• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

”Koronan suhteen ei kannata alkaa uhkarohkeaksi. Mie käytän julkisissa tiloissa maskia”, Maire Mäki sanoo.

YLITORNIO – Ylitornion Kainuunkylästä syntyisin oleva Maire Mäki piti Aavasaksan Närkinmäellä grilliä yli kymmenen vuoden ajan. Siinä ajassa hänelle tulivat tutuiksi monet säännöllisesti grillillä pyörähtävät rekkakuskit ja muut asiakkaat, jopa matkailijat jotka vuosittaisilla lomareissuillaan kävivät grillillä syömässä.

– Mulla on pelkästään hyviä muistoja siltä ajalta, vaikka päivät olit pitkiä ja viikossa tuli jopa yli 60 tuntia töitä. Mulla oli työntekijöitäkin, mutta grilli oli aina auki, Maire muistelee.

Saattoi kulua pitkän aikaa niin, ettei Mairella ollut kuin yksi kokonainen päivä vapaata.

– Raskasta työtä se oli, mutta siinä oli paljon hyviä puolia. Se oli tosi sosiaalinen työ, ihmisiä kävi paljon ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin.

– Tykästyin grillin pitämiseen, kun olin Kangaskortteen Eilalla auttelemassa hänen grillillään muutaman tunnin silloin tällöin. Hänellä oli grilli Tarvikepalvelu Alaviippolan vieressä. Näin jo silloin, että työ on raskasta ja päivät pitkiä, mutta tunsin, että minusta olisi siihen yrittäjänäkin. 

Närkinmäkeen kesällä 1999

– Kattelin, miten Eilalla menee ja kun sitten Aavasaksan grilli tuli myyntiin, päätin alkaa yrittäjäksi. Aloitin Närkinmäessä 1999 kesällä.

Ennen grillin perustamista Maire työskenteli pitkän aikaa Tuomolan Marjutin Lapin Tokka -yrityksessä.

– Lapin Tokan myymälä oli ensin Vihreällä Pysäkillä ja siirtyi sitten Ylläsjärvelle, jossa se oli Ylläs Tokka. Olin Marjutilla töissä vuodesta 1976 lähtien.

Aavasaksan grillillä ollessaan Maire huomasi, miten paljon autoja risteyksessä kulkee joka suuntaan. 

– Risteyksessä saisi olla isompi ja nykyaikaisempi grilli.

Hän olisi halunnut kehittää grilliä sitä pitäessään, mutta koska tontti on Ylitornion kunnan ja kunnan suunnitelmat tontin suhteen olivat epämääärisiä, hän ei uskaltanut investoida grilliin.

Maire toivoo, että kunta tulisi enemmän yrittäjää vastaan ja avuksi siinä, että tämä voisi panostaa grillin kehittämiseen.

Kaunis jokivarsi

Maire on usein muistellut ”vanhoja hyviä aikoja” eli sitä, miten kaunis ja houkutteleva jokivarsi Ylitornion alueella oli – silloin joskus ennen. 

– Enää ei ole. Jokea ei edes näy, kun edessä on pajupusikko ja kaikenlaista roinaa. Jokivarressa on hienoja paikkoja, mutta jokimaiseman aukaisu kannattaisi ehdottomasti tehdä.

Niuron alueelle suunnitteilla oleva golfkenttä olisi Mairen mielestä ihan hyvä asia. Siisti kenttä parantaisi jokimaisemaa ja harrastuksena golf sopii kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta.

– Kun mietin, mitä Ylitorniolle on rakennettu ja suunniteltu, niin tytöille ei ole juuri mitään. Uimahalli vain. Jos muutamalle nuorelle miehelle rakennetaan ja satsataan rahaa, se ei näytä tyttöjen mielestä hyvältä.

– Mitä tytöt silloin tekevät, heti kun se on mahdollista? Maire kysyy, ja vastaa itse:

– He lähtevät pois. Ja pojat menevät perässä.

Allasjumppaa ja ulkoilua

Lopetettuaan Aavasaksan grillin pitämisen Maire on viettänyt eläkepäiviä harrastaen ja ulkoillen.

– Olen käynyt uimahallilla uimassa ja allaskävelemässä. Allasjumpasta oli iso apu polven kuntouttamisessa. Se leikattiin kolmisen vuotta sitten. Leikkaus onnistui hyvin ja polvi on nyt kunnossa.

– Voin käydä marjamettässä ja kaikkea muutakin.

Nyt kun uimahalli on koronavaaran vuoksi ollut kiinni, Maire on kaivannut allasjumppaa. Tornionjoessa hän ei ole tänä kesänä halunnut uida, koska tietää pohjoisessa lasketun kaivoksen jätevesiä jokeen.

– Näin siitä kolarilaisten kuvaaman videon. Se oli sen verran pahan näköistä, etten halua mennä jokeen.

Kuolleita kaloja Maire ei ole nähnyt joessa tänä kesänä, eikä ole kuullut muidenkaan löytäneen niitä. 

– Viime kesänä löysin itsekin yhden.

Taiteelliset sukujuuret

Maire kasvoi kymmenpäisen sisarussarjan keskimmäisenä. Nyt sisaruksia on elossa kahdeksan.

Molempien vanhempien suvusta on lähtöisin taiteellisuus, joka näkyy niin sisarusten kuin myös sisarusten lasten harrastuksissa ja töissä.

– Minun yksi sisko, Mirkku, on Kuusamossa taideaineiden opettajana. Yksi veli, Tapio, on valokuvaaja.

– Molemmin puolin suvussa on laajalti taiteellisuutta. Urheilijoita meissä ei ole.

Maire ei ole harrastanut maalaamista eikä valokuvausta, mutta käsitöitä hän on tehnyt aina ja paljon. Enää hän ei kudo kangaspuilla, vaan tekee kevyempiä käsitöitä.

– Ompelen paljon, teen pitsinnypläystä, ristipistoja, askarteluja ja kaikenlaista käsinäpräystä.

– Yleensä en tee valmiin ohjeen mukaan, vaan suunnittelen itse, sillä tavalla se taiteellisuus näkyy minussakin.

Hän ei ole tehnyt käsitöitä myyntiin, vaan omiksi tarpeikseen ja joskus sukulaislapsille lahjaksi.

Korona ei ole mielipide

Maire ei sano pelkäävänsä kauheasti koronaa, mutta hän pyrkii noudattamaan viranomaisilta tulleita ohjeita ja varotoimenpiteitä.

– Pesen käsiä ja käytän maskia, kertakäyttöhanskoja ja käsidesiä. Itte täytyy tehdä ja varoa niin hyvin kuin pystyy. On turhaa olla uhkarohkea.

Terveyskeskukset kuormittuvat, jos korona taas leviää, ja jokaisen pitäisi omalta osaltaan huolehtia, ettei itse ole lisäämässä kuormitusta.

– Korona ei ole mielipide. Se on virus!

Koronavirus ei ole iskenyt Mairen lähipiirin sukulaisiin, mutta jotkut tutut ovat sairastaneet taudin.

– Ei ole kuulostanut hyvältä, se on raskas tauti. Olen itse hyväkuntoinen, mutta en sittenkään haluaisi sairastaa sitä.

Maire kiittää, että Suomessa on varauduttu hyvin koronan toiseen aaltoon, ja ensimmäinenkin on hoidettu niin hyvin kuin mahdollista.

Pyritään suojaamaan

– Me olemme aika hyvin suojassa. Onneksi suomalaisten luonne ei anna myöten siinä, että ihmisten annettaisiin vain mennä, vaan meidät pyritään suojaamaan. Tässä rajalla asuvana surettaa, kun tietää Ruotsin tilanteen. Tuntuu tosi pahalta.

– Missä olemme vuoden päästä, sitä ei vielä tiedetä. Voihan se olla, että korona ei katoa minnekään vaan jää kulkemaan riesaksemme ikiajoiksi. Siitäkään huolimatta se ei ole vain kausiflunssaan verrattavissa oleva tauti, vaan vaarallisempi ja pahempi.

Maire muistaa lukeneensa Egyptissä tehdyistä kaivauksista, joissa on löydetty isorokkovirus kolmen tuhannen vuoden takaa.

– Onneksi nykyään on paremmat mahdollisuudet suojata ihmisiä tuollaisilta.

Reilut 20 vuotta avoliitossa elänyt Maire on sairastanut nuoruudessaan, vuonna 1975, Hodgkinin taudin, joka saatiin hoidettua hyvin. 

Muita isoja sairauksia hänellä ei ole ollut vastoinkäymisinään.

– Järkevyys, käytännöllisyys ja hyvä tahto, niillä menemme kaikki pitkälle, Maire tuumaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy