• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Idalotta Nousiainen

JUOKSENKI – Elisa Kumpula pitää vapaa-ajan asuntoa Juoksengissa. Sekä Suomen että Ruotsin puolella jokivarsi on täynnä sukulaisia. Kun tulee vanhan puutalon pihaan, näkee, että naapurusto on vilkas. Useat naapurit ovat Elisan serkkuja tai pikkuserkkuja ja loput ovat muuten tuttuja jo lapsuudesta.

– Olen nuoresta asti ollut perhekeskeinen. Näen suuren suvun etuna ja pidän yhteyttä läheisiini jatkuvasti. On ihanaa, että ehdin täällä ollessani remontin lomassa tavata minulle tärkeitä ihmisiä. Pidän pihajuhlia ja illanistujaisia. 

Lapsia on entisaikaan tehty perheisiin paljon ja osa on saattanut kuolla nuorena. Nykyään lapsia syntyy vähän, mutta Elisa huomaa, että yhdelle lapselle muodostuu suuri tukiverkosto. 

– Kaupungissa on paljon ihmisiä, jotka mielellään ottavat lähipiiriin syntyneen lapsen hoidettavakseen silloin tällöin. Sielläkin toimii ”koko kylä kasvattaa” -periaate.

Elisasta on vasta tullut mummo pian yksivuotiaalle Amandalle. Juoksengin kesäpaikkaan on remontoitu uudelle tulokkaalle oma huone, jossa on kauniin kiiltävät kukkatapetit.

– Tämä on omanlaisensa vaihe ihmisen elämässä. Saan olla mummo jo nuorena. Jaksan touhuta lapsen kanssa. Asun Helsingissä tyttäreni perheen asunnon lähellä, jotta ehdin auttaa lapsenlapsen hoidossa ja viettää aikaa hänen kanssaan aina kun töiltäni pääsen.

Töihin isolle kirkolle

Elisa on muuttanut Helsinkiin töiden perässä vuonna 1995. Hän opiskeli oikeustieteitä Rovaniemellä ja sai heti opintojen jälkeen tehdä oman alan töitä.

– Tein 1990-luvun alussa määräaikaisia töitä Orimattilassa, Järvenpäässä ja Rovaniemellä. Vuoden 1994 kävin auskultoimassa, eli harjoittelujaksolla käräjäoikeudessa Kemijärvellä. Meitä oli kolme naista, jotka kulkivat Rovaniemeltä Kemijärvelle, joten pyrimme kulkemaan kimppakyydillä. Silti omankin auton mittariin tuli sinä vuonna 45 000 ajokilometriä.

Elisa sai kaksi lastaan Rovaniemellä. Valmistuminen yliopistosta 1990-luvun laman syvimpään aikaan ei ollut helppoa. Oli mentävä sinne, missä vakituisia töitä oli, eli Helsinkiin. 

– Töiden perässähän sinne on lähdetty ja siellä ollaan edelleen. Olen maassamuuttaja. Muutto uuteen kaupunkiin ei ollut helppoa ilman tukiverkostoja. Olin vasta eronnut, aloittamassa uuden työn ja mukanani oli kaksi pientä lasta. Aloitin kaiken tyhjästä. Olen käynyt Helsingissä sukulaisteni luona jo pienestä pitäen ja teini-iässä olin siellä kesät töissä. Oli kuitenkin paljon, mitä jouduin opettelemaan kantapään kautta.

Remonttinainen

Elisa on syntynyt Juoksengissa, mutta hänen ollessaan neljä kuukautta perhe muutti työn perässä Sieppijärvelle. Äiti toimi terveydenhoitajana ja isä oli pitänyt huoltoasemaa Juoksengissa. Elisa on käynyt koulut kahdeksanvuotiaasta eteenpäin Pellossa. Saatuaan omistusoikeuden synnyinkotiinsa hän on tehnyt siellä remonttia. 

– Haluan tehdä tästä vapaa-ajanviettopaikan sekä minulle että tuleville sukupolville. Olen tekemässä tänne mummolaa, ja tuonut lasteni vanhoja kirjoja ja leluja tänne. En raaskisi heittää mitään pois, mutta ehkä lapseni osaavat myöhemmin karsia täältä tavaraa. 

Elisa on tehnyt remontoimalla paikasta ekologisemman. Kiinteistölle on tehty jätevesiasetuksen edellyttämät muutokset ja käytössä on jatkossa maalämpö, jota voi säätää puhelimella, vaikka olisi itse Helsingissä. Talo on tarkoitettu asuttavaksi ympäri vuoden ja siellä voi olla myös hiihtolomalla, kun Lapissa on upeat hiihtokelit.

Elisan rakas harrastus on asuntojen ja talojen remontointi ja kunnostus. Lähes koko ajan on jokin remonttiprojekti käynnissä ja Helsingissäkin on kunnostettu ja myyty eteenpäin jo useampi asunto. Pohjoisessa remontointi on osoittautunut etelää haastavammaksi.

– Tavaroita täytyy tilata monesta paikasta ja urakoitsijoilla on kiire. Ei ole kiinni siitä haluaako palkata jonkun urakoitsijan, vaan siitä, että onko heillä aikaa. Yhden talon remontointiin tarvitsee monenlaisia ammattilaisia. Tänä kesänä odotetaan töihin ainakin LVI- ja sähköurakoitsijaa, ulkomaalaria, puhallusvillaurakoitsijaa ja peltifirmaa.

Remontilla vanhan talon käyttöarvo paranee. On myös mahdollisuus vaikuttaa asumisen hiilijalanjälkeen ja turvallisuuteen, joka ei aina vastaa nykypäivän vaatimuksia vanhoissa taloissa. 

Ekologisuus näkyy Elisan harrastuksessa muillakin tavoin. Juoksengissa hänellä on muun muassa sähköllä toimivat ruoho-trimmeri ja -leikkuri, eikä veneessä ole moottoria. 

– Bensalla toimivat ja käyntiin vedettävät ruohonleikkurit ovat vaikeita naisille. Minä en ainakaan saa sitä helposti käyntiin, vaikka yritystä riittäisi. Hankin itselleni sopivat koneet ja opettelen taidot, joita minulla ei vielä ole.

Mökkeily on mindfullnessia

Juoksengissa asuminen tuo Helsingin kiireiseen ja ahtaaseen kaupunkielämään tottuneelle mielenrauhaa. Sauna ei ole heti valmis, vaan sen lämmittäminen sekä saunominen itsessään ovat hidas prosessi. Vanhassa talossa on ikkunoita joka puolella, eikä niihin ole haluttu laittaa verhoja, koska kaunis maalaismaisema näkyy joka ikkunasta, ja luonnonvalo pääsee tulvimaan sisälle.

Joella soutelu ja SUP-lautailu rauhallisessa virrassa ovat rauhoittavia, samoin kuin ruoan laittaminen kesätalon keittiössä. Ja kun veneessä ei ole moottoria, veneen käyttö on ekologisuuden lisäksi hiljaista. 

– Asun täällä sään mukaan, enkä tarvitse sääennusteita tai edes kelloa, paitsi silloin kun menen golfaamaan Tornioon. Uni kestää pitkään, kun ulkoa ei kuulu hälinää. Elämä on täällä hitaampaa.

Veden rakastaja

– Lähdin Helsinkiin töiden vuoksi ja siitä lähtien olen ottanut kaiken ilon irti siitä kaupungista. Käyn paljon oopperassa, teatterissa ja museoissa sekä harrastan muutenkin kulttuuria. Olen aina asunut lähellä merta. Vesi on minulle tärkeä elementti, olenhan kasvanut joen äärellä. Vaikka Pellon Ponnella opeteltiinkin aikanaan uimakoulussa uintitekniikka kylmän jokiveden vuoksi pöydän päällä, olen oppinut uimaan, Elisa naurahtaa. 

Elisa on ollut useiden työpaikkojensa soutujoukkueissa. Tornionjoella on opittu monenlaisia taitoja ja ainakin soutaminen ja perämiehenä toimiminen ovat sellaisia.

– Lähdin nuorempana mökkinaapurini kanssa usein soutamaan ja soudimme läheiseen saareen. Välillä kaverin isoveli lähetettiin moottoriveneellä tarkistamaan, että täytyykö retkeilijät hinata takaisin kotiin. Ei tietenkään tarvinnut, kyllähän me jaksoimme soutaa kotiin, Elisa sanoo pilke silmäkulmassa.

Uudessa (etä)työssä

Elisa aloitti onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) hallintopäällikkönä tänä keväänä, etätöissä totta kai. Uusi työ on ollut haastavaa aloittaa etänä, mutta onneksi Elisa pääsi käymään tarvittaessa myös toimistolla.

– Harmitti, kun en talvella voinut koronan vuoksi tulla Pelloon. Tämä olisi ollut loistava paikka etätöille ja karanteenissa olisi voinut olla täälläkin. Yleensä Juoksengissa ollessani käyn myös katsomassa Ruotsin puolen nähtävyyksiä, kuten Pajalan markkinat, Luppio, Kukkolaforsen ja Seskarö, mutta nyt sitäkään ei voi tehdä. Kesävieraiden kanssa täytyy tänä kesänä keksiä tekemistä Suomen puolella. Onhan täälläkin hienoja paikkoja. 

Nyt Elisa on kesälomalla, mutta seuraa silti uutisia. Loman alkuun on ehtinyt tapahtua jo kaikenlaista: OTKES:in kollegat aloittivat tutkinnan esimerkiksi uuden kerrostalon tulipalosta Palokassa.

Lomalla Juoksengissa

– Lomailu Juoksengissa on ollut minulle ja lapsilleni tärkeä osa kaikkia lomia. Olimme vuonna 2005 kuukauden New Yorkissa, mutta silti lapset tuumasivat, että kun päästään Suomeen täytyy lähteä saman tien Juoksenkiin. Toivon, että tulevatkin sukupolvet oppivat arvostamaan Lapin matkailua.

– Sanon aina, että olen lappilainen, mutta minua hävetti, etten ollut käynyt Nuorgamissa tai edes Inarissa. Kävin kiertämässä pohjoisen Lapin ja Norjan vasta vuonna 2015. Aiemmin olin käynyt vain Kilpisjärvellä, Pohjois-Ruotsissa ja Luoteis-Norjassa Lofooteilta Altaan.

– Koitan pysyä täällä aina mahdollisimman pitkään kerralla, etten joutuisi sahaamaan nelostietä autolla. Olisin mielelläni tulevaisuudessa täällä puolikin vuotta kerrallaan, mutta en ehkä kaikista kylmintä ja pimeintä vuodenaikaa. Arvostan puhdasta luontoa ja neljää vuodenaikaa. Meillä ei tänäkään vuonna ollut oikeaa talvea Helsingissä, vaan ruoho oli vihreää läpi vuoden. 

– Mutta ei elämää voi vielä mahdottomasti leppoistaa. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy