiki, ku olin itte vasiten vielä rikkonu.

– Näillä opeilla on menty ja näillä tätä on ollut helppo markkinoija omille kläpeille. He tekevät sitten oman mielen mukaan, kun ovat äitejä ja isiä. Joko he kääntävät kelkan kokonaan ja ostavat merkkituotteita ja uutta, tai jatkavat tällä kierrätyslinjalla, mikä on kotona opittu.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy