• lumimetsa.jpg
  • aurinkoa.jpg
  • aavasaksalta
  • superkuu
Toimittaja: Kaisu Niska

Anita Häggman harrasti jo nuorena käsitöitä ja kouluttautui pukuompelijaksi, mutta hoitotyö ja ihmisten auttaminen veivät sydämen sen jälkeen.

MELLAKOSKI – Mellakoskella asuva Anita Häggman kertoo, että hän on alun perin kotoisin Mellakoskelta, mutta avioitumisen jälkeen elämä kuljetti pitkäksi aikaa asumaan eteläiseen Suomeen.

– Kävin kansakoulun Mellakoskella ja jatkokoulun Meltosjärvellä. Sen jälkeen hain ammattikouluun Tornioon, jossa kävin kolmevuotisen pukuompelijan koulutuksen. Tänä päivänä ammattinimi olisi artesaani, Anita kertoo.

Torniossa opiskellessaan Anita seurusteli jo tulevan miehensä, Matti Häggmanin, kanssa, ja pukuompelijaksi valmistumisen jälkeen heidät vihittiin kesäkuussa 1967. Sen jälkeen pari suuntasi aloittamaan yhteistä elämäntaivaltaan Etelä-Suomeen.

– Siihen aikaan kaikki lähtivät täältä Ruotsiin, mutta mie sanoin, että minähän en Ruotsiin lähe, Anita muistelee.

Lahdessa oli kuitenkin sukulaisia, joiden olemassaolo vaikutti siihen, että pari muutti Nastolaan. Siellä Häggmanit asuivat 12 vuotta. Esikoispoika Juha syntyi siellä 1967 ja toinen poika Petri 1972. Nyt Juha asuu perheineen Tampereella ja Petri Salossa. Molemmat ovat järjestäneet Anitalle ja Matille myös lapsenlapsia.

Anitan ensimmäinen työpaikka Nastolassa oli malliompelijana Luhdan tehtaalla.

– Nuoremman pojan äitiysloman jälkeen mie menin Nastolan vanhainkodille töihin. Siellä olin monta vuotta laitoshuoltajana.

Uuteen ammattiin

Vuonna 1979 Häggmanit muuttivat Matin työn vuoksi Saloon. Sielläkin Anita oli vähän aikaa vaatetehtaalla ompelijana, mutta kun hänelle tuli mahdollisuus hakea sairaanhoito-oppilaitokseen, hän haki ja sai opiskelupaikan.

– Kävin siellä senaikaisen apuhoitajakoulun, Anita sanoo.

Anita muistelee, että koulutus oli todella kattava ja hyvä, ja se sisälsi monta eri työharjoittelujaksoa erilaisissa laitoksissa ja osastoilla.

– Halikossa oli mielisairaala ja koulutukseen kuului työharjoittelu myös siellä. Samoin piti suorittaa harjoittelujakso synnytysosastolla ja kirurgisella. Sanoisin, että koulutus oli monipuolisempi kuin tänä päivänä perushoitajilla.

Koulun jälkeen hän vai vakituisen viran Perttelin vanhainkodissa, mutta työ vanhainkodissa alkoi käydä raskaaksi ja Anita halusi vaihtaa. Hän haki töitä Salon aluesairaalasta, jossa hän sitten työskentelikin pitkään, niin kauan kunnes Häggmanit päättivät muuttaa Ylitorniolle.

Paluu Ylitorniolle

– Täällä aloitettiin taloprojekti vuonna 1997. Talo piti tehdä vain kesäpaikaksi, mutta tehtiin sillä tavalla, että täällä oli peruslämpö päällä talvellakin. Vuonna 1999 tultiin tänne talvilomalle ja Matti alkoi puhua, että jäätäiskö tänne asumaan.

Anita soitti Ylitornion terveyskeskukseen Anne Juusolalle ja kysyi, olisiko heillä töitä hänelle.

– Anne kysyi vain, että koska sie voit tulla töihin. Se oli siinä, Anita naurahtaa.

Terveyskeskus oli hänen työpaikkanaan sen jälkeen 13 vuotta. Osan ajasta hän kiersi kotisairaanhoidossa muun muassa Meltosjärvellä.

Pukuompelijan ammattitaitoa hän on pitänyt yllä harrastuksenaan ompelemalla lähestulkoon kaikki vaatteet itselleen. Perheen asuessa Salossa Anitalla oli kotona myös työhuone ompelemista varten.

– Ompelin vaatteita isoille ihmisille, joiden oli hankala saada vaatteita kaupasta. Ompelin aika paljon silloin, aina kun oli töistä vapaapäiviä. Alkuun, kun muutettiin tänne, tein aika monta vanhainpukua, Anita muistaa.

Nykyään hän ompelee muille kuin perheenjäsenille hyvin harvoin, mutta itselleen yhä edelleen puserot, housut ja hameet. Lastenlapsillekin hän on ommellut, mutta nyt aletaan olla siinä iässä, että mummon ompelemat vaatteet eivät enää kelpaa.

Yhdistystoimintaa

Ylitorniolle palattuaan Häggmanit ovat olleet mukana monenlaisessa yhdistys- ja harrastustoiminnassa. Kyläyhdistykseen he ovat kuuluneet heti alusta lähtien, samoin metsästysseura Mellan Erään, jossa Anita on naistoimikunnassa ja Matti metsästäjissä.

– Käristyksen teossa olen ollut aina, kun on ollut peijaisia, Anita toteaa.

Vuonna 2012 Anita jäi eläkkeelle työstään Ylitornion kunnan palveluksessa. Saman tien löytyi uusi aikaa vievä ja vapaaehtoistyötä tarjoava harrastus, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminta.

– Olen nyt ollut muutaman vuoden SPR:n toiminnassa ja hallituksessakin. Kun on tapahtumia, joissa tarvitaan ensiapuryhmän päivystämistä, niin kuin esimerkiksi oli Jupolla ne hirvenhiihdon SM-kisat, niin semmoisissa ollaan oltu useasti Matin kanssa päivystämässä. Melkein aina, Anita sanoo.

Hirvenhiihdot olivat kolmipäiväiset kisat, mutta toinen yhdistys vei Anitan lauantaina.

– Ylitornion Invalideilla oli kahvitilaisuus silloin ja mie olin siellä, koska olen yhdistyksen puheenjohtaja. Olen toista kautta puheenjohtajana siinä.

Ensiapuryhmä ja Vapepa

Kylälle on perustettu ensiapuryhmä, jossa Anita on vastuuhenkilönä. Hänellä on hallussaan myös kyläyhdistykselle hankittu defibrillaattori eli deffa. Hätätilanteessa Anitalle soitetaan ja hän lähtee pikana liikkeelle.

– Deffan voi antaa vain sellaiselle, joka osaa sitä käyttää, Anita sanoo.

Ensiaputaitoja täytyy pitää yllä koulutuksilla ja EA-kortit täytyy aina tietyin väliajoin päivittää. Toukokuussa mellakoskelaisilla on EA-kurssi, jonka tulee pitämään Eero Viippola.

Lisäksi Anita ja Matti ovat mukana Vapepan eli vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa. Matti on kylän ryhmän vetäjänä.

– Aina ollaan mukana, jos tulee etsintöjä.

Sitten Anita muistaa vielä yhden, missä hän on mukana: vammaisneuvosto.

Yleensä monien yhdistysten tapahtumien ja tapaamisten järjestäminen ja tilaisuuksiin osallistuminen sujuu ongelmitta, mutta joskus tulee päällekkäisyyksiä. Anita ei kuitenkaan ole kokenut yhdistystoimintaa eri tahoilla raskaaksi.

Invalideilla toimintaa

– Ylitornion Invalidit työllistää aika paljon, sillä meillä on paljon toimintaa. Kesäpäivät järjestetään joka kesä, ja viimeksi kun oli juhlavuosi, kutsuimme muutkin yhdistykset kesäpäiville. Kolme päivää mieki olin siellä ilman, että kävin kotona välissä. Oli siinä tekemistä, mutta se oli hauskaa. Parasta oli, kun näki, että ihmiset viihtyivät. Se palkitsee tapahtuman järjestäjät.

– Huhtikuun alussa lähdemme tuetulle lomalle Summasaareen, ja loman järjesteleminen on työllistänyt. Meillä on matkavastaavakin, jonka kanssa olemme hoitaneet järjestelyjä yhdessä.

Ylitorniolaisten matkaporukka on suurin, mutta reissuun lähtee myös Sodankylän ja Kolarin yhdistysten väkeä.

– Mie olen aina pyrkinyt siihen, että muistakin yhdistyksistä saadaan reissuille porukkaa. Se on mukavampaa ja lisäksi, kun pienemmissä yhdistyksissä on aina vähemmän lähtijöitä, niin esimerkiksi tuetulle lomamatkalle pääseminen on vaikeampaa. Pitää olla vähintään 20 lähtijää. Se tuli meiltä nytkin jo yksinään, mutta Sodankylästä ja Kolarista on kummastakin alle kymmenen henkeä, Anita kertoo.

Karavaanarit reissussa

Yksi harrastus on vielä ylitse tavallisen yhdistystoiminnan. Anita ja Matti ovat karavaanareita.

– Asuntoauton kanssa kuljetaan niin paljon kuin keritään. Etsintäharjoituksissa ja -koulutuksissakin olemme aina auton kanssa paikalla, että voimme olla siellä yötä, Anita sanoo.

Kotimaassa asuntoautolla reissaamisen lisäksi Anita ja Matti harrastavat matkailua ulkomailla. Yleensä he ovat joka talvi käyneet jossakin ulkomailla. Pari talvea sitten he olivat Thaimaassa peräti kolme kuukautta.

– Melkein joka kerta, kun ollaan jossakin reissussa, tulee tarve myös auttamiselle ja SPR:n ensiaputaidoille.

Auttaminen ja ensiapu ovat sydäntä lähellä, joten tilanteet tulee myös huomattua nopeasti ja tuntuu hyvältä, kun pystyy auttamaan.

Toisenlainenkin auttaminen kiinnostaa Anitaa. Hän on vastikään ilmoittautunut henkisen tuen kurssille, joka alkaisi Rovaniemellä. Ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta Anita odottaa kurssia innokkaana.

Paikallisuutisia

KITTISVAARA – Poikkinaintiajot järjestettiin viime viikonloppuna 32. kerran.

Kilpailut ...

PEKANPÄÄ – Helteinen sää siivitti Pekanpään kotiseutupäivää Poikkilahden koulun pihalla viime sunnuntaina. Pai...

YLITORNIO – Vuosi sitten Ainiovaaran koulun uuden pihakentän avajaisiin hankitut polkuautot pääsivät käyttöön viim...

JUOKSENKI – JUOKSENGI – Anne Kenttä, Virpi Isaksson ja Tanja Lepistö olivat jo käyneet kas...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy