• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Idalotta Nousiainen

Liikunnanohjaaja Jussi Herttuala nauttii kesäisin luonnon antimista: lohestuksesta ja marjanpoiminnasta. 

YLITORNIO – Mennyt kevät vaati luovia ratkaisuja kaikilta. Jussi Herttuala työskentelee Ylitornion kunnan liikuntatoimessa. Kriisitilanne toi työyhteisössä esiin luovuutta ja vaikeassa tilanteessa keksittiin keinoja saada ihmiset liikkumaan. Keväällä järjestettiin virtuaalijumppaa, munajahtia ja virtuaalinen nuorisotila. Muutama vuosi sitten alkanutta hiihtokampanjaa jatkettiin ja tänä kesänä uutena juttuna ovat ympäri kuntaa olevat pyöräilyrastit.

– Mietittiin mitä voidaan järjestää ja mitä ei. Esimerkiksi hiihtokerho jouduttiin lopettamaan keväällä. Menetettyjen aktiviteettien tilalle koetettiin keksiä keinoja innostaa ihmisiä liikkumaan, vaikka niin paljoa ei voitukaan järjestää.

Jussi kuvailee työyhteisöään idearikkaaksi ja itseään ideoiden toteuttajaksi. Pieneksi työyhteisöksi porukassa on paljon potkua. Jussi kiittelee ideoista ”Lauroja” eli Laura Kantomaata ja Laura Huhtaa.

Paluumuuttajana Ylitorniolle

Herttuala lähti opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Rovaniemelle. Myös muut kaupungit olivat hakulistalla, mutta lopulta hän valikoitui hakijoiden joukosta Lapin ammattikorkeakouluun.

– Olen aina ollut Lapin ja pohjoisen ihminen ja tykännyt olla täällä. Rovaniemelle lähteminen vaikutti hyvältä mahdollisuudelta. Sain asua Lapissa ja opiskella siinä itselleni ammatin.

Herttuala valmistui liikunnanohjaajaksi vuonna 2008 ja sai saman tien nuoriso-ohjaajan paikan Ylitornion kunnalta. Hän oli jo opintojen aikana suorittanut työharjoitteluja paikkakunnalla. Valmistuttuaan Jussi on työskennellyt erilaisten tehtävien parissa kerho-ohjaajasta liikunnanohjaajaksi.

Palattuaan Rovaniemeltä Ylitorniolle hän huomasi eroja, joita ei ollut aiemmin tullut huomioineeksi. Etenkin Ruotsin läheisyys kiehtoo.

– Aina sitä välillä miettii Ylitorniolta lähtemistä, mutta täällä vetävät puoleensa Tornionjoki ja kaunis luonto. En ajatellut jääväni näin pitkäksi aikaa, kun yli kymmenen vuotta sitten tulin tänne töihin. Toisaalta, onhan sitä ollut onnekas, kun heti valmistumisen jälkeen sain oman alan töitä täältä. Monella nuorella ei ole niin hyvä tuuri, vaikka haluaisikin opintojen jälkeen palata.

– Ja tietysti täällä ovat myös minun vanhemmat ja sisko perheineen.

Ei inhokkilajia

Monelle on ehkä jäänyt koululiikunnasta traumoja, mutta ei Jussille. Hän on kokeillut jokaista lajia innolla ainakin kerran. Osa lajeista on tullut jäädäkseen.

Ylitorniolla puitteet urheilulle ja harrastamiselle ovat hulppeat. Hiihto ja muut kestävyyslajit ovat aina olleet lähellä sydäntä. 

Nykyään Jussin rakkaita harrastuksia ovat metsästys ja kalastus, joiden harrastamiseen Ylitornio on upea paikka. Kesäisin Jussi kalastaa myös mökillään Enontekiöllä Muoniojoen varressa. Tälle kesälle hän odottaa kalasaaliiden lisäksi kovaa hillasatoa.

Luonnon antimien lisäksi Jussi nauttii urheilusta. Kilpaurheilu ei ole enää yhtä suuressa roolissa hänen elämässään kuin nuoruudessa, mutta hänellä on tavoitteita urheilun ja itsensä ylittämisen suhteen.

Ykköslaji on maratoni, jossa hän tavoittelee uutta ennätysaikaa. Hän on jäänyt koukkuun myös triathloniin ja haluaisi päästä haastamaan itsensä sen täysmatkalla. Triathlonin täysmatka koostuu 3,8 kilometrin uinnista, 180 kilometrin pyöräilystä ja maratonjuoksusta eli 42,2 kilometristä.

Sen tavoitteen oli oikeastaan määrä täyttyä tänä kesänä, mutta kisat peruuntuivat.

Jussi ei ole käynyt juoksemassa maratonia maailmalla, mutta Suomessa useassa eri paikassa.

– Kyllä se on aina yhdenlainen kokemus, kun lähtee toiselle paikkakunnalle juoksemaan. Olen kilpailunhaluinen ihminen ja se kilpailutilanne puristaa minusta parhaat puolet esiin. Ymmärrän niitäkin, jotka matkustelevat juoksemassa maratoneja muiden maiden kaupungeissa. Siinä yhdistyvät rakas harrastus ja lomareissu. Se kuulostaa aika hyvältä, ja voisin kuvitella itsekin kokeilevani sitä vielä joskus.

Ystävyyssuhteet solmitaan urheilun parissa

– Urheilun ja liikunnan parissa olen tutustunut ihmisiin, joiden kanssa ystävyys on säilynyt pitkään.

Rovaniemen opiskeluporukassa oli myös hyvä yhteishenki. Vuosikurssilla oli 30 opiskelijaa, ja vuosikurssin miehet kokoontuvat kerran vuodessa jonnekin päin Suomea vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä.

Oltuaan alalla kymmenen vuotta Herttuala näkee hälyttävän muutoksen lapsissa.

– Kun olin itse lapsi, luontainen liikkuminen oli aktiivisempaa. Nyt liikunta kilpailee teknologisten laitteiden, pelien ja sosiaalisen median kanssa.

Lasten perusliikuntataidot ovat heikentyneet, ja taitojen kehittyminen on hitaampaa. Se on harmi, sillä lapsena olisi otollisin aika taitojen oppimiselle.

– Monissa tutkimuksissakin on todettu, että lapsena opitut tavat kantavat myös aikuisuuteen. Urheilun aloittaminen aikuisuudessa on epätodennäköisempää ja haastavampaa, jos sitä ei ole harrastanut lapsuudessa.

Herttualan mukaan digitaalisessa kehityksessä on paljon hyvääkin, ja varmasti sieltä digitaalisista ympäristöistä ja niiden ympärille rakentuvista maailmoista löytyy ystäviä.

Ylitorniolta löytyisi mahdollisuuksia enempäänkin

Herttuala näkee Ylitornion luonnon tarjonnassa sellaista, mitä ei ehkä ole osattu vielä hyödyntää, etenkään matkailun saralla. Hiihtolatujen runsautta ja kuntoa voisi markkinoida. Ei-moottorillisen luontourheilun lisääminen tarjoaisi uusia lajeja.

Ylitorniolla on ihanteellista  maastoa fatbikella eli läskipyörällä polkemiseen, mutta merkattuja reittejä ei vielä ole. Myös lumikenkäilylle olisi syytä tehdä omia reittejä. Toinen uusi hittilaji on sup-lautailu, jota voisi harrastaa tyynessä vedessä järvikylissä. Välineiden lainaaminen ja vuokraus lisäisi varmasti harrastajamääriä.

Kevään aikana liikuntatoimi lainasi lumikenkiä ja Kuntotalon tarvikkeita. Kesällä saa lainaan frisbeegolf-kiekkoja, ja Ainiovaarasta löytyy frisbeegolf-rata.

Tällä hetkellä liikuntapaikkojen ylläpito ja kunnostus on Herttualan mielestä kunnossa ja uusia juttuja tehdäänkin. Esimerkiksi Ainiovaaran kuntoportaat tehtiin vasta ja nyt siellä ohjataan treenejä.

Vaihtuva työympäristö

Työssään hän nauttii siitä, että jokainen päivä on erilainen. 

− Muuten tuntuisi siltä, että kulkee vain putkessa ja vuodet vierivät, hän naurahtaa.

– Pidän myös siitä, että työt eivät ole sidottu yhteen paikkaan. Ylitorniollakin työt ovat eri päivinä eri paikoissa ja esimerkiksi urheilukisojen pitäminen kentällä on ihan eri juttu kuin Kuntotalon laskutuksen tekeminen toimistossa.

Työnkuvaan kuuluu kaikenlaista Kuntotalon uinninvalvonnasta perinteiseen toimistotyöhön.

Liikuntaa harrastetaan joka paikassa, ja työpaikkoja olisi tarjolla muuallakin. Herttuala pitää avoinna mahdollisuutta lähteä töihin toiselle paikkakunnalle.

– Haluaisin ottaa vielä yhden askeleen eteenpäin tällä alalla. Hallinnollinen puoli ja johtajuus kiinnostaisi. Olen välillä hakenutkin töitä muualta, eikä eteläänkään lähteminen ole ihan pois suljettua.

Kokeilunhaluisena ihmisenä Herttuala voisi kuvitella itsensä töissä myös ulkomailla. Sillä tavalla pääsisi mukaan toisen maan kulttuurin ja kieleen.

Ylitorniolla huomioidaan nuoret

Jussille on jäänyt hyviä muistoja omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan Ylitorniolla.

Herttuala on iloinen siitä, että nuorille on toimintaa niin urheilun kuin muidenkin aktiviteettien parissa. Nuoret huomioidaan aina päätöksenteossa, mikä on tärkeää kunnan elinvoimaisuuden kannalta.

– Ja kun nuoret osallistuvat, toimintaa on myös jatkossa.

Kerho-ohjaajana toimimisesta Jussille on jäänyt hyviä muistoja. Vuonna 2012 Ylitornion kerhotoiminnasta ja kerhoon kuljettavasta Jussi-Bussista kirjoiteltiin lehdissä paljonkin. Kerhobussi nimettiin Jussin mukaan. Siitä on jäänyt myös silloisille lapsille hyviä muistoja. Nyt lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja kyselevät onko Jussi-Bussi vielä olemassa, kun törmäävät entiseen kerho-ohjaajaan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy