• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO – Ylitorniolaiset naiset Raija Löytynoja ja Salli Alahannu-Horneman ovat tuttu näky kirkonkylän torilla torstaisin, jolloin tori on kaikille avoinna Torstaitorin nimellä. Raijalla on pöydässään yleensä kaikenmoisia käsitöitä, usein myös hänen miehensä Juhanin tekemiä puutöitä, ja Sallin pöytä pursuaa leivonnaisia.

– Teen kaikenlaisia käsitöitä ja kun minun tuotteet ovat semmoisia, ettei niissä ole parasta ennen päivämäärää, niin osa on jo aikoinaan Pellossa tehtyjä, Raija sanoo.

Hänellä on himo käsitöiden tekemiseen geeniperimänä, sillä hän sanoo syntyneensä ompelutarvikkeiden, lankojen ja kankaiden keskelle. Hän kertoo leikkineensä pienenä äidin ompeluvälineillä ja alkaneensa käsitöitten tekemisen jo lapsena.

– Käsityöt on mulla niin suuri himo, että en laittaisi ruokaa enkä siivoaisi, vaan tekisin vain käsitöitä, jos olisi mahollista niin. Mutta pakkohan sitä on tehä muutakin.

Joskus hän on miettinyt, miten hän jaksaisi, jos häneltä vietäisiin mahdollisuus tehdä käsitöitä. Sitä hän sai kokeilla hieman viime keväänä, kun koronavirus levisi Ylitorniollekin.

Koronakevät säikäytti

Kun korona ilmaantui Ylitorniolle, Raija pukkasi molemmat ompelukoneensa kaappiin ja ajatteli, että nyt täytyy keskittyä hengissä pysymiseen. Taudin ilmaantuminen ja kehotukset kotona pysymiseen veivät ilon elämästä. Käsitöidenkin tekeminen tuntui kovin turhalta.

– Se oli niin suuri järkytys silloin. Nyt olen jo kaivanut koneet esille ja aloittanut taas käsityöt. Ensin oli vaatteiden korjaamista ja tuunaamista, sitten tuli tehtyä jo kaikenlaista muutakin…

Sallikin sanoo tehneensä aikoinaan paljon käsitöitä, mutta niihin hän on jo vähän kyllästynyt. Leipominen ei kyllästytä ja siksi hän leipoo paljon ja tuo torstaisin tuotteitaan torille. Leivonnaisille löytyy aina ostajia.

– Mie taas en leivo muuta kuin niitä Muonion mettäkakkoja, joihin olen itteki jo kyllästyny, Raija nauraa.

– Mutta ilman niitä ei ole torille menemistä, niitä kysytään aina ja ne menevät aina kaikki.

Torstaitori henkireikänä

Ylitorniolla pyörivä Torstaitori on naisten mielestä suorastaan henkireikä heille ja muille torille tuleville myyjille, ja ehkä torilla käyville asiakkaillekin.

– Sinne tulevat ihmiset niin iloisina käymään. Hoivakodeistakin tuodaan asukkaita, viime viikolla tultiin Attendolta. Mummelit ovat niin iloisia, kun pääsevät sinne näkemään ihmisiä ja kuulemaan vähän musiikkia, Raija sanoo.

– Monet tulevat pelkästään kuuntelemaan musiikkia ja juomaan lättykahvit, Salli jatkaa.

Ylitornion kunta on kustantanut toripäiviksi Matti Lipposen musisoimaan torille, ja kun vielä Stålnacken Paula paistaa lättyjä, houkuttelevat lättyjen tuoksu ja musiikki ihmisiä mukavasti torille.

– Varsinkin tämmösen talven jälkeen ihmisille on tärkeää, että pääsevät edes kerran viikossa näkemään ihmisiä, Raija sanoo.

Naiset miettivät, että torille olisi mukava saada jotain muutakin oheisohjelmaa kuin Matti ja lättykahvit.

– Matti on ihana poika, mutta kun torilla ollaan kolmekin tuntia aina, niin voisi olla joskus jotain muutakin. Jos joku haluaisi tulla esittämään jotain, olisi hän kovasti tervetullut, Raija uskoo.

Ylitornion tyttäriä

Molemmat naiset ovat syntyjään ylitorniolaisia; Raija on Kopanmäestä ja tyttönimeltään Taavettila, ja Salli on lähtöisin Meltosjärveltä.

– Alahannuja on niin vähän enää, siksi olen pitänyt oman tyttönimeni mukana sukunimessäni. Mettäperällä Lylymaassa olen syntynyt ja kasvanut. Meitä oli yksitoista lasta, mie olen kuopus. Meltosjärvellä kävin kansakoulun ja kansalaiskoulun, ja sitten menin tarjoilijakurssille ja kauppakouluun.

Suurimman osan työelämästään Salli on tehnyt kaupassa, kaikkiaan peräti 30 vuotta.

– Kun Siwa loppui, kävin lähihoitajaksi. Siinä jo koulutuksen ohessa tein töitäkin kaksi ja puoli vuotta. Viime ajat on menny eläkkeellä.

Salli kertoo, että aikoinaan hänen äitinsä kehräsi ja karstasi villat langoiksi ja kutoi itse kankaiksi, joista teki vaatteita.

– Miesten sarkavaatteitakin hän teki.

Kaikenlaista itse tehden

Molemmat muistelevat, että lapsuudesta asti he ovat oppineet tekemään kaikkea mahdollista. Kotona kannettiin vedet sisälle ja ulos, oli lehmien ruokkimiset ja pyykinpesut, kaikkeen piti ”kläppienki” osallistua.

– Mutta suurimmalla osalla ihmisiä se oli silloin samanlaista, Raija arvelee.

Hän oli vanhempiensa esikoinen ja sisaruksia syntyi hänen jälkeensä vielä seitsemän. Kodin vieressä oli mummola, jossa hän tietysti oli melkein yhtä paljon kuin kotonaan. Mummo ompeli kaiken aikaa jotakin.

– Kun suutuin kotona äidille ja isälle, pakkasin kapsäkin ja marssin mummolan puolelle, ja kun suutuin siellä, pakkasin taas laukun ja muutin kotiin, Raija kertoo nauraen.

Myös Raija on suorittanut työelämänsä etupäässä kaupan alalla.

– En ollut kuin 15-vuotias, kun aloitin Länsi-Pohjan Osuusliikkeellä täällä Ylitorniolla. Minun viimeinen vakituinen työ oli Valtion Ravitsemuskeskuksessa Pellossa. Se loppui 1992 ja sitten jouduin heittolaiseksi, olin välillä työttömänä ja välillä jossakin.

Naiset tuumaavat vielä, että heille on kummallekin jäänyt kaupan alalta myynti veriin, kun mieli vetää heitä torille.

Viihdykettä ja katos?

Raija ja Salli sanovat, ettei torimyynnillä rikastu, mutta heille jokaviikkoinen Torstaitori on elämäntapa ja henkireikä, jota ilman ei voi olla.

– Voisiko sinne joku tuoda vaikka karaokea joskus, ihmiset tykkäävät karaokesta. Saisimme torille enemmän elämää sekä torstaiksi että muulloinkin. Tori on tärkeä ja keskeinen paikka, se voisi myös olla enemmän ihmisiä kokoava paikka, Raija toivoo.

– Niuro on kaunis ja ihana paikka ja siellä järjestetään paljon tapahtumia, mutta totta puhuen Niuro on vanhoille ja huonojalkaisille jo vähän kaukana. Sitä paitsi kaikki eivät edes tiedä, missä on Niuro, sillä meiltäkin on torilla kysytty, ”missä on Niuro, mistä sinne mennään”, Salli sanoo.

Siksi naiset toivovat, että kunnassa panostettaisiin myös torialueeseen enemmän.

– Torille on toivottu katosta ja jotain viihdykettä. Yksi pöytä ja penkit siellä nyt on, mutta voisi olla jotain muutakin, Raija lisää.

Naiset tietävät, että kunnalla on jonkunlainen suunnitelma torialueen kehittämiseksi.

– Se on vain ollut jo seitsemän vuotta eikä mitään ole tehty. Nyt vauhtia suunnitelman toteuttamiseen!

Unelmissaan Salli ja Raija näkevät Ylitornion keskustassa vilkkaan ja toimivan torin, jossa on elämää ja ihmisiä muulloinkin kuin torstaisin. 

Nimikin naisilla olisi jo valmiina – Katajan Torihan se olisi.

 Marjoja ja perunoita kaivataan

Torin asiakkaat ovat kyselleet kovasti marjojen ja uusien perunoiden myyjiä, mutta sellaisia ei vielä ole näkynyt. Raija muistelee, ettei ole tainnut olla minään vuonna sellaisia.

– Olemme Toriyhdistyksessä suunnitelleet, että elokuun loppupuolella pidettäisiin jonkunlaiset syysmarkkinat torilla. Siellä olisi kaikenlaista kasvatettua myytävää, vihanneksia, juureksia, ja niin edelleen, Salli kertoo.

Torstaisin torille saa kuitenkin tulla kuka tahansa myymään tuotteitaan, sellaisen sopimuksen Ylitornion Toriyhdistys on tehnyt kunnan kanssa. Myymään tulevan ei tarvitse olla yhdistyksen jäsen, eikä edes ylitorniolainen. Kuka tahansa myyjä on tervetullut pystyttämään pöytänsä torille. 

– Sehän tuo vain lisää väkeä ja elämää Torstaitorille, ja sitä me toivotaan että olisi väkeä, sekä myyjiä että asiakkaita paljon, Raija sanoo.

Paikkamaksua ei torstaisin peritä. Pöytä pitää kuitenkin olla myyjällä itsellään, sitä ei kunta eikä toriyhdistyskään tarjoa.

Haastattelupäivään mennessä torstaitori on ollut tänä kesänä kolmesti – koronan vuoksi sitä ei ollut kesäkuussa – ja paikalla on ollut kymmenkunta myyjää pöytineen. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy