• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Piia Kilpeläinen-Tuoma viihtyy kotona, ja niin viihtyvät muutkin perheenjäsenet. Sikke osaa ottaa rennosti, vaikka ei esiinnykään mielellään kuvissa.

PELLO – Pellon peruskoulun ja lukion uunituore rehtori Piia Kilpeläinen-Tuoma on uusi vain virassaan. Pellolaisena hän on sen sijaan suorastaan vanha – tai ainakin hyvin perusteellisesti pellolainen. Hän on nimittäin ehtinyt jopa syntyä Pellossa.

– Vuonna 1983 Pellon sairaalassa oli vielä synnytysosasto. Synnyin siellä ja kävin sen jälkeen kaikki kouluni Pellossa. Lukiossa olin kiinnostunut psykologiasta, ja tein jo lukioaikana perusopinnot siitä. Niitä opintoja varten olisi kuitenkin pitänyt lähteä Jyväskylään saakka.

Jyväskylä tuntui Piiasta mahdottomalta ajatukselta. Oulu oli eteläisin paikka, mihin hän saattoi kuvitella lähtevänsä, sillä ”pitää olla mahdollista ajaa viikonlopuksi kotiin”. Niinpä hän pyrki Ouluun opiskelemaan kasvatuspsykologiaa, ja samalla luokanopettajakoulutukseen.

– Ajattelin, että jos sellainen tilanne tulee, voin vaihtaa myöhemmin kasvatuspsykologian puolelle, mutta en päässyt ensimmäisellä yrityksellä kumpaankaan. Niin menin vuodeksi ammattikorkeaan ja tein samalla kasvatustieteen opintoja yliopistoon avoimen yliopiston kautta.

Opettaja, opettaja...

Toisella yrityksellä kasvatustieteellisen ovet avautuivat, mutta vuoden opiskelun jälkeen Piia joutui toteamaan, että vaihtohaluista ei ollut enää tietoakaan.

– Kaikki ammatinvalintatestit lukiossa sanoivat, että opettaja, opettaja, opettaja… Nauroin silloiselle opolle, että älä unta näe – minusta ei tule opettajaa! Jouduin kuitenkin syömään sanani.

Piia oli jo lukioaikana lauantait ja kaikki lomat Pellon K-raudassa töissä. Sama meno jatkui opiskeluaikana.

– Marssin Äimäraution K-rautaan kysymään töitä. Kun siellä kuultiin, että olen Pellosta, kauppias totesi, että pellolaisille on aina töitä. ”Aloitatko lauantaina?” Niin mie sitten aloitin ja siellä olin koko opiskeluajan töissä ja vältyin isoilta opintolainoilta.

Kaksoset kainalossa

Piialla oli avoimen yliopiston ansiosta niin hyvin opintoja kasassa, että hän olisi voinut halutessaan valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin.

– Tuli sellainen iloinen yllätys, että rupesin odottamaan silloisen mieheni kanssa kaksosia. Palautin gradun kolme päivää ennen synnytystä, mutta viimeinen harjoittelu jäi tekemättä. Opiskeluaika kesti neljä ja puoli vuotta, mutta se sisälsi kymmenen kuukauden äitiysloman.

Piia otti tarkoituksella paperit ulos vasta äitiysloman jälkeen. Työpaikan saaminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut selitellä, missä on joutistellut kokonaisen vuoden valmistumisen jälkeen.

Kun kaksoset olivat vuoden ikäiset, Piia lähti töihin. Samassa rysäyksessä Piia ja hänen puolisonsa päättivät lähteä eri teille.

11 vuotta uusperheenä

Kaksosten ollessa kaksivuotiaita Piia tapasi joulun aikaan Pellossa nykyisen puolisonsa Teemu Tuoman.

– Tunsimme kyllä toisemme entuudestaan, mutta emme kovin hyvin. Meidän juttu alkoi siitä ja se tarkoitti, että meillä oli kolme kaksivuotiasta ja yksi kuusivuotias.

Piia alkoi hakea töitä Pellon suunnalta, mutta puoli vuotta meni ajaessa Oulun ja Pellon väliä.

– Kun kesä tuli ja koulu loppui, muutin lasten kanssa Pelloon, ja siitä lähtien olemme eläneet uusperhe-elämää. 11 vuotta ollaan nyt asuttu saman katon alla. Syksyllä sain työpaikan Ylitorniolta ja kuljin siellä pari vuotta.

Ylitornion pestin jälkeen syntyi Piian ja Teemun yhteinen lapsi Topias. Äitiysloman päätyttyä Piia suuntasi auton keulan kohti pohjoista ja lähti Kolariin opettamaan Lappian lähihoitajille kasvatusta. Siitä hän siirtyi tien yli peruskouluun hoitamaan erityisluokanopettajan viransijaisuutta.

– Sen jälkeen, syksyllä 2013, sain viran Pellosta. Se tuntui lottovoitolta. Kulkemisessa on hyvät puolensa, mutta on se myös raskasta.

Määräaikaiseen tehtävään

Urakehitys ei saavuttanut lakipistettaan luokanopettajan virassa. Vuoden 2017 joulukuussa Piia nimitettiin hoitamaan alakoulun rehtorin viransijaisuutta Asta Valkosen jäätyä eläkkeelle.

– Paikka oli varmaan puoli vuotta auki, mutta siihen ei tuntunut löytyvän ketään. Silloin ajattelin, että sehän on vain kahdeksan kuukauden pätkä – miehän kokeilen. En tiedä, onko minusta siihen, mutta Juha Nikka yläkoulun ja lukion puolelta auttaa varmasti tarvittaessa, ja henkilökuntakin lupasi tukensa.

Tuumasta toimeen. Aloittaminen ei tuntunut loppujen lopuksi vaikealta, kun takana oli kokeneen henkilökunnan vahva tuki. Samaan aikaan alkoi uuden koulun suunnittelu, ja Piia pääsi siihen mukaan heti alkuvaiheessa.

– Johtajat päättivät, että määräaikaisia järjestelyjä jatketaan, kunnes uusi koulu on valmis, joten kahdeksan kuukauden pätkä pääsi vähän venähtämään. Olen nyt ollut kaksi ja puoli vuotta alakoulun rehtorina, ja kun pääsin työhön sisälle, totesin, että tämä onkin ihan minun hommaani.

Ikuinen opiskelija?

Piia tunnustaa oppineensa alakoulun rehtorin tehtävässä valtavasti uutta, ja se onkin ehkä viime kädessä juuri se asia, mikä pitää hänet käynnissä.

– Taidan olla ikuinen opiskelija. Kun hain tätä uutta rehtorin paikkaa, katsoin omien todistusteni määrää ja ihmettelin, että missä hiivatissa olen nämäkin ehtinyt opiskella! Toisaalta, kun tarjolla on joku hyvä koulutus, josta koen saavani suoraan hyötyä työhöni, se menee siinä samalla.

Kun sama paikka oli auki vuosi sitten, Piia ei hakenut sitä. Hän koki silloin, ettei hänen kokemuksellaan vielä haeta niin vaativaan tehtävään.

– Kun siihen tuli uusi rehtori ulkopuolelta, huomasin vuoden aikana, että osaan neuvoa aika monessa asiassa. Yläkoulun ja lukion puoli on erilainen, mutta paljon tehdään myös ihan samoja juttuja. Kun Pasi Jolanki ilmoitti lähtevänsä, aloin miettiä, että voisihan sitä hakea.

Työtä näkyvissä!

Juuri alkaneesta kouluvuodesta ei tule helppoa. Koronarajoituksia jatketaan näillä näkymin lievennettyinä, mutta tulevaisuus on vielä täysi arvoitus.

– Viime kevät oli monessa mielessä raskas. Etäkoulu oli monille vanhemmille tosi haastavaa, eikä se ollut helppoa opettajille eikä rehtoreillekaan. Koteihin piti kirjoittaa tiedotteita kieli keskellä suuta: tarvittiin ajantasaista tietoa, mutta sen piti olla myös kannustavaa ja rohkaisevaa.

Kevään aikana koko koulun henkilökunnan kokemus karttui, ja koulussa ollaan hyvässä valmiudessa noudattamaan annettuja ohjeita.

– Työtä on tiedossa, mutta onneksi minulla on kaksi apulaisrehtoria apunani. Pidän siitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Tässä hommassa ei tule tylsää. Nautin työn vauhdikkuudesta – pitääkin varmaan ostaa uudet lenkkarit.

Piia toivoo, että joulun tietämissä päästäisiin muuttamaan uuteen kouluun. Se helpottaisi käytännön asioita.

Tuttua ja turvallista

Työhaastattelussa Piialta kysyttiin, kuinka pitkäaikaisen rehtorin kunta hänestä saisi. Koko kysymys nauratti Piiaa.

– Pello on minulle niin rakas paikka, että en ole lähdössä täältä minnekään. Olin onnekas, kun tapasin Teemun ja sain vielä töitäkin. Kun sain lapsia, halusin kasvattaa heidät täällä.

Piia pitää Pellossa arvokkaana sitä, että paikkakunnalla on pienet piirit. Kaikki tuntevat toisensa.

– Jos jotakin sattuu, kaikki tuntevat minut tai isän tai äidin. Täällä on turvallista. Kun vielä sain ostaa isovanhempieni talon, olen täysin tyytyväinen. Täytyy toivoa, ettei koskaan tule sellaista tilannetta, että olisin pakotettu muuttamaan jonnekin muualle.

Sekä Piian että Teemun vanhemmat asuvat puolen kilometrin säteellä perheen kodista, joten turvaverkko on vahva ja pienisilmäinen. Mummokin asuu lähellä, ja kerran viikossa Topias menee koulun jälkeen iltapäiväkerhon sijaan isomummon luo. Järjestely on molempien osapuolten mieleen.

Huolta ja ilon hetkiä

Uusi työ on alkanut maanantaina, ja on vielä mahdotonta sanoa, miten se sujuu ja miltä se tuntuu. Oman mausteensa rehtorin työhön antaa luottamustoimi kunnanvaltuutettuna. Aika näyttää, aiheuttaako kahdella pallilla istuminen ristiriitoja.

– Kuntalain mukaan voin jatkaa valtuustossa, mutta mietin kyllä vakavasti, ehdinkö ja jaksanko. Perheellekin pitää riittää aikaa, eikä lasten kasvamista voi siirtää parempaan ajankohtaan.

Rehtorin tehtäviin kuuluu myös talousarvion tekeminen ja sen toteutuman seuraaminen kuukausittain.

– Pidän hyvänä sitä, että minulla on ajantasainen tieto taloustilanteesta. Jos tulee muutoksia palkkoihin tai pitää tehdä hankintoja, voin varautua siihen ajoissa. Muutaman viime vuoden aikana varastoja on tietoisesti vähennetty, että muutto uusiin tiloihin helpottuisi vähän.

Rehtorilla on paljon taloudellista huolta ja huolta perheistä, mutta työssä on myös paljon iloa, huumoria ja onnistumisen kokemuksia. Sama koskee valtuutettuna olemista.

– Valtuutetun ja rehtorin tehtävissä on yhteistä se, ettei voi miellyttää kaikkia. Niissä täytyy vain toimia lain ja oman moraalikäsityksen mukaan.

Käsitöitä ja liikuntaa

Elämä ei – onneksi – ole pelkkää työtä ja luottamustehtäviä. Piia on erityisen kiitollinen mummolleen, joka opetti hänet virkkaamaan suunnilleen samaan aikaan kun hän oppi kävelemään.

– Sitä voi tehdä missä vain ja milloin vain, kun on vain koukku ja lankaa. Virkatessani pystyn pitämään ajatukset kasassa myös silloin kun olen väsynyt.

Käsityöinnostus on jatkunut läpi koko elämän läpi aina alakoulusta lähtien. Ensimmäiset villapaidat syntyivät jo alakoulussa.

– Olen kutonut vuosien ajan islantilaisneuleita. Kaikilla perheenjäsenillä on omansa, useampikin. Myös Sikellä, sillä sillä ei ole lainkaan pohjavillaa.

Perheen tanskalais-ruotsalainen pihakoira Sikke on mielialapukeutuja, jolla on erivärisiä neuleita erilaisiin mielentiloihin. Vai onkohan se ihan niin?

– Sikke ei ehkä ole yhtä innostunut villapaidoistaan kuin minä niiden tekemisestä, Piia tunnustaa.

Käsitöiden rinnalla harrastusten ykköstilasta kamppailee liikunta, mutta Piia tunnustautuu enemmän yksilö- kuin joukkuelajien harrastajaksi. Hiihtäminen ja pyöräily ovat mieluisia, ja suuri vastuu emännän liikuttamisesta lepää Siken harteilla. Siinä on puuhaa pienelle koiralle!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy