• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Jukka Kurth tuntee kuljetusalan läpikotaisin.

PELLO – Kuljetusliike Kurth Oy juhlisti viime lauantaina viisikymmenvuotista taivaltaan. 

Jukka Kurth on kasvanut isänsä jalanjäljissä yrityksen vetäjäksi ja vastuunkantajaksi. 

– Olen ollut nuoresta pitäen mukana ja kasunnu tähän. 

Hänen uransa alkuaikoihin alaan liittyi tiettyä rekkaromantiikkaa, mutta viimeiset vuosikymmenet ovat muuttaneet sitä yhä kuumeisemmaksi. Samalla kilpailu on koventunut. Nykyistä aikakautta ei voi verrata entiseen.

– Vuosikymmeniä sitten kuskit kahvittelivat ja nukkuivat, kun siltä tuntui. Ulkomaan rekat olivat extremeä. Nyt on oltava sata lasissa, tai ei pärjää. 

Lapsuuden ja nuoruuden aktiivinen Pello

Jukan lapsuuden perheessä oli neljä lasta, joista Jukka on vanhin. Perhe asui Jolmanpäässä. Yrityksen toimitilat nousivat Teollisuustielle.

Pello oli tuohon aikaan, 1970- ja 1980-luvuilla varsin vireä paikka elää ja olla. Pellon Ponsi toimi aktiivisesti. Urheilutarjonta oli laaja ja valmennus kunnianhimoista. Muun muassa Ponnen jalkapallojoukkue vastasi tasoltaan kilpakumppaniaan ROPSia.

– Tyttöjä ja poikia riitti baareihin. Ravintoloihin oli sadan metrin jono ja Pellonhoviin miehillä suorahousupakko.

Jukka muistelee haikeana aikaa, jolloin muualta tultiin viikonlopun viettoon Pelloon. Silloiset kuuluisimmat artistit kuten Pelle Miljoona, Dingo ja Popeda esiintyivät Ponnella. 

Ponnen viikonlopun tapahtumissa oli hänen mukaansa jopa yli tuhat kävijää.

Kylällä oli tuolloin lukuisia erikoisliikkeitä. Saipa täältä ostettua uuden Fordin tai Toyotan, farkutkin omasta erikoisliikkeestään.

Kuihtuminen alkaa

Näivettyminen alkoi 1990-luvun alun syvästä lamasta. Suomen liityttyä EU:iin kunnan kuihtuminen vain kiihtyi. Nämä yhdessä olivat niin syvä suonenisku alueelle, ettei kunta ole toipunut siitä vieläkään.

– Kun rajavartiosto, tulli, Tele ja Pello Foodin turkistarha ja rehusekoittamo lopetettiin, palvelut ja kunnan elinvoima kuihtuivat pois. 

Palveluiden sekä työ- ja koulutuspaikkojen siirryttyä kaupunkeihin nuoretkin lähtivät. Se tukahdutti kunnan ilmapiirin.

– Silloin joku oli tainnut pystyttää kylälle kyltinkin, että ”Viimeinen sammuttaa valot”.

Tänä päivänä tilanne on jälleen toinen.

– Ennen oli tekijöitä, muttei työpaikkoja. Nyt on työpaikkoja, mutta mistä niihin saadaan tekijöitä!

Logistiikasta ammatti

Jukka meni peruskoulun jälkeen Muonioon opiskelemaan autonasentajaksi. Sitä ennen hän kokeili lukion maittavuutta kolme kuukautta. Raskas kalusto veti pidemmän korren.

Ennen valmistumistaan hän ehti tehdä alalla hanttimiehen hommia kuten koota kuormia ja opetella laittamaan talvikelillä kettinkejä renkaisiin.

– Niin, ja harjoittelinhan minä kortitta ajoakin samalla.

Päästäkseen syvemmälle alaan kokonaisuutena hän opiskeli Jyväskylän teknillisessä oppilaitoksessa kuljetusteknikoksi. Valmistumisen jälkeen hän myi kuljetuksia Oulun Autokuljetuksen palveluksessa puolentoista vuoden ajan.

Vuoden 1991–92 vaihteessa Jukka palasi töihin isänsä yritykseen. Hän on sillä tiellä edelleen. Työnsä tosin hoituvat pääosin Oulusta käsin, jonne hän muutti reilut parikymmentä vuotta sitten.

Suoraviivaista johtamista

Yrityksen johtamisen suurimpia haasteita luovat henkilöstöpolitiikka ja taloushallinto. Yrityksen taloudellinen tilanne ja resurssit määrittävät pitkälti myös sen henkilöstöhallintoa. Kuljetusyrittäjältä vaaditaan kaikkea ”psykologian ja taloustieteen väliltä”.

Jukan mukaan alalle on tyypillistä tietynlainen ”klapijohtaminen” eli yksioikoinen ja suora tulenjohto.

– Koen haasteena, etten aina pysty tekemään työsuunnittelua kaikkia työntekijöitä miellyttäen. Se johtuu alan luonteesta. Puhun myös asiat suoraan. Se voi kuulostaa tylyltä.

Yleisellä tasolla hän haluaa heittää palloa ja vastuuta myös poliitikoille ja eri alojen työntekijöille.

– Kuka miettisi välillä työnantajiakin, miten he jaksavat? Kaikki hyvä pitäisi tulla heiltä. Ei työnantaja voi muuttaa yksin maailmaa tai olla pelastava enkeli.

Norja pääkohde

Suurin osa Kurth Oy:n kuljetuksista suuntautuu Pohjois-Norjaan ja sieltä takaisin. Myös Pohjois-Ruotsiin on liikennöintiä. Kotimaassa Oulu on yhtiön eteläisintä omaa toiminta-aluetta, mutta yritys hoitaa kotimaan muuta liikennettä etu- tai jälkirahteina yhteistyössä toisten kuljetusyritysten kanssa.

Norja on ollut yritykselle rahtiliikenteen osalta hyvin keskeinen kohde sen alkuajoista lähtien. Kurthin autot ajavat joka päivä Tromssaan, Lofooteille ja Kirkniemeen kerran viikossa. Viikottain Norjaan suuntautuu 15–20 keikkaa.

– Tavaramääränä se on noin 400–500 tonnia joka viikko.

Yrityksen autoihin kertyy vuodessa hulppeat 1,5 miljoonaa ajokilometriä.

Monitoimiammatti 

Hyvä kuski on ammattimainen ja vastuuntuntoinen. Paitsi kuski hän on myös asiakaspalvelija. Kielitaito on osa nykypäivän kuskien ammattitaitoa. Hänen tulee ymmärtää auton tekniikasta, tietotekniikasta sekä taloudestakin suhteellisen paljon. 

– Hänen on osattava korjata autosta jotain – ja ennen kaikkea osata ajaa vaikeissakin olosuhteissa.

Kiireisellä alalla työskenteleviltä ja heidän perheiltään vaaditaan myös joustavuutta.

Jukka on viihtynyt alalla osin sen nopeatempoisuuden vuoksi. Alan luonne näyttäytyy erityisesti kuljetusten myyjälle ja niiden järjestelijälle erityisen pyörteisenä.

– Tilanteet saattavat muuttua tunneittain.

Kuljetusalan murros

Kuljetuskaluston kehittyminen on ollut huimaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Autot pitävät yhä enemmän automatiikkaa sisällään. Kuljetusten seurantajärjestelmät antavat ajantasaista tietoa autojen sijainnista, yksittäisen auton ajonopeudesta ja sen polttoaineen kulutuksesta.

Tällä hetkellä autojen pituudet ja painot ovat kasvamassa. Se aiheuttaa yrityksille voimakasta painetta uudistaa kalustoa.

– Se on ainainen investointikierre. Ollaan menossa kohti haasteellisia aikoja. Meillä jää epäkelpoa tavaraa käsiin.

Kiristyvät säädökset koskien muun muassa autojen ja työaikojen seurantaa ovat Jukan mielestä menneet harvaanasutuilla alueilla kuten Lapissa jo äärimmäisyyksiin. Esimerkkinä hän mainitsee ajo- ja lepoaika-asetuksen, joka tuottaa kuljetusyrittäjille pohjoisessa harmaita hiuksia.

– Se ei toimi näissä olosuhteissa. Se luo meille kovia paineita suunnitella kuljetukset ja pitää kustannukset kurissa.

Työlainsäädäntö määrää, että työntekijöiden työvuorolistat tulee olla tiedossa kaksi viikkoa ennen työn suorittamista.

– Rahtiliikenteessä työn luonne kuitenkin edellyttää suurta joustavuutta palvelun tarjoajilta. Se heijastuu tietenkin myös työntekijöihin.

Työntekijätkin kärsivät tiukoista työaikarajoitteista Lapin kaltaisilla alueilla. Rajoitteet ovat niin tiukat, että alalla on noussut huoli, mistä saada uusia kuskeja alalle.

– Rajoitteet ovat niin kovat, että samalla kuskien ansiotaso uhkaa jäädä matalaksi.

EU:n myötä kilpailun rajoituksia on purettu. Se on näkynyt muun muassa virolaisten ja baltialaisten kuljetusyritysten tulona kotimaan markkinoille.

– Ulkolaisia yrityksiä on tullut viime vuosina alalle vaikka kuinka paljon. Ne kuljettavat Pohjois-Norjaan käsittämättömillä hinnoilla.

Hänen mukaansa myös tavaraliikenteestä on tullut vapaata riistaa, jossa hintakilpailu ratkaisee.

Espanja kiehtoo

Jukka vietti vajaan vuoden Fuengirolassa Espanjassa yhdessä tyttäriensä kanssa lukuvuonna 2017–18. Oona-tytär kirjoitti siellä ylioppilaaksikin. Essi kävi lukion toisen luokan. Armeijasta käsivammaansa kyseisen talven parannellut Niko ei päässyt mukaan muun perheen kanssa.

Jukka halusi antaa lapsilleen kokemuksen oman elinpiirinsä ja kulttuurinsa ulkopuolelta, ja näyttää, kuinka tärkeä kielitaito on. Vuosi oli onnistunut.

Jukalla on nykyään Fuengirolassa oma asunto, jossa hän viettää osan ajastaan.

– Se on omanlaisensa takapajula, mutta siellä on erilainen elämänrytmi. Asiat otetaan rennommin.

Ero Suomeen on sekä ilmastollinen että kulttuurinen.

– Täällä mennään aina talous edellä. Siellä elämä on erilaista. 

Hänen kokemuksensa mukaan Fuengirolassa asuvat suomalaiset yrittäjät ottavat ehkä hieman rennommin kuin Suomessa. Siellä ollessaan Jukka hoitaa yrityksen asioita etätyönä. Hänellä ei ole ollut lomia ainakaan kolmeen vuoteen. Hän ei ole ehkä vielä täysin sisäistänyt espanjalaista mentaliteettia.

– Puhelimen opin sentään laittamaan öisin äänettömälle jo kymmenen vuotta sitten.

Lapin ihmisenä hän pitää eri vuodenajoista ja niiden vaihtelusta. Kuitenkin Espanjan leppeämmällä ilmastolla on omat etunsa.

– Pystyn nauttimaan aamukahvit omalla terassilla käytännössä läpi vuoden.

Katse kuluneisiin vuosikymmeniin

Jukka oli pieni poika isänsä perustaessa kuljetusyrityksen. Hän on ollut mukana yrityksessä jo 1980-luvun lopusta lähtien.

– On mukava katsoa taaksepäin. Muistan alkuajoista lähtien ihmiset ja autot.

Hän toteaa tyytyväisenä, että yritys on hyvä ja toimiva.

– Jotain on osattu tehdä oikein, kun olemme toimineet näin kauan.

Tyytyväisyyden rinnalle on hiipinyt myös haikeus.

– Aikakaudet katoavat vanhempien sukupolvien myötä. Kaikella on aina alkunsa ja loppunsa.

Lentäjän sielu

Vaikka ura logistiikan alalla oli suhteellisen selvä, Jukka on toisinaan haaveillut lentäjän ammatista.

– Minulla kulkeminen on lähellä sydäntä.

Eläväiselle mielelle ilma on ollut kiinnostava elementti. 

Täyttäessään 50 vuotta muutama vuosi sitten hän teki laskuvarjolla tandem-hypyn pikkukoneen siiveltä reilun kolmen kilometrin korkeudesta. Hypyn aikana hänellä oli sykemittari ranteessa.

– Ei ollut pelon tunnetta, vaikka kaadut siiveltä tyhjän päälle.

Hypyn jälkeen maassa hän tarkisti mittarista hypyn aikaisen sykkeensä. Se näytti leposykettä. Hänen stressinsietokykynsä on koeponnistettu pitkällä uralla oman perheyrityksen palveluksessa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy